perjantai 29. marraskuuta 2013

Koira ja kirahvi (Viljamaa ja Syrjälä)

Sain sähköpostia pieneltä kustantamolta nimeltään N-Y-T NYT ja kyselyn haluaisinko lukea ja blogata heidän kustantamansa uuden Koira ja kirahvi kirjan (2013). Kirja on kahdella tapaa erikoinen kirja, joista ensimmäinen ja tärkein on toki se, että kirja on Saara Viljamaan 8-9 -vuotiaana kirjoittama. Eli olemme blogissani jälleen kerran sadutuksen ja leikin äärellä. Kuvituksesta vastaa taiteiden maisteri Mirkka Syrjälä. Toiseen kirjan erikoisuuteen palaan itse kirjan esittelyn lopussa.



Koira ja kirahvi kirjassa on oikeastaan kaksi satua. Ensimmäinen on Koira ja kirahvi ja toinen on Koira ja kirahvi Afrikassa. Satu on kokonaan lapsen keksimä, jota on ilmeisesti muokattu aikuisen toimesta kirjaan hyvin vähän. Sadun juonta on aivan turhanpäiväistä alkaa tässä tiivistämään ja totean vain, että se on ihana ja aito. Kun luin kirjaa esikoiselleni ääneen, huomasin heti kuinka intensiivinen ja mielenkiintoinen satu tämä onkaan. Nauroin välillä ihan ääneen, kun se oli niin lämmin ja hyväntuulinen! Satu kulkee rohkeasti omaa polkuaan, käyttää toistoja, on epälooginen, tärkeimpään keskittyvä ja varsin vauhdikas. Siis täynnä mielikuvitusta ja lapsenomaista aitoa satumaista iloa- ilman latistavia rajoitteita. Myös kolmivuotias esikoiseni pitää kirjasta kovasti ja oli jo ensimmäisen lukukertamme jälkeen kovin surullinen, kun kerroin, ettei Saara Viljamaa ole tainnut tehdä muita kirjoja. Joten lämpimät kiitokset ja terveiset Saaralle, jos hän tätä joskus sattuu lukemaan. Voi kun me aikuisetkin osaisimme säilyttää tuon aidon tarinan kerronnan taidon, mikä Saara Viljamaan upeassa sadussa on!

Kirjan kuvitukseen on tehty selvästikin paljon töitä. Pidän Mirkka Syrjälän värikylläisestä ja monipuolisesta kuvituksesta, jossa on paljon yksityiskohtia. Kuvat täyttävät sivut täysin, mutteivat missään nimessä jättäneet satua toiselle sijalle- mikä on upea juttu. Kuvitus on nuorekkaan oloista, mikä on varmasti lapsilukijoille mukavaa katseltavaa. Kuvituksessa näkyy myös ikään kuin piirron jälki, ja tästä pääsemmekin kirjan toiseen erikoiseen seikkaan.



Kirja kuuluu nimittäin saamani lisäinformaatiolappusen mukaan osana Oulun yliopiston TelLis-tutkimushankkeeseen (lyhenteen alkuperää en saanut pienellä jäljitykselläkään selville). Tutkimuksesta voit lukea lisää tästä linkistä. (Tämä kohta on muokattu 1.12.2013, sillä kyseessä oli täsmällisemmin Oulun yliopiston alainen tutkimus, eikä aiemmin linkkaamani Helsingin yliopiston, kyseessä on yliopistojen konsortio TelLis -tutkimushankkeen parissa. Pahoittelen kirjojen tekijöiltä tekemääni asiavirhettä!)

Koira ja kirahvi kirjassa kuvataan lapsen tarinan kautta hankkeessa kerättyä tutkimustietoa. Eli lapsilta kerätyn informaation pohjalta tehdyt analyysit palautetaan kuvakirjan muodossa lapsille ja perheille takaisin. Nerokasta! Sadussa näkyy lapsen tapa kertoa elämää omalla tavallaan. Kuvituksessa on taas näkyvissä lasten (päiväkoti)päivien merkityksellisyys arjen kautta sekä kuinka satu, kerronta ja kerrontamuodot näkyvät lapsen arjessa ja leikissä. Kirjassa (muun muassa) ravistetaan myös kyseenalaiseksi se millä tavalla aikuiset ohjailevat lasten leikkejä ja tarinoita "sovinnaisempaan tapaan" (kuvassa, jossa "koira" puree "kirahvia"- mahtava kuva!) ja kuinka lapset kokevat moisen "turhan rajoittamisen" aikuisen puolelta.



Kirja loppuu avoimesti ja loppua on jatkettu kaulaliinakuvituksen myötä avaamalla lukijoille hieman kirjan monipuolista sisältöä pienin avoimin lausein ja kysymyksin, kuten: "Mitä sinä haluat kertoa?" ja "Tai ehkä sinun kertomisesi on laulua, tanssia ja liikettä."

Minun täytyy kertoa, että olen usein hieman skeptinen jos lastenkirja on tehty liian tutkimuspohjaisesti, mutta tämä kirja pelastuu varmasti sen vuoksi, että sen lähtökohtana on oikeasti lapsen tekemä satu. Vaikka nyt tiedättekin tämän tutkimuspohjan kirjalle, niin suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjaa lapsen kanssa ihan kuten muitakin kirjoja, sillä se on harvinaisen hyvä, kuvitettu satukirja. Pisteitä antaisin leikkimieliseen tapaani 4/5 ja esikoiseni antoi vaatimattomasti "SATA!".

Tekstiä on muokattu 1.12.2013 asiavirheen vuoksi.


"Koira lähti pää kolmantena jalkana kirahvin luo. Kirahvi oli lähtenyt syömään, mutta kopin perältä kuului jotakin. Kun koira meni perälle asti, hän näki sen. Siellä oli vastasyntyneitä kirahvin poikasia!"

- Saara Viljamaa ja Mirkka Syrjälä: Koira ja kirahvi

4 kommenttia:

  1. Oisko lyhenne sanoista telling&listening? Veikkaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä veikkaus, voisi olla hyvin todennäköisesti oikein :). Miksihän suomalaisella tutkimuksella pitää olla ensisijaisesti englanninkielinen nimi, nimenomaan kun tutkitaan suomen kielen käyttöä.. :P? Ihan lämpimikseni ihmettelen...

      Poista
    2. Tjaa-a :D ehkä ne toivoo kansainvälistä näkyvyyttä ja nimee heti tutkimuksen enkuks? Mene ja tiedä :)

      Poista
    3. Tämäkin lienee todennäköistä ;D. Kuhanpahan lämpimikseni täältä kotiäitiareenalta ihmettelen.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!