lauantai 9. marraskuuta 2013

Kaksi huippua pahvikirjasarjaa leikki-ikäiselle

Minä en ymmärrä miten olen unohtanut kirjoittaa teille kahdesta legendaarisimmasta pahvikirjasarjasta mitä kirjahyllyiltämme löytyy (ja ihan isse ostettuna). Sillä nämä kaksi sarjaa todistavat sen, että myös "vauvakirjat" voivat todella olla nerokkaita monella tapaa. Ne ovat kauniita, hauskoja, joko mainitsin nerokkaita, laadukkasti toteutettuja, tarinaltaan erinomaisia ja ihan symppiksiä! (eikä mene edes rikki!)




Pete-possujen (Tammi, 2003, tekijät: Ljudmila Petruševskaja, Alexander Reichstein, suom. Varja Protassova) kirjat Pete-possu ja auto sekä Pete-possun matka alkavat kumpainenkin samalla tavalla: Pete-possu tekee leikkiauton. Tämän jälkeen Pete-possu ajelee leikkiautollaan ja tarina muuttuu Pete-possun lyhyen leikin kuvaamiseksi. Tarinat houkuttelevat lukijansa mielikuvitusleikkeihin ihan uskomattoman ihanalla ja yksinkertaisen huipulla tavalla. Kuvitus on simppeliä mutta juuri sinänsä ihan parhaita. Kirjoista huokuu hyvä mieli, leikin ilo ja huumori. Kirjan tekijöiltä löytyy myös karhukirjasarja. Kannattaa tutustua vaikka isommankin lapsen kanssa, vaikka nämä kirjat käyvät tarinan lyhyyden ja lapsen tasoisen kielen vuoksi jo vauvalle. 5/5.






Toinen ikilempihahmomme on supersupersöpö Jomppa Vompatti (Churchill, Fuge, Aurinko kustannus, suom. Tanja Kanerva, kokoelma vuodelta 2010)! Johan sinäkin tunnet Jompan? Jomppa on lapsekkaan utelias ja pikkuisen villi, oikea luonnon vompatti! Jomppien kuvitus on todella lumoavaa ja hauskaa. Pienet ötökät kuvissa kutsuvat keksimään tarinalle lisäjuonia ja vuorosanoja. Ytimekkäät mutta ihanasti suuhun sopivat Jomppa-tarinat ovat kuin pieniä seikkailuita mutta jännityskin tehdään niin hennosti ja kauniisti, että lukukokemus on varsin turvallinen. Jompasta olemme tilanneet osan kirjoista englanniksi, koska olemme HC-Jomppafaneja. Mutta olen nähnyt, että Jomppa -kirjat ovat olemassa yhtenä painoksena paperiversiona. Jos emme omistaisi pahvikirjoja, olisin jo ostanut tuon suomennetun kokoelman. Ihan huippuja! Kokeilkaa! 5/5.

Huomasin eilen surullisen asian, kun etsin blogiini piipahtaneelle "lahjakirjaa pikkutytölle". Sillä lastenkirjojen aarteeni näyttää täyttyvän suurimmaksi osaksi kirjoista, joissa on poika pääosissa. Ihan niinkuin silloin tasa-arvoisen sukupuolikasvatuksen tuumailujen aikaan radio-ohjelmastakin kuulimme. Ja vaikka tiedostava tarkoitukseni onkin ollut niin eri...!
Tänään, kun etsin pikkuyllätyksiä joulukalenteriimme (annan itselleni luvan mennä tänä vuonna ihan nutsiksi joulukalenterin suhteen, vielä kotiäitinä ollessani) ja katselin samalla "tyttöjen leluja" yleisesti (sillä lelumme ovat tällä hetkellä määrältään kuitenkin kulkuneuvovoittoisia), siis oikein tyttömäisiä, niin olipas vaikeaa. Ilokseni huomasin, että kuitenkin ainakin legot ovat tehneet tässä huiman parannuksen. Mutta kun etsin tarkoituksella tytöistä kertovia kuvakirjoja, törmäsin täysin ala-arvoisiin prinsessalässytyksiin, joissa ei ole mitään sisältöä ja joiden edessä tuntee lähes vastenmielisyyttä lukemiseen! Siis ihan surullista. Meinasin lähes pyörtyä (mutta se johtui ilmeisesti taas niskoistani).
Mutta ei, ei vaivuta murheen alhoon, vaan lyökäämme viisaat päämme yhteen. Tulisiko teillä mieleen hyviä kuvakirjoja, joissa on tyttö pääosissa? Eikä sen tarvitse olla heti prinsessakirja, saa toki olla, mutta voi olla myös ihan vaan arkielämästä kertovia, kuten Veera, Maisa ja Sanna -kirjat.

Minulla on varmaan joku uhma, kun tuumaan täällä näin kriittisesti tällä viikolla. Pahoittelen jos menee jo ihan yli. Minulla onkin teoria, että uhmaikä on tarttuvaa sorttia- ikään katsomatta! Kaikesta huolimatta, nautinnollista Jomppavomppamaista superhassua lauantai-iltaa, tai tuikkujen tuiketta...! Huomenna syödään 300 grammaa suklaata kakussa, oujee!


"Tässä on Pete-possu. Eräänä päivänä hän päätti rakentaa auton."

- Pete-possu ja auto

12 kommenttia:

  1. Aino-kirjat tulee ekana mieleen, I <3 Kristiina Louhi. Vähän isommille Prinsessa Hoksnokka, meille uusi tuttavuus ja heti tultiin faneiksi. Sitten tietty Peppi ja Melukylän lapset, ehkä vähän isommille nekin.

    Oma joulukalenteri, mahtavuutta!

    Ja hei, korjasin tänään yhden luukkukirjan! Se olikin noin puoli vuotta ollut odottamassa korjaamista. Ryhdyin jo kerran toimeen, mutta revennyttä luukkua ei löytynyt mistään. Tänään aivan yllättäen löytyi revennyt luukku, itse kirja ja teippiä. Jei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoksnokka olikin uusi! Ja Ainot pitänee kerätä omaksi, siinäpä joululahjaidea! Peppi odottaa jo hyllyssä...

      Joulukalenteria olen pitänyt esikoisen ensivuodesta lähtien, nyt onkin jännä kun kumpikin älyää jo enemmän. Kalenteriin kuuluu myös satuhahmo :).

      Ja jee! Yhden kirjan pelastus :)! Hienoa! Kiitos kun kerroit!

      Poista
  2. Alituinen päänsärynaihe meillä tämä ei-prinsessahenkisten kirjojen harvuus! Mutta jo mainittujen lisäksi suosittelen ainakin Lauren Childin Samu ja Salla -kirjoja, joissa Salla on monin tavoin aika hallitseva hahmo :) Ja koska tyttöjen (vääjäämättömälle) prinsessuudelle täytyy myös antaa tilaa, yksittäisenä helmenä Katri Tapolan Pieni prinsessasatu sekä sen "jatko-osa" Pieni prinssisatu ovat tosi ihastuttavia ja lapsenomaisia (molemmat ilmestyneet Tammenterhot-sarjassa). Ja klassikoista ovat minusta mainitsematta vielä Minttu-kirjat, jotka meidän kohta viisivuotiaaseen neitoon vetoavat tällä hetkellä ehkä toiseksi eniten (ykkössijalla ovat, häpeän tunnustaa, Disneyn prinsessat...).

    Niin, ja suurkiitos näistä lastenkirjapohdinnoistasi! Kirjastontätiä ne kiinnostavat sekä ammatilliselta että henkilökohtaiselta kantilta, ja käyttäjäkeskeis-analyyttisia juttuja lasten kuvakirjoista ei tässä maassa todellakaan liikaa julkaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kovasti nämä työnäkökulmista tulevat kommentit lämmittävät mieltäni ja se että blogi ymmärretään oikein käyttäjänäkökulmasta :)!

      Salla on kyllä varsin voimakas hahmo Salla ja Samu kirjoissa. Kirjojen laatu vaihtelee tosin huipusta vähemmän huippuun ja huomasimmekin joskus toisessa kirjablogissa, ettei kirjoittaja ole aina se alkuperäinen.

      Mintut, ja itselleni varsinkin vanhemmat, ovat todella hyviä myös.
      Disney vie varmasti voiton, minkäs mahdat, kun tarjontakin on niin massiivista.

      Poista
  3. Juuri tätä kirja-asiaa tuumin, kun Saaran blogiin kommentoin (eilen?). Huomasin, että meillä 2-vuotias lukee vielä aika paljon pahvisia kuvakirjoja ja niitä luetaan yhdessäkin, kun hän ei oikein jaksa kuunnella pidempiä satuja. Ja ihan hirveästi meillä ei kirjoja edes ole, eikä niitä tule usein hankittua. Tästä tuli mieleen, että toivottavasti lapsi silti oppii tykkäämään kirjoista ja lukemisesta. Erityisesti miehelle se on rakas harrastus.

    No höh, tässä kommentissa ei nyt tainnut olla punaista lankaa, mutta en jaksa muuttaakaan, kun tämä kännykommentointi on niin hankalaa. Nuo kirjat vaikuttavat kuitenkin kivoilta. Ja ai niin, pointtini oli, että kiva kuulla, että asiantuntija ( :) ) sanoo, että pahvikirja sopii vähän isommallekin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta vanha viisaus on, että lukeminen kannattaa aina :)! Ja jos ihan vaan tässä tuumataan niin onhan se lapsenmukaista lukea sellaista mistä hän on kiinnostunut ja minkä jaksaa ja taitaa lukea. Voihan sitä kokeilla välillä jotain muuta mutta olisi kai höperöä lukea väkisin jotain liian pitkää ja vaativaa! Jompissa muuten on jo pieni juonikin, että koklatkaapa huvikseen :)!

      Mukavaa isänpäivää!

      Poista
  4. Minäkin taidan olla vähän uhmainen, tai ainakin ylianalysoiva, kun tuumaan, että Veera-kirjojen kuva tytöistä ja pojista on kovin perinteinen. Veera on hillitty ja järkevä, Tatu ja Patu vähän hömelöitä touhottajia. Kutsukaa nipoksi (sitä olen), mutta haluaisin nähdä lastenkirjan, jossa roolit ovat toisinpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta taas arkisissa kirjoissa tytöt kuvataan herkästi "poikatyttömäiseksi", rasavilliksi. Joten minusta on ihana, että Veera on Veera, koska veerojakin on yhtä lailla kuin rasavillejä. Ja se on ihan yhtä arvokasta.

      Poista
    2. Minunkin mielestäni roolimallien monipuolisuus on tärkeää, onhan meitä ihmisiäkin monenlaisia. Ehkä minua Veeraa enemmän suretti pienten poikien yksiulotteinen esittämistapa. Onko sinulle tullut vastaan kirjaa, jonka sankari on hiljainen ja arka poika, lukutoukka tai runopoika? Ehken ole lukenut tarpeeksi, kun mieleen tulee vain sinänsä mainio Vaahteramäen Eemeli ja muut veitikat.

      Poista
    3. Niin ikään kummatkin tämän postauksen hahmot ovat mielestäni herkkiä poikahahmoja. Lisäksi pikaisellaan tulee mieleen Rauhallinen Erkki jonka uusimmasta kirjoitin viime viikolla. Tomppakin on mielestäni aika rauhallinen poika :). Ja Mikko Mallikas! Entäpä Puppe. Nyt kun jäin miettimään on myös kirjoja joissa on monenlaisia: Kunnakset ja Barbapapat.
      Minä kyllä pidän Tatusta ja Patusta ja olen näkevinäni heissäkin erilaisuutta, toinen spontaanimpi, toinen tuumivampi :).

      Poista
    4. Kiitos, hyviä vinkkejä. Kävi mielessä, että suosikkimme Myyrä on kai sukupuolineutraali? Tai siis, Myyrän sukupuoli ei ole tiedossa. Hän on vain myyrä.
      Ja kyllä minäkin Veera-kirjoista tykkään. Hyllystä löytyvät omina kaikki.

      Poista
    5. Ollos hyvä, jos joku oli uusi :). Myyrä, hmm, olen ehkä pitänyt enemmän poikapuoleisena itse. Tosin niin myös Emppua ja Tuutikkia, joten minuun ei ole luotettaman!
      Meilläkin on kaikki Veerat ja kohta puoliin ehkä Tatupatutkin :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!