keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Astronautin rusinapulla (Jukka Itkonen)

Astronautin rusinapulla ilmestyi juuri Helsingin kirjamessujen aikoihin ja kuten kerrottu, kävin kuuntelemassa Jukka Itkosta eräässä keskustelussa messuilla. Itkonen oli juuri saanut itse tämän kirjan ensimmäistä kertaa valmiina painoksena käsiinsä ja lukikin sitten joitakin runoja nopeaan, toteavaan lausumistapaansa meidän yleisön iloksi. Minä kuuntelin mielenkiinnolla, sillä olin saanut tuon itse pyytämäni kirjan Otavalta samalla viikolla.


Astronautin rusinapulla (Otava, 2013) on siis runokirja, joissa kaikki runot liittyvät tavalla tai toisella ruokaan ja ruuan valmistukseen. Runoissa puhutaan realistisella tavalla ruuan lähtöperistä ja ne avaavat lapselle mitä lautasella oikein on. Samalla se avaa sen, kuinka ruoka lautasellemme saapuu. Leipomon leipä on leipurin leipoma ja ravintolan kokki kokkaa kuin saunassa konsanaan: "Muistatteko kiittää kun teillä leipää riittää?" (runosta Leipuri-Heikki).


Katsoin joskus televisiosta jotain kokkiohjelmaa, jossa subadubatähtikokki kiersi jotain ison omenan osavaltiota ja huomasi muun muassa, että suurin osa koululaislapsista ei tunnistanut esimerkiksi perunaa ja porkkanaa ulkonäöltä. Joissakin kouluissa ei ollut käytössä veitsiä (ja oliko jopa haarukatkin pannassa) ollenkaan "alakouluikäisillä", koska opettajat luulivat, etteivät lapset osaa niitä käyttää. Muutenkin ruokatuntemus oli ohjelman mukaan tuolla suuressa maailmassa todella heikkoa, myös lasten vanhemmilla. 

Ohjelma oli siis vallan surullista katsottavaa. En kuitenkaan usko, että Suomessa tilanne olisi lähellekään näin paha. Uskon, ja toivon, että vaikka asummekin paljon kaupunkialueilla, emme ole etääntyneet luonnosta ja luonnon kiertokulusta aivan täysin. On varmasti olemassa poikkeuksia mutta uskon, että suurin osa meistä pitää vielä perustavallisista ja perinteisistä jutuista kiinni, koska se tuntuu oikealta ja sillä on merkitystä.


Itkosen kirjassa astronautista tärkeintä kuussa työskennellessä on se, että on oman äidin rusinapullaa mukana. Vaikka sinänsä Astronautin rusinapulla runokokoelma on täynnä erilaisia, osin pitkähköjäkin, hieman hassuja ja hieman satumaisiakin ruokaloruja lapsille, minä aikuisena näin tässä kirjassa myös sanoman, että säilyttäisimme kosketuksemme tavalliseen arkeen ja tiedostaisimme miten maailma toimii. Matti Pikkujämsän hyvin suomalaisilta tuntuvat kuvitukset tekevät runoista arkisen oloisia, joka toisaalta korostaa sitä seikkaa, että oikeastaan ruuasta, ammateista ja muusta maailman menosta jutteleminen on aika arkinen, pikku juttu. Mutta minä ajattelen, että pienikin juttu arjessamme voi olla hyvin tärkeä, että elämämme perusarvot säilyisivät inhimillisinä ja näin myös eettisesti kestävällä pohjalla. Olen joskus aiemminkin kirjoitellut ruuasta ja muun muassa yhdessä syömisestä ja tuumaillut kaikenlaista. Ehkäpä juuri siksi näin tässäkin kirjassa tämän "isomman tarkoituksen" kirkkaammin, kun taas joku toinen lukisi sitä lasten runokirjana toisten joukossa.


Luin runokirjaa esikoiseni kanssa, sillä vuosikkaalleni lorut olivat vielä liian pitkiä ja vaikeita ymmärtää. Myös kolmivuotiaalleni osa loruista oli selvästi pitkiä. Kuitenkin osa runoista oli oikein hauskoja ja poikanikin vaati minua lukemaan niitä uudestaan. Esikoiseni tämän hetkinen lemppari saattaa olla Robotti robottiravintolassa. Ja olipa kirjassa tuttu runo Tuoreimmat kalat ovat mätiä, joka on myös sävelletty Lohi ui ohi -cd:lle. Selvästikään tämä runokirja ei ole yhtä merkittävä meille kuin Itkosen ja Pitkäjämsän tekemä Kaupunkiretki, eikä mielestäni runot ole yhtä koskettavia ja pysäyttäviä kuin Itkosen ja Pitkäjämsän kevätpuolella ilmestynyt Keinuhevosen kengittäjä. Voisin kuvitella, että nämä lorut iskisivät paremmin esikoululaisiin tai koululaisiin. Sen ikäisillä lorujen avulla saatettaisiin saada hyviä keskustelujen aikaan. Se, mistä tykkäsin tässäkin kirjassa oli, ettei kirja ole minusta selkeästi tyttö- tai poikalorukirja vaan sopii täysin kummallekin. Kirjoitinkin aiemmin, että Itkonen oli kirjamessujen haastattelussaan hieman huolissaan lukevatko pojat loruja. Siksipä haluan vielä lopuksi todeta, että Itkonen ja Pitkäjämsä tekevät tälläkin Astronautin rusinapulla kirjallaan hyvää kasvatuksellista taidetyötä ja houkuttelevat kaikenlaisia lapsia runokirjojen ja isompien asioiden äärelle. Kiitos siitä! (Ja leikkimieliset pisteeni kirjalle olisivat 3,5/5).


Mitä te ajattelette ruuasta ja ruuanlaitosta? Onko teistä tärkeää kertoa lapsille ruuan lähtökohdista, opettaa ruoka-aineita tai vaikka syödä kotona yhdessä? Mielittekö mieluummin "toisen äidin tekemää" vai teettekö ruokaa itse? Entä mitä kaikkea tarkoittaa suosittu nykylausahdus "sellainen pullantuoksuinen äiti" (tavataan usein lauseessa "Minä en ainakaan ole sellainen pullantuoksuinen äiti.")? Entä oletteko te lukeneet Jukka Itkosen runoja ja minkä ikäisellä lapsella ne ovat olleet teillä IN?


"Uskokaa kalakaupan tätiä.
Kaikki tuoreemmat kalat ovat mätiä."

- Jukka Itkonen: Tuoreimmat kalat ovat mätiä (Kirjassa Astronautin rusinapulla)

7 kommenttia:

  1. Sopisikohan pitkiäkin satuja (ja erityisesti runoja) rakastavalle 2-vuotiaalle? :) Tai mitä muuta runokirjaa suosittelisit 2-vuotiaalle pukinkonttiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olithan tuossa maininnutkin että kolmevuotiaalle osa oli pitkiä... :)

      Poista
    2. Itkoselta löytyy lyhempiäkin runoja esim Krokotiili hikoaa kirjassa tai kokoelmasta Leikkihaitari. Kaupunkiretki on myös suosikkimme.

      Jokohan 2 -vuotias omistaa Tiitiäisen satupuun tai muita Kirsi Kunnaksen runokirjoja?

      Poista
    3. Tiitiäisen satupuu löytyy :) Taidampa lähteä metsästämään noita muita Itkosen kirjoja, kiitos vinkeistä!

      Poista
  2. Hei, olen yrittänyt katsella noita Itkosen vanhempia kirjoja, mutta nettikaupat myyvät eioota. Krokotiilia ihailin kerran kirjastossa. Meillä 1 v 2 kk runouden ystävä tykkää Laura Ruohosen Allakka pullakka / Yökyöpelit -teoksesta (2 runokokoelman tuplanide, oisko 2012). Vaikka osa runoista on vähän haastavampia, löytyy myös ihan onomatopoeettista kamaa ja iskevää riimiä. Ja kirjojen kuvittaja Erika Kallasmaa sai äskettäin valtionpalkinnon. Niin, ja bleue, vinkistäsi ostin Lilli Lampaan pukinkonttiin (no kyllä selailin ensin, etten ihan sokkona, elä ota paineita ;)), poika kun on kova eläinfani :) - Virve

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leikkihaitaria oli ihan vasta vielä kovasti myynnissä ja todella halvalla mutta nyt kun katsoin niin eipä heti löytynytkään enää. Tuota Krokotiili hikoaa kirjaa en itsekään ole löytänyt. Ihan vasta messuilta löysin Kirsi Kunnaksen vanhan Sirkusjuttuja, eli joskus näitä vanhojakin löytyy uusina painoksina tai jonain jämäerinä :). Mutta totta turiset, sen Krokotiilin haluaisin itsellenikin hyllyyn mutten ole viime aikoina edes katsonut nettikaupoista (kirjakaupoissa saattaa yksittäisiä ollakin).

      Ja Lilli lammasta meillä luetaan vieläkin :). Se on kyllä yksinkertaisuudessaankin just hyvä "välikirja" kuten kirjoitin. Se Hei hikkori tikkori on kyllä kanssa vielä mainitsemisen arvoinen ;). Eläinfanille ja sinulle mukavia lukuhetkiä :)!

      Ja kiitos kommentista!!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!