torstai 17. lokakuuta 2013

Kuono lumessa (Kohti talvea!)

Lainasin Tuula Korolaisen kirjoittaman ja Marjo Nygårdin kuvittaman Kuono lumessa kirjan hieman Kohti talvea! -teema mielessäni. Tarina kertoo hiiriperheestä, joka joutuu muuttamaan ihmisten tietyön alta. Muuttomatka suksin läpi metsän on vaaroja ja viehätyksiä täynnä ja Tupsu ottaakin hieman omia latuja matkalla. Tarina on todella taitavasti kerrottu ja sisältää paljon kauniisti kuvailtuja tilanteita ja tunteita, kuten: "Harmittaako? isä kysyi. Tosi paljon, ainakin sata astetta! Tupsu sanoo.". Satu kulkee pitkin lumisia maastoja ja lopussa Tupsu löytää uudesta kodistaan mukavia uusia asioita.



Satu on aika pitkä (45 sivua) ja tämän vuoksi  onkin ehkä soveltuvin lähemmäs kouluikäiselle kuulijalle. Tupsu on itsekin jo kouluikäinen hiiri, jonka voisi tulkita antavan osviittaa samaistumiseen. Esikoiseni kuunteli sadun kyllä varsin intensiivisesti ja kiinnostuneena, juonen käänteitä hämmästellen. Kuitenkin lukukokemus oli ilmeisesti alle nelivuotiaalle sen verran hengästyttävä, että hän totesi, ettei lueta heti uudestaan. Nyt viikko lukemisen jälkeen hän kuitenkin kertoo pitäneensä kirjasta ja antaa sadulle vaivaiset sata pistettä.



Tarinassa on nätit kuvitukset. Kuvitukset ovat mielestäni osittain hieman erikoisesti asetettuja ja joskus jopa vaikeita hahmottaa. Väritys on hieman haaleaa. Joskus kuvitus tuntuu mielestäni olevan liian läheltä kuvattu ja joissain aukeamissa kuvitus taas jää hieman heiveröiseksi upean tarinan rinnalla, jättäen konkreettisestikin aukeaman suureksi osaksi pelkäksi lumeksi. Tätä lumen kuvausta mietin erään toisenkin kuvakirjan kohdalla. Sillä, toisaalta sitten kun sitä lunta on, niin sitähän tosiaan on, joka paikassa ja kaiken päällä. Miksi kuvitusten siis pitäisi olla muuta? Henkilölle, jolle lumi on eksoottisempaa tämä kuvaus saattaa olla elämys, mutta meikäläiselle se vaikuttaa vähän tylsältäkin. Mutta niin, miksi maisemasta pitäisi tehdä realiteettiaan kiinnostavampaa? Vai voisiko lumessakin nähdä sen eri sävyjä ja kauneutta jollakin pikkuseikoilla? No, nyt ajatukseni lensi itse kirjasta kauemmas.


Kuono lumessa oli siis kaunis ja jännittävä satu, jonka kieli on vailla vertaa. Suosittelen isommille kuulijoille. Kirjassa kuvataan sadun rinnalla hyvin myös uuteen kotiin muuttamista. 3,5/5.

Huom! Huomenna on Satupäivä! Haastan kaikki lukijani lukemaan huomenna yhden sadun, edes lyhkäisen, ja olisi ihanaa jos kävisitte kertomassa kommenttipoksissani mitä luitte ja piditte! Minä esittelen huomenna meidän satukirjoja, joita nyt ei ole paljon, mutta jotain kuitenkin...
OBS! Satupäivän satutapahtumia tästä vinkkikalenterista!


"Tupsu lakaisi tyhjää huonettaan, jossa alkoi olla viileää. Joka pyyhkäisyllä luuta tuntui suhahtavan: muut-to, muut-to, muut-to..."

- Tuula Korolainen: Kuono lumessa

8 kommenttia:

  1. Mikä lasketaan saduksi? Kun ei kaikki lastenkirjat kai satuja ole.
    Kyselee Uuno

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyselen samaa huomenna! Uunoillaan yhdessä ja lasketaan kaikki fantasiapohjainen? Voi kai satu olla kuvitettukin ;)?

      Poista
  2. Kaunis kuvitus tässä kirjassa!

    Satupäivä on tosiaan huomenna. Otan haasteen vastaan, mutta postaan vasta sunnuntaina - nyt ollaan syyslomalla mummolassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :)! Huomenna huutelen kommenttipokseilemaan ken haluaa kertoa lukemastaan. Postaus kuulostaa huipulle!
      Virkistävää syyslomaa mummulaan :)!

      Poista
  3. Onpas taas ihanat kuvitukset tässä :)

    VastaaPoista
  4. No niin! Meillä oli taas eilen lahjaksi saatu Prinsessojen satuaarre, ihanan Kristiina Louhen kuvittama kokoelma satuja. Luettiin Lumikki (old school versio), Prinssi, joka ei osannut nauraa sekä Porsliiniprinsessa.

    Mukava satuhetki sohvalla kirja ja tyttö kainalossa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, listaanpa tuonne koontiin :)! Ihana kun osallistuit haasteeseen, kiitos!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!