perjantai 18. lokakuuta 2013

Pieni suuri satupäiväpostaus sekä satulukuhaaste kaikille!

Hyvää satupäivää kaikille! Maailmassa riittää kaikennäköisiä päiviä mutta eikös tällaisella hyvän mielen Satupäivällä olekin varsin oikeutettu paikkansa? Kyllä! Satupäivällä on olemassa omat sivunsa ja jopa oma logonsa, joka on tuossa alla. Satupäivän sivuilta kerrotaan satujen lukemisesta näin:


"Satupäivä muistuttaa siitä, että saduilla, lastenkirjallisuudella ja -kulttuurilla on valtava merkitys lapsen kielen kehitykselle, mielikuvituksen mahdollisuuksien käsittämiselle ja taiteen vastaanottamisen oppimiselle. Sadut ovat ehtymätön, yhteinen aarreaitta ja niiden avulla voi kokeilla vaihtoehtoja erilaisissa ristiriitatilanteissa vapaasti ja turvallisesti. Laadukas lastenkulttuuri antaa mahdollisuuksia myös vaikeiden kysymysten, kuten kuoleman, eron tai kiusaamisen käsittelyyn." (lainaus sivulta www.satupäivä.fi)

Lastenkirjojen lukeminen kannattaa siis aina, senhän me tiesimmekin! Ja eikös lasten kuvakirjoissa ole yhtä lailla mielikuvituksellisia kuvitettuja satuja? Jotenkin saduista tulee usein mieleen pitemmät fantasiamaiset tarinat mutta mikähän lienee sadun korrekti määritelmä? No, olipa miten oli, käsitteistä viis, nautitaan me vaan hyvistä kirjoista ja luetaan yhdessä! Ja "yhteinen aarreaitta"- hei, minä pidän tästä aarrevertauksesta!

Lupasin esitellä teille vähän oman hyllyni satukirjoja ja tällä kertaa tosiaan mieleeni juolahtivat nämä pidemmät satukirjat, jopa perinteiset sellaiset. Kirjahyllyn esittely toteutuukin nyt pääasiallisesti kuvin. Olkaa hyvät!

Lasten kasvua odottelevia kirjoja.

Ostettu kuvituksen perusteella kirppikseltä.
(joku voisi tähän oikeutetusti todeta, että sitä suurta
Mickwitz-postausta odotellessa...)

Sanontoja avaavia satuja. Erikoisia.

Bleuen oma lapsuuden lempisatu.
Pitihän se ostaa aikuisiällä omaksikin!

Kirsi Kunnasta ja runosatuklassikko.

Toisille varsin klassikkosatu.
 Itselleni vielä tuntematon!

Opuscolosta löytyy satuviikon kunniaksi
tämän kirjan tuore esittely! Klik!

Satupäivän kunniaksi lainattu uudehko satukirja,
jota olemme lukeneet parin sadun verran.
Sangen mielikuvituksellisia satuja lempparisatutiimini toteutuksella!

Koska lapseni ovat vielä pieniä (1v ja 3 v) emme ole oikeastaan vielä lukeneet pitkiä, pitkiä satuja. Myös klassiset sadut vaativat jo aika paljon käsittelykykyä ja tarkkaavuutta kokonaisuuden tajuamiseen, että nekin ovat pitempinä versioina vielä odottelemassa. Mutta! Yksi satukirja on meillä ollut jo useamman vuoden esikoisen kanssa säännöllisessä käytössä ja se on Hanhiemon satuaarre (WSOY, 2009, kuvitus Feodor Rojankovski, suomennus Tarja Saarikoski), jossa on 24 kuvitettua satua, kuten Pieni punahilkka, Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri, Kolme karhua ja Tipu tip. Tässä kirjassa sadut ovat hyvässä lyhkäisemmässä muodossa ja kuvitus tukee lukemista jokaisella sivulla. Me olemme pitäneet tästä satukirjasta valtavasti! Kurkistetaanpa kuvin!

Kirja on ihanan pieni kooltaan,
siis helppolukuinen myös sängyllä maatessa.

Ihan paras keksintö: kuvitettu sisällysluettelo! Toimii!

Kolme karhua on esikoiseni lemppari.

Sadut eivät ole siloteltuja, vaan possuille käy köpelösti.
Kuten myös sudelle.
Satupäivän sivuilta löytyi myös ihanan selkeä ja yksinkertainen ohje sadutukselle. Kiitos tästä! Nytpä siis kannustan itseäni ja kaikkia lukijoitani saduttamaan lapsensa vaikka viikonloppuna, vaikka iltasadulla. Minusta (näin kotiäidin oikeudella sanottuna) sadutusta voi tehdä vapaammin myös vapaasti kerrottuna, ilman kirjausta esimerkiksi iltasatujen aikaan. Satujen maailmassa on kaikki mahdollista!

Ja tämän Satupäivän haasteeni oli teille lukea yksi satu! Kuinka sujuu? Mitä olette lukeneet ja tykkäsittekö? Hihkaise pliis kommenttipoksissa jotain jos vastaat haasteeseeni! Lupaan teille vaikka koosteen lukemistamme saduista jos saan villin tavoitteeni (viisi satukommenttia) täyteen :).

Minä yritän postailla illemmalla vielä miten meidän satulukemisen kanssa käy. Olisi ihana jos saisin sadutettua lapsenikin vaikka teille asti julkaistettavaksi (paitsi jos se on pelkkää verta, hikeä ja äiti on tyhmä-läppää, niin saatan olla julkaisematta), vai mitäpä tuumaatte?

Oikein ihanaa satupäivää ja rentouttavaa, vilpoisaa (?) mutta mielikuvituksellista viikonloppua!


"Olipa kerran emäsika, jolla oli kolme pientä porsasta."

- Hanhiemon satuaarre: Kolme pientä porsasta

43 kommenttia:

  1. Luin aamulla H.C Andersenin sadun Lumiukko, joka on hänen kootuissa kertomuksissaan (VII), siinä lumiukko -vasta tehty- puhuu kahlekoiran kanssa maailmasta. Kuten monesti lumiukko-saduissa suojasää vie ukon mennessään.

    Olen itse pitänyt saduista pienenä ja pidän onnellisista lopuista, minusta lapsille voi olla hyvä uskoa ja luottaa siihen, että lopussa "kiitos seisoo" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tämä pitäisikin saada luetuksi Kohti talvea! teemaani tai muuten talven mittaan. Pitääpä katsastaa kirjaston Andersenin kootut kirjatilanne.
      Lopussa kiitos seisoo on hyvä opetus ja sellainen positiivisen elämänasenteen malli. Minäkin tykkään, usein myös aikuiskirjojen puolella...

      (Otin muuten ihan sulan hattuuni, itseoikeutetusti, kun sain mieslukijan. Hitsi vie isit lukevat niin paljon satuja (ja lastenkirjoja) lapsilleen, että edustat minulle isoa joukkoa, kiitos paljon kun tulit ja lämpimästi tervetuloa!)

      Poista
  2. "Äiti on tyhmä läppää" on aivan ehdottomasti julkaistava :D. Vaadimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihme kyllä ei tullut sitä :D. Oli vissiin päivän aikaan jo tynnyri kaatunut tarpeeksi!

      Poista
  3. Osallistutaan, katsotaan vielä miten - ehkä vaihteeksi keksimällä itse satu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, just hienoa, että alkoi tulla monenlaisia "vastauksia" haasteeseen! I like!

      Poista
  4. Ja satu luettu, aivan mainio sellainen, meidän perheen ukin kirjoittama. Itse satua tai lukuhetken nyansseja emme julkaise, mutta lukuhetkeen johtaneesta touhusta löytyy enemmän (joskin aina tyylillem sopivan niukasti) tuolta: http://mitamatekisin.blogspot.fi/2013/10/satukirja-lapsesta.html

    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin jo kommentoimassa. Ihan huippu! Ja ihana ukki :)))!

      Poista
  5. Osallistutaan! Minulla on jo kirja tuolla odottamassa. Löysin viikonloppuna parilla eurolla kirpparilta Pupu Tupuna, Tutti hukassa kirjan ja innostuin koska siinä on tämä tutista luopumisen tarina, ja juuri passeli meille kun yötuttivieroitus olisi tässä to do listalla lähitulevaisuudessa. Tässä oli pienellä vilkaisulla paljon metsäneläimiä joita esikoinen rakastaa ja tutti lopulta luovutetaan pienille metsähiirille (aww.. ;)). Jospa tämä pehmittäisi luopumista jonkin verran.. ;) Kirjan kimppuun pääsemme kunhan toinen puolisko pääsee töistä koska kahden kanssa yksin se on miltei mahdotonta (toinen repii kantta, toinen karjuu "älä koske" ja kaikki välienselvittely saa vain huutoa aikaiseksi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanalta löydöltä kuulostaa. Pupu tupunat kolahtaa toisille tosi paljon, mekin pidetään osasta kirjoista.
      Tuttivieroitukseen vinkkaan myös Heippa, tutti! joka kertoo Nori kissasta (taitaa olla japanilainen kuvakirja). Meillä on se ihan omana. Pitäisikin alkaa lukea pikku hilljaa...

      Poista
  6. Minä edelleen hieman pohdin, mikä on satu (perimmäisten kysymysten äärellä olen, heh). Mutta seuraavia kirjoja ajattelin tälle päivälle, meidän 1v11kk esikoiselle lukea:

    Myyrän auto. Tämä kirja on kuulunut suosikkeihin siitä asti, kun se puolitoista viikkoa sitten kirjastosta kotiin tuotiin. Valehtelematta luemme kirjan ainakin viisi kertaa päivässä. Lapsi osaa sen kohta ulkoa. Ja kun se on mielikuvitustarina, niin eikös se saduksi lasketa?

    Kaislikossa suhisee (ei se alkuperäinen, vaan Kenneth Grahamea mukaillen kertonut Janet Allison Brown). Tämä luettiin jo aamulla. Kirjan lainasin eilen kirjastosta, koska muistelin itse pitäneeni siitä (alkuperäisestä?) tarinasta lapsena. Tämä kirja oli kyllä valtaisa pettymys. Taidan palauttaa sen heti kirjastoon, en jaksa lukea sitä enää (eikä lapsikaan siitä suuremmin innostunut).

    Opettavaisia eläinsatuja La Fontainen mukaan. Tämän sinäkin tuossa yllä esittelit. Richard Scarryn kuvitus on ihanaa, mutta ihan kaikista saduista en tässä kirjassa tykkää. Mukavan lyhyitä ne ovat, mutta joidenkin opetus on sellainen, etten halua ihan noin pienen lapsen niitä vielä oppivan. Kuten "kiittämättömyys on maailman palkka" tai "paha saa palkkansa". Ehkä olen liian herkkä, en tiedä. Tuntuu kuitenkin siltä, että noin pienen ei vielä tarvitsisi elämän nurjia puolia joutua käsittelemään, eikä välttämättä ole siihen vielä valmiuksiakaan.

    Auringonmuna. Ihana Elsa Beskowin suosikkini, jota on meillä luettu jo puolisen vuotta. Kauniit kuvat ja suloinen, yksinkertainen tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi monta satua olette lukeneet :)! Ihana! Myyristä kirjoitinkin vasta itsekin. Kaislikossa suhisee on (muuten luettu vauvana ääneen englanniksi, jopas jotakin) hyllyssä odottamassa lasten kasvua. Ja samaa mieltä olen Opettavaisista eläinsaduista, hyvin vaikeita pienen lapsen ymmärtää. Koululaisemmalle voisi avautua enemmän.

      Beskow on vielä akileenkantapääni, minä selätän ennakkoluuloni vielä joskus. Tai sitten vain kohtaan.

      Poista
  7. Lasketaanko haasteeseen osallistumiseksi, jos aamuisen Katti Matikaisen innoittamana (kertoi siis satupäivästä aamun pikkukakkosessa) valittiin päikkärikirjaksi pitkästä aikaa juurikin tuo Hanhiemon satuaarre? :)

    Kyseinen kappale on pian 30 vuotta vanha, mutta vain Punahilkan ensimmäinen sivu on irronnut, muuten kirja on edelleen tosi hyvässä kunnossa. Minä kyllä vielä vähän silottelen niitä tarinoita pojalle, ja jätän kaikkein hurjimmat sanakäänteet välistä. Pojan suosikkisatu kirjasta on kuitenkin jo pitkään ollut puurosatu, ehkäpä juuri siksi, kun siihen ei äidin sensuuri ole iskenyt? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti lasketaan :)!

      Korjausvinkki (koska kirjakorjauspostaukseni ei näköjään ikinä ehdi eetteriin asti): lainaa sama kirja kirjastosta ja kopioi puuttuva sivu. Teippaa sitten kopioitu paperi kirjaan :). Mitä tarkemmin homman tekee, sen siistimpi lopputulos :)!

      Ihana, että näin monta ilmoittautujaa jo :)! Me olemme lukeneetkin jo yllättävän monta satua (kuvakirjoista perinteisempään) kiireistä huolimatta, mutta kirjoittelen lisää illalla paremmalla ajalla :)!

      Poista
  8. Haa!

    Olenkin ihmetellyt, miksi sinun postauksesi ovat menneet ohitseni! Nyt se selvisi, Satupäivan kunniaksi - olen ollut lukijana vain siinä toisessa blogissasi :)

    Haa! Napa on hauska kirja! Perheen pienimmille sopiva! Minun Satupäivääni liittyi Salmela, jonka lukaisin vielä tänään uudestaan osittain postausta varten.

    Sitten mietin aikuisia sadun äärellä. toivottavasti... Ehdottomasti mukana ollaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa :D! No jopas :). Tämähän täällä on alkuperäisesti ollutkin ja Kirjapolkuni avautui vasta tässä syksyllä :). Ihana kun tulit, olen otettu!

      Napa on niin jännä kirja! Esikoinen kyllä tykkäsi! Se Salmelan kirja kiehtoo minua nyt jo paljon, taidan ostaa messuilta...

      Poista
  9. Tietämättä tästä sinun haasteestasi luin tänään satupäivän kunniaksi ihastuttavan hupaisan sadun nimeltään Prinsessa Wilhelmiina ja kohtalon lantti.

    Siitä voi käydä tarkemmin lukemassa blogissani osoitteessa:
    http://matkallamikamikamaahan.blogspot.fi/2013/10/satupaivan-kunniaksi-hykerryttava.html

    Tämä oli aivan kerrassaan riemastuttava satu, joka koetteli prinsessasadun perinteitä raikkaasti ja hauskasti. Hauskaa kirjassa oli myös se, että siinä kutsuttiin myös lukija mukaan tarinan tekoon: heittämällä kolikolla kruunaa ja klaavaa pääsi erilaisia juonipolkuja etenemään sadussa. Siis klaavan saatua piti siirtyä tietylle sivulle, kruunun saatua jollekin toiselle sivulle.

    Saa nähdä, lopetanko tämän päivän satuilut tähän vai jatkanko vielä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla oli ihana postaus ja muutenkin ihana blogi! :) Kiva kun löytyy muitakin aarteita tässä satupäivänä näiden satujen lisäksi :).

      Poista
  10. Hihkaisu täältä! Olihan se otettava haaste vastaan, kun olit henkilökohtaisesti käynyt haastamassa :)! Nähtäväksi jää, minkä sadun saan lukea :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painoarvo sanalla SAAN ymmärretty!
      Mekin aloitimme autosaduista...

      Poista
  11. Me osallistutaan myös. Ollaan nyt mummilassa, joten keskitymme lukemaan illemmalla, kuten aina.

    Tein aikoinaan gradun lastenkirjoista. Muistan jostain opuksesta lukeneeni sadun määritelmän: siinä on aina joku opetus ja satu alkaa sanoilla Olipa kerran. :) Tuli vaan mieleen, kun Saara tuolla pohti tätä tärkeää aihetta ;)

    Käyn etsimässä mummin kaapista siis Olipa kerran-sanoilla alkavan sadun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vähän uteluttaisi mitä tutkit gradussasi :). Mutta satu aihepiirinä kuulostaa mahtavalta. Odotan siis Olipa kerran alkuista sinulta :)!

      Poista
  12. Hurraa satupäivälle! :) Taidanpa kunnioittaa sitä tekemällä parit satukuvitukset :)

    VastaaPoista
  13. :))) kaikille tähän väliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. http://muntotuudet.blogspot.fi/2013/10/satupaivan-kunniaksi-hani-ja-kusti.html Sieltä löytyy satu :) poika 4vee sanellut ja minä piirrellyt.

      Poista
    2. Ihan MAHTAVA!!! Kiitos!!!!
      Käykää kaikki heti lukemassa!!

      Poista
  14. Hyvää satupäivän iltaa! :) Osallistun haasteeseesi tämänhetkisestä suosikkisatukokoelmastani eilen lapsille lukemillani "Rumalla ankanpoikasella" ja "Kaupunkilaishiirellä ja maalaishiirellä" (Andersen ja Aisopos - klassikot kunniaan!), jälkikasvu kun jätti minut tällaisena juhlapäivänä yksin kotiin ja lähti isänsä kanssa Helsinkiin pakoon. (Ts. lapsivapaa viikonloppu, jes!)

    Kirjoittelin päivästä myös jonkin sortin sepustuksen blogin puolelle: http://aitilukeenyt.blogspot.fi/2013/10/satupaivan-iltana.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania satuja ja vielä postauskin :)!! Kiitos osallistumisestasi :)!

      Poista
  15. Meidän aamumme lasten kanssa alkoi Tove Janssonin kirjalla Kuinkas sitten kävikään? Se ja muut runomuotoiset ovat minun lemppareitani. Parhaita kohtia on melkein kaikki, mutta erityisesti sisäkannen "Reiät leikannut WSOY". Hauskan näköinen herra. Nuorimmainen alkaa oppia olemaan repimättä sivuja, mikä varmasti taas lisää satujen lukemista.

    Päivällä luin nelivuotiaalle Pikku jutun (Niina Bell). Kirjaan kuuluu lauluja ja satu CD:llä, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun tartuin kirjaan itse. Vaikka olen sivusta kuullut tarinaa monet kerrat, vain laulut olivat jääneet mieleen. Kerrottu juoni oli yllätys.

    Iltasaduksi valikoitui tuolla näemmä Peter Pan ja Leena (Disneyn satulukemistosta). Tokaluokkalainen lukee isänsä kanssa Tarua Sormusten Herrasta. Hän muuten ehdotti päivällä sadutusta, koulun satupäivänä tiistaina oli harrastettu sellaista (ja päiväkodissakin usein), mutta emme ehtineet ainakaan tänään.

    Oli mukava satupäivä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan monipuolinen satupäivä teilläkin! Kiitos valtavasti osallistumisesta :))!

      Poista
    2. Toi WSOY:n setä on munkin lemppari. :D

      Poista
  16. Kiitos haasteesta, olipa mukava lukea perinteistä satua pitkästä aikaa. :) Enkä siis kertonutkaan itse keksittyä niin kuin ylempänä elvistelin, toisen kerran sitten. Raportti löytyy täältä. Mutta olisi kyllä pitänyt tehdä videopostaus, sen verran hupaisalta se välikommentteineen kuulosti. :D


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä innostuin myös :)! Pakko saada lukea lisää kunnon klassikoita! Kiitos osallistumisesta!

      Poista
  17. Heh, minä selasin vanhaa ainevihkoani ja kopsasin sieltä itse kirjoittamani sadun blogiini. :) En tiedä, lasketaanko sitä saduksi - puhuvia eläimiä tai velhoja ei löyty. Halusin osallistua satupäivään vaikkei mulla lapsia olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiva idea! Mullakin on jossain kellarin kätköissä taatusti tallessa mun joskus kolmannella kirjoittamia satuja, muistaakseni jopa kolme osaa. :)

      Poista
    2. No toki hyväksytään :)! Mahtava satu olikin!
      Ja ei tähän päivään lapsia tarvitse, mutta ehkä vähän lapsenmielisyyttä :)!

      Poista
    3. Kolme osaahan on trilogia! Siitä sais hyvän postaussarjan. :)

      Poista
  18. Olipa ihana löytää molemmat blogisi! Seurasin jälkiä Opuscolosta... Ihana haaste. Meillä on tänään luettu vain Aku Ankkaa - jonkinlaista eläinsatua kai sekin on. Hölmöläissadut ja muutamia muita on kuitenkin luettu vähän aiemmin tämä päivä mielessä.

    VastaaPoista
  19. Hyvä tavaton! Ostinhan tänään pari äänikirjaa, joista kuuntelimme jo Pekka Töpöhäntä -kirjan, kesto kaksi tuntia. Tosin minä värkkäsin kuusivuotiskakkua, ja muita synttäritarjottavia, joten keskityin vain puolella korvalla. Olihan sitä satua päivässä vaikka kuinka, ne hauskat synttäritkin - tosin tämä ei ole virallinen päivä.

    VastaaPoista
  20. Kiitos Elina kovasti :)))!
    Äänikirjat puuttuivatkin satulistastamme vielä, joten tämä oli upea lisä :)!
    Olen aikoinaa lukenut Hölmöläissatuja ääneen ja minut on opetettu kunnioittamaan niitä hyvin. Nyt voisikin olla esikoinen jo siinä iässä, että se hölmöläishuumori alkaisi tehota (melkoista tyhjännaurua ilmassa jo muutenkin hekoheko) varsinkin satuja avaamalla :)!

    VastaaPoista
  21. Me ollaan tällä hetkellä mummolassa ja ollaan luettu täällä majailevaa satuvalikoimaa, joka koostuu lähinnä omista vanhoista satukirjoistani, eli jonkun vanhan kirjakerhon kautta tilatuista Disneyn satukirjoista. On Tuhkimoa, Pientä merenneitoa ja Kaunotarta ja Kulkuria. Eilen ei nukuttu päiväunia, mutta lueskeltiin tunnin verran kirjoja sängyssä makoillen. Minä omaa romaaniani ja Ida selaili lastenkirjoja. Ihana kokemus :) Illalla mumma luki ties kuinka monetta kertaa Tuhkimon iltasaduksi. Hyvin jaksaa kaksivuotiaskin kuunnella pitkiä kirjoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osallistumisestasi :)! Ihania klassikkoja olette lukeneet ja ihanan pitkä lukuhetki :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!