perjantai 18. lokakuuta 2013

Satupäivän satumme

Satupäivä alkaa painua iltaansa. Aloitimme satupäivän lukemalla (yllätys yllätys) satuja. Erikoinen aamu siis, harvoin jaksan ja maltan lukea heti aamulla herättyäni mutta sehän olikin tosi mukava tapa heräillä uuteen päivään. Esikoiseni halusi lukea autosatuja, joka aiheutti hetkellisen voijee -ilmiön minussa, mutta sitten muistin Mauri Kunnaksen Hurjan hauska autokirjan (Otava, 2010), jossa on viisi satua uudessa autokuosissa. Kirja on siis Kunnasmaiseen tapaan kuvitettu, eikä sellainen perinteinen ollenkaan. Mutta satuhaasteeni oli varsin vapaamielinen ja rento, jota yritän tälläkin valinnallani teille korostaa. Laskisin satuhaasteen kirjoon kaikki tarinat, joissa on jotain satumaista: puhuvia eläimiä, mennikäisiä tai muuta sellaista, mitä ei oikeasti tapahdu.


Kunnaksen kirja olikin esikoisesta nyt niin hyvä, että minun piti lukea kolme tarinaa: Kolme toivomusta, Hannu ja Kerttu ja Punahilkka. Aiemmin esikoinen piti susi- ja noitakuvia liian jänninä, nyt hän nauroi niille.

Päivemmällä istahdimme kiireen keskellä sohvalle ja jatkoimme Suomen lasten satuaarteella (Otava, 2012, toimittaja Marja Kemppinen, kuvitus Pirkko-Liisa Surojegin). Luimme Kultakutri ja kolme karhua sekä Kana Kotin. Huomasin, että tämä satukirja otetaan heti käyttöön laajemminkin. Esikoinen osasi jo hienosti miettiä satuja ja kuunteli loppuun saakka tarkkaavaisesti. Kuvitus ihan hätkäytti minut kauneudellaan, koska valitettavan usein satukirjojen kuvitus on minun mielestäni pikkuisen vanhahtavaa ja tummasävyistä.




Jatkoimme päivällä vielä lahjaksi saadulla Korppi Kutha (Kansankulttuuri oy, 1974, koonnut L.I. Gribova, suomentanut Anita Mitroin) satukirjalla, jota perheen miesväki on lukenut jo kauan mutta minä luin vasta nyt. Kirja lupaa pohjoisten kansojen satuja ja sisältääkin eläinsatuja (karhu ja kettu usein pääosissa). Mieleeni tulee lähinnä (pohjois-?) venäläiset kansansadut ja vaikka luulin tumman kuvituksen vuoksi kirjaa vähän hmm tasoiseksi, olin väärässä. Toimivat ne nämäkin. Ovat vielä lyhyitäkin, joka helpottaa varmasti lapsella kokonaisuuden muistamista ja ymmärtämistä. Ja on muuten piristävää lukea jotain hieman vanhempaa. Muutenkin minua kiehtoo miten erilaisia satuja eri maista tulee ja esimerkiksi Suomen lasten satuaarteita kirjassa kerrottiin mistä satu oli alunperin kotoisin, joka oli mielestäni kiinnostavaa. Saduista voisi varmasti tulkita varsin paljon myös sen ajan kansakunnan historiaa ja niin edespäin.



Ja olihan meillä puhe sadutuksestakin. Ohjeet sadutukseen löydät siis täältä. Ja arvatkaapa unohdinko sadutuksen? Kyllä ja en. Muistin sen siis tähän istuessani ja kävin vielä kiinnostuksenne innoittamana sänkyynsä painuneen esikoiseni luona ja kysyin haluaisikohan vielä satupäivän kunniaksi kertoa sadun? Ja halusihan hän, joten tässäpä on, ensiesitys, olkaa hyvä:

"Olipa kerran auto, joka halusi muuttua kilpa-autoksi. Se halusi myös lentää. Ja poliisiauto. Myös. Se halusi olla trukki. Sitten se halusi olla hinausauto. Sitten se halusi olla pikkuato. Ja sitten se halusi olla nelivetoauto. Ja sitten se halusi olla monsteriauto. Ja sitten se halusi olla mönkijä. Ja sitten se halusi olla oma itsensä. Ja sitten piste."

Sadussa on huomattavissa joitakin, köh, tuttuja viittauksia heti aluksi. Sen jälkeen aloin miettiä, että voi jestas mikä lista tästä tulee, mutta maltoin mieleni ja kirjoitin vaan, mitään johdattelematta. Ja kun tuli kohta "Ja sitten se halusi olla oma itsensä", niin minä ihan liikuituin! Miten pieni poikani osasikin noin hienon lopun? Miten nämä lapset ymmärtävätkin ja tajuavat vaikka mitä, ja emme aina edes huomaakaan. "Ja sitten piste." -kohdan hän halusi vielä lisätä, kun luin sadun hänelle ääneen. Mutta olipa hieno kokemus, kannattaa kokeilla sadutusta!

Toivottelen teille hyvää Satupäivän iltaa ja teen koonnin lukemistamme saduista vielä erikseen, koska ymmärrettävästi ehditte kirjoitella niitä vasta illalla tai myöhemmin. Voitte kirjoittaa lukemanne kirjat ja tuumat niistä vielä tämän postauksen kommentteihin tai sitten tuonne aamunpostaukseeni. Kiitos valtavasti useista osallistujista jo nyt! Ideani syntyi tasan eilen illalla ja näin pikaisesti teitä haastaneena olen tosi iloinen, että innostus saduista yhdisti meitä näin hyvin. Kauniita unia satupäiväläiset ja menninkäisten ripottelemia satumaisia kuvia!


"Olipa kerran Kana Kot joka kulki ulkona jyviä nokkimassa. Silloin putosi jotakin sen päähän."

- Suomen lasten satuaarteet: Kana Kot

8 kommenttia:

  1. Noniin. Kävin tuolla aamupostauksen kommenteissa leveilemässä "oikean" sadun määritelmilläni (siis oikeasti huumorilla, vaikka ihan tosi juttu onkin) ja sitten en lukenut lapsille tänään ainoatakaan kunnon satua. Ihan tarinoilla mentiin. Ja tosiasiassa mummi luki useitakin kirjoja poika sylissään tänään, minä vain yhden juuri ennen nukkumaanmenoa. Sadutuksen unohdin kokonaan. Meillä oli tässä mielessä aika huono päivä tänään, huomenna uuteen nousuun.

    Esikoinen (kuun lopussa 3v) valitsee aina itse iltakirjan. Tänään voiton vei Tammen Kultaisten kirjojen Murre ja minä. Vuonna 1955 kirjoitettu hivenen tylsä kertomus pojasta, jolla on koira. Esikoinen rakastaa sitä kirjaa. Kyseli taas, kuten aina, hämmästyttävän tarkkanäköisiä kysymyksiä kuvista ja itse tarinasta. Poika rakastaa nököttää sylissä tai kainalossa aina lukuhetkien ajan, on tykännyt siitä saakka, kun ikää oli mittarissa kunnioitettavat 8 kuukautta. Siskonsa on aivan toista maata, pyörii lukuhetket aina jossain omilla teillään järsimässä ympäristöään. Olen tästä hieman huolissani.

    Nauroin muuten tuolle teidän pojan sadulle niin paljon, että meinasin tukehtua leipääni. Kuulosti niin tutulle! Aivan liikuttavan ihana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tarkennus oli kiinnostava juttu ja huomasinkin että esim nuo Suomen lasten satuaarteet alkoi Olipa kerran. Käytin sitä sitten (vasten sääntöjä) sadutuksessakin!
      Vitsiläinen, meillä on perhetilanteissa aika paljon samaa. Muksut on aika samoilla ikävälillä syntyneitä jne (uppoaako virsi, että jahas meillä on sitten myös loppuvuodesta syntyneet poikalapset ;D lähes jargonia tähän väliin siis). Mutta kuulostaa siis tutulle, kuopukseni jyrsi kirjoja kanssa varmaan yli vuosikkaaksi ja sitten tuli joku hurja hyppy kirjojen kuunteluun. Nyt suuttuu jos ei saa kuunnella tarpeeksi montaa Oskaria/Puppea ja milloin mitäkin (n 1,5v). Mitä en olisi aikoinaan uskonut, esikoinen kun katseli Puppeja jo alle puolivuosikkaana sylissäni...

      Kiitos kovasti, että osallistuit satuhaasteeseen :)! Ja tulit lukijaksi :)! Vähänkö voikin olla ihminen tällaisista iloinen :)!

      Poista
    2. Haha :) Ihana että ilostuit, niin ilostuin minäkin sun liittymisestä mun lukijaksi! Jee!

      Joo, on kyllä samaa! :) Meillä molemmat on syntyneet lokakuussa, joten yks kaveri totesi, että ollaan oltu kiireisiä tammikuussa. Heh. Mutta tuota tytön heräävää kiinnostusta kirjoihin en jaksa kyllä odottaa. Toivotaan, että meillä käy asian kanssa samoin kuin teillä!

      Poista
    3. Täällä on kyllä nyt niin höperönä kirjoihin tyttö, että jospa teille käy vielä samoin. Taisi eka varmistella että pysyy isoveikan perässä jaloin ja vasta sitten tämä lukupuoli :D! Ymmärrettävä veto!

      Poista
  2. Voi, tuo Kunnaksen kirja on meillekin niin tuttu ja luettu. Pojille mainio paketti satuja. Sanotaanko, että kestää parikymmentä peräkkäistä lukuiltaa melko vähin hammastenkiristyksin. Lapsethan rakastavat toistoa... Ihana oma satu! Ja monta hyvää satukirjaa. Taidanpa kaivaa muutaman kirpparilöydön taas esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, Kunnas on kyllä nähnyt lapsen tarpeen tässä täydellisesti. Autotietokirja ja klassikkosadut samassa, neroutta!
      Olipa kiva kuulla, että satujen hohto altivoitui sielläkin, niin meillekin kävi :)! Kiva päivä tuollainen Satupäivä. Ja kiitos, ekaksi sadukseksi satu oli hauska (ja melko arvattava). Olemme aiemmin satuilleet vain yhdessä. Sadutuksen aatelia löytyy Euccon blogista Mun totuudet :)! Kiitos kommentistasi paljon!

      Poista
  3. Hurjan hauska autokirja on minustakin hurjan hauska ja jännittävä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä! Nerokasta, kuten jo totesin :). Kunnas on palkintonsa ansainnut!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!