perjantai 15. marraskuuta 2013

Joulu on jo ovella, Apo Apponen! (Kohti talvea!)

Muistattehan Apo Apposen? Toivon kovasti niin, sillä esittelin Apoa kirjastolöytönäni viime helmikuussa. Hyvää huomenta, Apo Apponen! valloitti meidän perheen jo tuolloin ja sai viisi pistettä kuin heittämällä. Voitte siis kuvitella intoni, kun löysin kirjamessuilta Apot mahtavaan messuhintaan. Niin siis monikossa, sillä Juhani Känkänen on kirjoittanut ja kuvittanut järjestyksessään toisen Apo -kirjan: Joulu on ovella, Apo Apponen! (Teos, 2013, itse ostettu).






Ja tämä kirja, esikoiskirjan rinnalla, onkin ollut viime viikkojen luetuin kirjamme. Vaikka kirjan nimi viittaa vahvasti jouluun, käsittelee kirja oikeastaan koko syksyä ja miten kauan se sateineen ja tuulineen kestää- kuten pikkulapsen joulun odotuskin. Kirjassa käsitellään siis aikakäsitystä ja odottamista taattuun Känkäsen Apo -tyyliin: kielileikeillä, huumorilla, pienoisella sarkasmilla, sarjakuvamaisella otteella ja mahtavasti sommitetuilla kuvilla. Kirja kutsuu ainakin minut lukijana tekemään ääniefektejä kirjan mukana ja nauran ihan aikuisten oikeasti joka kerta tietyille kohdille, kuten lauseille: "Mutta hyvissä ohjeissa on usein se vika, että niitä on vaikea noudattaa." (Apon äiti neuvoo Apon unohtamaan joulun hetkeksi), "Onks se Pertti itse?" (Kun Kaaro Puttila, kaurapuuromies, tapaa ammatillisessa mielessä pikkuserkkunsa Pertti Kakkarspeppan), "Kuusikauppias näyttää jättikokoiselta päiväkotilaiselta." (No kyllä!) ja "Tämä kuusi on niin hieno, että se on melkein seitsemän." (Simppeliä parhautta!!).






Tässä kohdin lienee tärkeää mainita, että luemme kirjaa tietenkin esikoisemme kanssa, eli kirja uppoaa taas kerran 3-vuotiaaseen poikaamme. Hän nauraa käkättää useallekin kohdalle (monesti ääniefektityylisille) ja fanittaa Kaaro Puttilaa. Ja tapaahan Kaaro Puttila tässä kirjassa Emma Riisi-Puurouksen ja ihastuu. Puttila saa mantelisydämen ja esittää parhaat tanssiliikkeensä. En kyllä pysty kertomaan enempää, sillä teidän pitää lukea Apot itse ja antaa Apposen ja muiden hahmojen lumota teidät. Minä veikkaan villisti, että tämä kirja kestää useita lukukertoja siitä kolmivuotiaasta vielä alakoulun ensiluokille asti. Joten jos haluat hyvää mieltä, helpotusta "Joko on joulu" -kysymykseen ja nauraa ääneen, muista kirja Joulu on jo ovella, Apo Apponen! 5/5.

Ja kyllä minä vaan tällekin kirjalle jonkun lastenkirjapalkinnon soisin, jos valta ois mun.


"- Äiti.
- Niin, Apo?
- Joko kohta on taas joulu?
- Nyt pää tyynyyn."

- Juhani Känkänen: Joulu on jo ovella, Apo Apponen

2 kommenttia:

  1. Nyt en edes ehtinyt lukea postausta, mutta tulin kertomaan että laitoin sullekin ihan omasta päästä haasteen. Sen sijaan esittelemäsi Saurus-kirja tarttui kirjastosta mukaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Minulla taitaa olla jo kaksi aiempaa haastetta vastaamatta, kun en millään keksi niihin sanottavaa. Mutta tämän haasteen vastaukset ovat kyllä pyörineet blogikirjoitustasollakin viime viikkoina mielessä :). Ihana idea!
      Toiv Saurus oli kiva, meilläkin se oli lukujonossa tänään mutta tilan vei tämä Apo Apponen!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!