sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Rivit suorassa

Lämmitin kuulkaas saunan, ihan vain itselleni. Tuntui lähes luksukselta köllötellä yksikseen saunan lauteilla ja tuumailla mennyttä viikkoa. Viikkoon mahtuu paljon. Niin myös tähän viikkooni mahtui. Tunteita ja taidetta. Kävimme pienen arkiretken lasteni kanssa, näin ystäviä, koin taidetta, me vanhemmat saimme aivan yllättäin kasapäin aikaa kaksin, leikimme esikoiseni kanssa vauhdikasta leikkiä, kävelin maastossa niin, että sauvat höyrysivät ja rauhoituin maisemissa, kohtaamisissa ja viimeksi saunan lauteilla.



Pidin blogissani tällä viikolla (tai viime, alan olla jo uudessa viikossa aina näin sunnuntai-iltaisin) lasten runoviikon. Tuleville sukupolville voisin tietysti vihjata, että mikäli ajattelet perustaa blogin, jolle toivot suosiota, perusta lastenvaateblogi, älä lasten runoblogia. Kun katsoin äsken viikon tilastoja, huomasin selvän laskun kävijämäärissä. Vaikka toivon, että syynä olisi minun heikkouteni esitellä lasten runokirjoja, aidoksi harmikseni ja surukseni veikkaan, että kyseessä on myös yleisempi kiinnostumattomuus lasten runoutta kohtaan. Se on minusta suuri sääli ja kertoo minulle, että olen pienenä hiirulaisena, epämuodikkaana blogimutsina ja vastarannankiiskenä oikealla asialla. Antamalla omalla pienellä tavallani ehkä edes yhdelle innon lukemiseen lapsensa kanssa, olipa kyseessä kuva- tai runokirja, tai vaikka Tekniikan maailma, olen saavuttamaani erittäin tyytyväinen. Muulla ei ole mitään merkitystä, varsinkin kun sen asian katsoo tuolta metsän siimeksestä, kengät puolisuossa ja mieli avoimena ja virkeänä. Ei ole.




Kun katsoin kalenteria ja huomasin, että se on taas kuun vaihtumisen aika. Edessä on paljon arkisia piristyksiä ja haasteita, siis paljon odotettavaa. Blogiin olisi joitakin mukavia uutuuskirjoja esiteltäväksi, saatuja ja ihan omin säästöin ostettuja (kuvissa vilahtaa pari!). Siivosin viikolla lastenhuoneen ja siistin kirjahyllyt suoriin riveihin. Riveihin tuli poikkeuksellisen paljon täytettä,  kun olin kuullut uuden lastin saapuneen kaupungin satamaan. Oi voi, hienot käytettyjen kirjojen löytämiset ovat minulle syntisen ihania kokemuksia.


Pohdin yksi ilta, miten kirjoittaisin blogin laitaan sen, että pyrin säilyttämään myös blogissani ihmiselämälle tärkeän kommunikaation ja vastavuoroisuuden. Mietin lauseita: Ole hyvä ja kommentoi (ei ole toiminut), Kommentit ovat aina tervetulleita (hyvin käytetty muuallakin), Kommenttisi on blogini suola! (ja marttablogiuteni on yhtä lässähtänyttä) ja sitten poikani innoittamana Blogini kulkee kommenteilla! (kaukainen viittaus polttoaineeseen ja autoihin). On kamalan vaikeaa löytää oikeita sanoja, jotka olisivat mahdollisemman selkeitä mutta innostavia monelle, ja että ne ymmärrettäisiin oikein. Tulkintoja ja tuhahteluja kun on yhtä monta kuin on lukijaa. Ja hyvä niin. Kun vaan kuulisin ne variaatiot tänne asti!

Että semmoista minä vaan tänään tuumasin. Saunan lauteilla ja tässä sen jälkeen.


"Linnunrata pääsi päällä
kuljet maassa jaloillasi.

Mieti maailmankaikkeutta.
Istu hetki aloillasi.

Pilvet kermavaahtoa,
aurinko on lettu.

Eikä maailma ole koskaan
loppuun kirjoitettu."

- Jukka Itkonen: Sanamaan laulu, lasten runokirjasta Sanamaa (kuvitus Virpi Penna)

29 kommenttia:

  1. Tämä runoviikko oli ihana! Ja miksihän tätäkin ei olisi voinut aiemmin kertoa? Me intouduimme esikoisen kanssa runoilemaan tänään ennen päiväunia (kiitos sinun) ja en tiedä löysikö hän sisäisen runenerginsä kun unikaan ei sitten tullut. Runoja (tai kirjoja, arkikuvauksia, mitä vaan) ennemmin kuin lasten talvihaalareita kiitos, niitä kun on ollut enemmän kuin tarpeeksi liikkeellä viime aikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sehän oli sitten se Runeberg.. ;) Nakkisormet, nakkisormet!

      Poista
    2. Kiitos Ada, olipa kiva kuulla, että tykkäsitte ja luitte runoja kotona :)! Silloinpa se oli jo todistettavasti vaivani väärti :)!

      Poista
    3. Piti tulla vielä kertomaan että hän pyysi niitä vielä tänäänkin! "Unoja, unoja! Sano hassusti!" Olenkohan sitten hyvä runonlausuja ;) Meillä esikoinen on kyllä uusista asioista herkästi innostuva, mutta haluaa aina palata jossain vaiheessa tuttuun ja turvalliseen (nimim. samaa päiväuni/iltasatukirjaa luettu jo pari viikkoa)

      Poista
    4. Oiii :))))! Ihana! Ja olet varmasti, paras lausuja lapsellesi :)!

      Poista
  2. Tunsin piston sydämessäni - koko viikkoon en ole ehtinyt käydä lukemassa. Mutta nyt lupaan lukea kaikki viikon postaukset ajatuksella läpi. Itse hyvin vaatimattomalla kokemuksella pidän kyllä runoudesta ja lapsen kanssa ollaan jo ulkoa opittu esimerkiksi äitiyspakkauksen mukana tullut Pikku poron lorut. Jotenkin itsestä vain tuntuu, etten oikein osaa lukea runoutta ääneen ja elävästi. Olisi hurjan hienoa saada lapsikin innostumaan, mutta oman äänen monotonisuus vähän mietityttää. Hyviä vinkkejä on aina mukava saada ja ehkä lähdemmekin tulevalla viikolla kirjastoon runouden perässä. Muuten tuntuu kyllä vaikealta siitä kirjapaljoudesta löytää niitä Helmiä, kun samalla pitää touhukasta taaperoa paimentaa ja palautella luettuja kirjoja hyllyyn sen minkä ehtii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunsin vastapistin sydämessäni, etten kai kirjoittanut syyllistävästi. Mutta sitten ymmärsin, että ehkä tarkoitit samaa pistoa kuin itsekin viikon aikana useasti kirjoitin,että aina tuppaa runojen luku unohtumaan. Mutta hei ei tosiaan näitä mun jaaritteluja tarvitse postuumisti lukea jos ei mieli tee :D, sitä en lain itkeskellyt.vaan lähinnä sitä, että onko lasten runojen luku näin vähäistä sitten laajemminkin.

      Mietin tätä eilen yöllä (:D) että pitäisikö minun kysyä Rouva Huuta, lastenkirjallisuuden monitaituria apuun ja kysäistä, että oliko huomioni sattumien summaa vai ihan tavallinen ilmiö. Siis se, että lasten runoja luetaan kodeissa vähän. Ja mietin myös sitä, että tulisiko runojen lukemisen puolesta tehdä joku postaus, miksi se sitten on hyödyllistä. Koen tämän tiedon summaamisen ja valistuksen vähän itselleni tässä työllistävänä, joten saisimmeko siihenkin jostain muualta koottua tietoa? Asiasta kyllä Leluteekin Emilian kanssa puhuimme runoviikolla kommenteissa.

      Tässä tuli nyt tämmöinen pitempi ajatuspurkaus sinun kommenttiin vastattuna :)! Kiitos siis kommentistasi! Tuota ääneen lukuakin purin itse yhdessäpostauksessa, se ei tosiaan ole helppoa yhtäkkiä, vaikka itsekin olen lukenut lapsillle aiemmin ääneen. Mutta omien kanssa tilanne on aina eri.

      Ainiin ja vielä Helmijuttuun piti kysyä, ettäonkohan teillämaksulliset varaukset lastenkirjoissa kirjastossa? Olen joskus varannut kirjoja valmiiksi ja käynyt noutamassa Helmet kirjastosta (tai vaikka edes jonkun tärpin). Ja varaukset on voinut tehdä kätsästi netissä.

      Poista
  3. Sama täällä. Tuntuu häpeälliseltä että skippasin postauksia, kun näin runo-sanan. Mietin nyt mistä se johtui ja nopeasti keksin: "lasta kuuntelematonta, pelottavaa aikuisesta ohjautuvaa". Siinä oli se tunnemielikuva runoista. Minulla on jossain muistin kätköissä joku tunne siitä, että esim. koulussa opettaja on lausunut runoja ja tehnyt sen vähän kuten ennen näpäytettiin sormille "pampampam", ja me pienet yritettiin pysyä perässä ilman mitään hauskuutta. Monet lastenrunot on myös tuntuneet hyökkääviltä "haukka lensi, minne tiesi, nappas päästä HUI". Aina piti pelätä mistä se ope tai runon muu lukija seuraavaksi nappaa kiinni, letistä vai jalasta ;)

    Iloinen lorutoukka ja muut äitiyspakkausten runokirjat ovat onneksi täysin eri maata. Ehkä ne murtavat vähitellen omatkin kammoni, ja tämä blogi ehdottomasti myös!

    -arkajalka-Nupsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä pelottavuus aspekti olikin minulle ihan uusi juttu,kiitos tosi paljon silmiäni avaavasta kommentista! Varsin ikävää jos kouluaikana runoista on tehty tuo mielikuva :(. Totuus on niin toinen. Voi toivoisin teille nyt ulkomuistista jonkun ihanan hassun Itkosen runon, joka kuvastaisi sitä mitä lastenrunous nykyään on (ja ollut aiemminkin?).

      No niin, kipitin hakea kirjan:

      Puhveli, puhvelin veli
      Oli, eli, nautiskeli.

      Vettä satoi kaatamalla,
      puhveli puun alla
      piileskeli.

      Puhveli, puhvelin veli
      hekotteli: "Onpa kostea keli."

      - Itkonen: Puhvelin veli

      Poista
    2. No mutta jes! Nyt puhutaan oikeasta genrestä, oikein ihanaa :)

      -nupsu

      Poista
    3. No jes :)! Muista siis Itkonen!

      Poista
  4. Blogi kulkee kommenteilla - se olikin erinomaisesti sanottu! :)
    Ja mitä lukijoihin tulee... Sanon sen saman, mitä aina näissä tilanteissa. Toivon todella, että bloggarit kirjoittaisivat niistä aiheista, joista haluavat kirjoittaa, eikä niistä, joita kuvittelevat lukijoiden haluavan lukea. Siinä on ero. Eli jatka ihmeessä samaan malliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)! Ja olen samaa mieltä plus niin omalla mukavuusalueella viihtyvä, että juurinäin pitää kunkin tehdä sitä mistä kiksinsä saa!
      Lähinnä tässä tosiaan havahduin siihen, että ovatko lasten runot todella näin out! Se on surullista!

      Poista
  5. Blogi kulkee kommenteilla on kyllä erinomaisesti sanottu. Mä myönnän olevani huono kommentoija. Syytän siitä sitä, että usein luen tabletilla tai kännykällä, ja niillä kutaleilla on (mukamas) niin vaikea kirjoittaa kommenttia. Pyh ja pah!

    Mua itseäni kiinnostaa lastenrunous ja loruilu, mutta valitettavasti jälkikasvua ei. Kokeiltu kyllä on. Vauvana jaksoivat vielä kuunnella, mutta nyt kolmevuotias sanoo, että niitä on vaikea kuunnella. Yritän sitkeästi ainakin pari-kolme kertaa viikossa lausua vähän jotain, vaihtelevalla menestyksellä tietty.

    P.S. Mun mieheni aina jupisee, että miksi mä en voi pitää jotain lastenvaateblogia, kuten "muutkin äidit". :D Samoin nyt, kun olen lelukaupassa töissä, huomautti, että olisi ne henkilökunta-alennukset voinut ottaa mieluummin jostain vaate- tai lastentarvikekaupasta. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä kommentoit omasta näkökulmastani ihana usein :), kiitos siitä!

      :DD! Sun miehes kommentti!

      Toivotaan, että iän myötä sitä loruttelu ymmärrystä kehittyy lapsillesi enemmän ja sitä kautta se into syttyy. Meillä oli sama juttu että vauvana kielen kuuntelu motivoi itsessäänmutta sitten oli vaihe, että tarvittiin enemmän kuvia kuuntelun tueksi ja nyt lähemmäs 4v taas alkaa hoksata ne kielelliset kikkailut ja sitä kauttaa huvittuu ja nauraa sille höpötykselle. Tämä tulee varmasti kullekin lapselle omassa kehityksessään!

      Poista
  6. Juu, samaa sanon kuin muutkin. Pidä sama linja kuin sulla on ollut niin ainakin minä pysyn linjoilla. Mua ei ainakaan kiinnosta lastenvaateblogit niin paljoa, että kommentoimaan ryhtyisin. Itse asiassa en edes seuraa yhtään blogia, joka siihen keskittyisi ;)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti tulla vielä korjaamaan.. siis itseasiassa seuraan kyllä Mutturalla-blogia, jossa on niitä lastenvaatteita.. mutta ne on itse tehtyjä :)!

      Poista
    2. Kiitoskommentista! Juu, ei missään nimessä rivit muutu,tämähän vaan saa hullun innostumaan vastaiskuun :D!

      Poista
  7. Mä järjestin myös asiani sillä tavalla, että pääsin yksin saunaan. Se on minusta ihan paras tapa saunoa - vaikka onhan siinä taaperon saunanautinnossa jotain hellyyttävää, ja meillä on sitä paitsi yhtäläinen löylynsietokyky, mutta silti.

    Myönnän runovammaisuuteni, lasten- ja aikuistenrunojen kohdalla, mutta kyllä mä silti sun postauksia luin. Feedlystä, se ei näkyne kävijätilastoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksin saunominen oli kyllä kivaa :). Mutta on kyllä yhdessäkin. Vaihteluvirkistää ja niin pois päin.

      Niin, siis mielenkiintoni heräsi siis lähinnä siitä että noin keskiviikosta sunnuntaihin tilastoissa tuli selvä piikki alaspäin bloggerin tilastoinnilla ja puolet lukijamäärästä (n200/pvä) hävisi (100/pvä). Sinänsä ei numeroilla ole sen yksittäisempää väliä mutta aloin laskeskella päässäni todennäköisyyksin ja kuitenkin otos on sinänsä jo ihan riittävä pieneen kotiäitianalyysiin, jonka pohjalta sitten jäin siihen hypoteesiin, että runous ei kiinnosta yhtä paljon kuin kuvakirjat. Mielenkiintoista, jatkan pohdiskelua tämän äärellä esim. olisiko jotain mitä voisin pienenä bloggarina tehdä, sillä tosiaan toivoisin usean muun mukana, että loruttelu säilyisi yhtenä "kielellisenä arkipuuhana" perheillä kuten kuvakirjojenkin jne. lukeminen.

      Poista
  8. No niin, laitoin innoittamananne Rouva Huulle Lastenkirjahyllyyn postaustoiveen lasten runojen lukemisesta :)! Odotan innolla saammeko vastausta tai jopa postauksen aiheesta :)!

    Kiitos kommenteistanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloittamani, Lastenkirjahyllyn kommenttiboksissa käyty viestittely tästä lastenlyriikan nykytilanteesta löytyy Lasten- ja nuortenkirjallisuuden vapaan tutkijan ja kriitikon Päivi Heikkilä-Halttusen (eli Rouva Huun) blogista tästä osoitteesta: http://lastenkirjahylly.blogspot.fi/2013/09/eilen-oli-taas-lasten-ja.html .

      Hurjaa ja hienoa miten nykyaikana voimme saada tietoa luotettavalta asiantuntijatasolta näin nopealla aikataululla- ja ihan tänne kansalaistasolle saakka! Mahtavaa, tästä tuli bleuelle huippufiilis :)! Ja tiedon mukaan lastenlyriikka elää ja voi hyvin, onneksi :)!

      Poista
  9. Hmmm, mä voisin omalta osalta todeta, että kävin jonkun postauksen lukemassa vähän "velvollisuudesta" - lastenrunothan on niin hyvä asia. Kamalaa sekin, eikö? Mutta runoviikko oli musta erinomainen idea, ja tosi hienoa että veit sen läpi: joka päivälle ajateltu ja pitkästi kirjoitettu postaus, ja kivoja vinkkejä.

    Ja pitäisi kyllä joku ilta mennä yksin saunaan, totean taas eilisen pesuhuoneen huutokonsertin jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D! No olet ottanut asian vakavasti :)! Kiitos kommenteistasi, ne olivatkin hyviä.

      Voin suositella, sitähän löysi löylyssä löhöilyn ilon taas eritavalla :D!

      Poista
  10. Ja ehkäpä nyt saadun tiedon valossa voidaankin sanoa, etten voikaan päätellä että lorut eivät kiinnosta vaan enemmänkin niin, että viikko yhtä asiaa blogimaailmassa oli liikaa- lukijoille tuli ähky ja kyllästyminen! Tämä on runojen luvun näkökulmasta huojentava analyysi :)! Kiitos rehellisestä kommentistasi!

    VastaaPoista
  11. Aa! Mun piti kommentoida ja kiittää sua koko viikon! Olin heti alusta alkaen ihan fiiliksissä teemaviikostasi. Olen suht tuore äiti (11 kk pojan), ja meillä on juuri tuo kielelläleikittelyvaihe menossa. Tiitiäisen runolelu on kova sana, Ankkojen aamulaulua osataan jo vaatia. Kiitos siis paljon mielenkiintoisista vinkeistä, joku esittelemistäsi kirjoista todennäköisesti päätyy vielä meitin hyllyyn :) - Virve

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Virve, kiitos kamalasti kommentistasi, ihan liikutuin tästä! Toivon teille paljon ihania loru- ja satuhetkiä 11-kuisesi kanssa ja toivottavasti osaan vinkata jotain teille jatkossakin :)))! Ihana! Kiitos!

      Pst. Tuolla lastenkirjojen aarteita sivulta löytyy myös pahvisivuisia runokirjoja :) Meilläkin on tuo Tiitiäisen runolelu, se on ihana! Otanpa appsikan kanssa huomenna kokeiluun!

      Poista
  12. Mä en ehtinyt viime viikolla kommentoida kuin siihen ekaan! Mutta me tykätään esikoisen kanssa runoista ja loruista. Minä vähän innostuin, josko etsisin itsellenikin runoja luettavaksi.

    Me olimme viime viikolla kirjastossa kolmesti, ja olemmekin lukeneet rutkasti uusia kirjoja. Voi vitsi miten mukavaa. Välillä hölmönä välttelen kirjastoa, kun ajattelen, että se on lasten kanssa vaikeaa, mutta ei se ole. Nopea pyrähdys, paljon kirjoja summamutikassa ja kotona tarkempi tutustuminen. Mieluisat pidetään, muut palautetaan seuraavalla visiitillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos kommentistasi :)! Minä kuules olen lukenut Itkosen, Huovin ja Kunnaksen aikuisrunoja ja yllättynyt miten toimivia ovat silläkin puolen minulle, joka on varsin runollisesti sivistymätön. Joten kokeile ja vinkkaa jos löydät hyvän!

      Kolme kertaa kirjastoa viikossa kuulostaa runsaalta, toimii :D! Minä kävin kerran kirjastossa lasten kanssa ja sitten kirjastoautossa toisen kerran :))!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!