perjantai 27. syyskuuta 2013

Lokin lokiikkaa (lasten runokirja)

Sinisen keskitien lasten runoviikko jatkuu. Tänään vuorossa on Petra Heikkilän Lokin lokiikkaa (Lasten keskus, 2005), jonka on lorutellut ja kuvittanut Heikkilä itse. Olen esitellyt blogissani aiemminkin Heikkilän lastenkirjan ja täytynee todeta, että luimme lähes samalla viikolla Heikkilän muutkin lastenkirjat, joista jo kaksi on tullut aleostoksina kotiimme, aarteiksi.


"En lennä pilvien yllä, mutta ajatus kantaa kyllä." (Lokin lokiikkaa)

"Pelaa linnut nokkapokkaa, kuka ensiksi saa hernerokkaa.
Maltti on mun valtti, sanoo herra Tiltaltti." ( Nokkimisjärjestys)


Olen lukenut tämän kirjan itsekseni ja perhe-elämän ulkopuolella aiemmin, useamman kerran. Nyt runoviikon kunniaksi luin sen uudestaan ja totesin, että kirja on jo oikein hyvä esikoiselleni. Kirjassa on 22 runoa, jotka kaikki ovat kohtalaisen lyhyitä, joten kirjan pystyy lukemaan kokonaan kertalukemalta. Kirjan toimii visuaalisilla tavoilla, kuten myös vahvoin sanaleikein. Kirjan runoja yhdistää juoni Lokista, jolla ei ole siipiä ja joka ajatustensa voimalla keksii (ja muiden eläintoveriensa tarinoiden kautta?), että runoillakin saa siivet, joilla voi lentää.

"Kun kaikki menee vikaan, olen niin kuin en olisikaan, sanoi Kameleontti Rontti." (Katoamistemppu)

"Oli kerran töyhtötintti, jolla pimeäksi meni vintti. Tintti lähti jo ennen kuutta, etsimään lamppua uutta." (Töyhtötintti)

Mielestäni kirjassa on varsinkin aluksi hieman mollisoittoinen väre. Kirjassa esitellään erilaisia eläimiä, joilla on joitakin huolia tai pulmia. Kuitenkin kirjan vahva sanoma on erilaisuuden ja oman itsensä hyväksyminen, vikoineen kaikkineen. Tämä kirja on siis myös hyvin lohduttava ja sopii varmasti hienosti esimerkiksi lapsille, joilla on vaikkapa pitkäaikaissairauksia tai vaikka oppimisvaikeuksia. Runoissa on myös hassuttelurunoja mukana, joten surumielinen ei tämä opus lainkaan kokonaisuudessaan ole. Lopuksi lainaan lempirunoani tästä kirjasta, sillä se on supersöpö ja huippu:



"Mikä on maailman pienin juttu?
Onko se turilaan tuttu nuttu?
Hyttysen pytty?
Kyttyrän rytty?
Millin tilli?
Sillin pilli?

Ihan turha on mittatikku:
toisen jätti on toiselle pikku.

Voi pienelle kuperkeikkailu
olla suuri superseikkailu."

- Petra Heikkilä: Maailman pienin juttu

2 kommenttia:

  1. Vaikka Lokin lokiikan runot ovat tosiaan väliin aika koskettavia, jäi kirjasta lopulta lämmin olo. Ihana kirja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikohan tämä kirja myös sinun blogissasi vai Värikkäässä? Olipa kuin vain, kirja on kyllä kiva :). Toivottavasti olet lukenut myös Heikkilän kuvakirjoja!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!