keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Lapsen oma luontokirja (Vanhanen ja Nevakivi)

Saimme jo alkukesästä Minerva Kustannukselta pyydettynä lasten tietokirjan Lapsen oma luontokirja (2012, 70 sivua), joka herätti lukijoissani jo tuolloin esiteltynä kiinnostusta. Kirja on ollut meillä luvussa pitkin kesää ja itse asiassa esikoinen ei ole vieläkään kuullut kirjaa ihan loppuun saakka. Sillä, vaikka kirja onkin tietokirja se on myös samalla tarinoita täynnä. Kirjassa kerrotaan luonnosta ja eläimistä tosielämään perustuvilla tarinoilla, pienellä sadun vivahteella.


Vanhasen ja Nevakiven yhteisesti kuvittama ja biologi Vanhasen kirjoittama Lapsen oma luontokirja kulkee ihanasti vuodenkierron mukaisesti keväästä talveen. Kirjaa johdattaa Miihkali metsänhaltija tutustumalla retkillään erilaisiin eläimiin, kasveihin ja luonnontiloihin, kuten suohon. Kaikissa tarinoissa Miihkali ei kuitenkaan esiinny, mikä aiheutti välillä esikoisessani ihan hämmennystä- "Missä kummassa se Miihkali nyt on?" . Kirja ei ole ensiluontokirja, vaan siinä kerrotaan tarinoita, joista hyvin monet ovat mielenkiintoisia ja uusia myös aikuiselle. Tarinoita kehystävät kuvat, jotka valitettavasti eivät aina oikein pysy runsaan ja vivaihtekkaan tarinan mukana. Välillä olisin toivonut vaikeampien sanojen kuvittamista, sen tutun ketun sijasta, koska kuten sanottu, kirja ei varmaankaan oltu tarkoitettu ensiluontokirjaksi. Ja välillä minun oli ihan skarpattava, että ymmärsin oliko hyönteisiä pyydystävä kihokki eläin vai kasvi, sillä paljastus löytyykin ovelasti vasta sadun lopusta.



Tarinat, tai sadut, olivat hyvin erilaisia. Alussa minulla meni hetken aikaa, että osasin lukea kirjaa oikein. Meillä se oli varsin rauhallinen lukutapa, jolla sekä lukija että kuulija pysyi kirjan mukana. Välillä lauseet olivat niin täynnä tietoa, että se ihan hengästytti aikuistakin. Mutta samaan aikaan osa tarinoista, kuten erakkokääpien rakkaustarina (!) ja ilvessisarusten seikkailu olivat niin ihania, että ihan lämmitti. Tarinat kiinnostivat myös varsin paljon esikoistani (3v.), joskin kirjaa jaksoimme lukea noin 1-3 sadun pätkissä. Vanhemman lapsen kanssa kirja olisi edennyt nopeammin, ja todellakin tätä kirjaa voisi aivan hyvin lukea myös koululaisen kanssa. Olenpa kuullut myös hyviä lukukokemuksia eräältä eskarilta samojen tekijöiden Lapsen omasta petokirjasta, jonka allekirjoittanut on joskus hänelle antanut. Mekin olemme lukeneet tekijöiden muita kirjoja, joiden luonnontarinat ovat ihania, joskus hieman monimutkaisin lausein kirjoitettua, mutta kirjojen ideat, kauniit kuvitukset sekä opetukset, antavat sen anteeksi. Miihkalin seikkailut, siis Lapsen oma luontokirja, saa minulta ansaitusti 4/5 pistettä. Kirjaan kannattaa tutustua mutta sille kannattaa myös varata aikaa ja oikeaa lukutunnetta. Kirja innostaa perheitä omille tutkimusretkilleen erilaisiin ympäristöihin, ja sekös tätä ulkoiluun kannustavaa blogimutsia miellyttää varsin hurjasti!


Oletko sinä lukenut Vanhasen ja Nevakiven luontoaiheisia tieto- ja satukirjoja? Haluaisitko?


"Tiedätkö sinä, mikä tuolla ääntelee? haapa kysyy kaveriltaan haavakeltajäkälältä.
Metsästä kuuluu kirkasta, solisevaa ääntä. Kuin keiju kulkisi pianon soittimilla."

- Vanhanen ja Nevakivi: Lapsen oma luontokirja

2 kommenttia:

  1. Kiitos kirjan esittelystä! Pitääpä laittaa lukulistalle. Erakkokääpien rakkaustarina kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä aika hauska ja informatiivinen tarina :)! Kiitos kommentistasi!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!