torstai 26. syyskuuta 2013

Niille joilla on nauravat korvat (lasten runokirja)

Kaarina Helakisa (1945-1998) oli (ja on) suomalaisten lastenrunoilijoiden ja lastenkirjailijoiden merkittävimpiä henkilöitä. Hänen lastenrunoistaan tehty kokoelma löytyy myös meidän ikiomasta kirjahyllystämme. Kokoelma on Niille joilla on nauravat korvat (toim. Sanna Jaatinen, Otava 2008), joka sisältää yli 130 runoa vuosina 1975- 1998 julkaissuista teoksista. Kaarina Helakisa on tehnyt myös valtavan työn toimittaessaan teokset Pikku Pegassos ja Suomen lasten runotar, jotka ansaitsisivat erilliset esittelyt.


Kokoelma on valtavan monipuolinen, kuten arvata saattaa. Emme varmasti ole lukeneet jokaista runoa, koska mukana on myös pitempiä satumaisia runoja. Sivuilta löytyy myös runoja, joista on tehty lastenlauluja, jotka ovat useammalle varmasti tuttuja, kuten Ensimmäiset sanat (Ihan pienenä vauvana en osannut puhua...) tai Sammakkolaulu (Lomps lomps loikitaan ollaan niin kuin sammakoita...). Kirjassa on hienoja runoja kirjaimista, tavuttelusta ja sanojen muodostamisesta. Kielellinen leikittely ja hempeä huumori on runoissa jatkuvasti läsnä. Mukana on myös paljon eläinrunoja. Omia lempirunojani ovat Helakisan kissarunot.



Kirja on laaja teos monenlaisia runoja ja kuvittaja Markus Pyörälän raikas, ajanmukainen kuvitus on kirjassa tosi mukava. Kuvitus on rikasta ja värikästä. Kuten sanottu, emme ole lukeneet tätä kirjaa hyvin paljon, koska se toimii ehkä pikkuisen isommille lapsille, mutta voisi olla, että nyt, lähemmäs nelivuotiaani, malttaisi jo kuunnella kirjaa paremmin.

Täytyy vielä paljastaa teille, että olin hieman liikuttunut, kun olin kirjoittanut kirjan sisäsivulle, että olin ostanut tämän kirjan esikoisvauvalleni häntä odottaessani. Muistiini tulvahti myös kuinka luin kirjaa varovasti ja hieman epävarmasti ääneen viimeisillään olevalle kummulleni ja sittemmin myös vastasyntyneelle lapselleni. Ääneen lukeminen omalle lapselle ei ollutkaan niin helppoa ja luontevaa itselleni kuin olin luullut. Varsinkaan runojen lukeminen. Mutta pian siihenkin oppi, ja joskus minuakin on kuultu kutsuttavan hyväksi lukijaksi tässä talossamme! Ja se on iso rintanappi se!


"Ta pu ta
a pi na!
Ta pu ta pa pu pa ta!
Pa on tavu,
pu on tavu,
pa ja pu on tavuja!

Pannaan mullin mallin tavut,
niin kuin pataan pienet pavut,
ta pa pu pa, pu ta pa pa,
nappi, pappi, peppu ja napa!"

- Kaarina Helakisa: Niille joilla on nauravat korvat

4 kommenttia:

  1. Oi, jo kirjan nimi on niin ihana että on pakko ehkä rikkoa rajoja ja lukea runoja lapsille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjannimi on kyllä kaunis. Jos uskallan silti suositella, veikkaan, että poikasi voisivat tykätä ensin Itkosen lyhyistä ja hauskoista jos runot eivät ole tuttuja :)! Esim Kaupunkirunoja tai Krokotiili hikoilee. Olisi kiva kuulla jos kokelitte jotain :)! Kiitos kommentista Pena!

      Poista
  2. Ihana kirja. Luin tämän ja pidin kovasti. Paljon ihania lastenloruja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on :). Helakisa on ollut valtavan taitava runoilija. Onneksi runous elää ikuisesti.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!