keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Kolme hyvää lasten kuvakirjaa historiasta

Esikoiseni kasvaessa olemme lukeneet aika ajoin myös lasten tietokirjoja. Viime kuukausina tämä innostus on korostunut ja on mennyt useita päiviä, ettemme ole lukeneet yhtään tavallista kuvakirjaa! Joten pian esittelen teille lisää lasten tietokirjoja. Mutta ensin haluan esitellä nämä kolme mahtavaa lapsille tehtyä kuvakirjaa, joissa kerrotaan historiasta varsin mielenkiintoisella ja mielekkäällä tavalla. Myös aikuislukijan näkökulmasta.





Mauri Kunnaksen Koiramäki sarjaan kuuluu useampia kirjoja mutta meille mieleisin oli ostaa tämä kolme kirjan Koiramäki-painos, joka sisältää kirjat Koiramäen talossa, Koiramäen lapsen kaupungissa ja Koiramäen talvi (Otava, 2013). Minä olen siitä kummajainen, etten ole itse nuorena tai lapsena lukenut Kunnaksia, vaan olen vasta omien lasteni myötä löytänyt nämä suomalaisten lasten suosikkikirjat.

Koiramäen talossa kerrotaan Suomen historiaa kuvitteellisen koiraperheen kautta 1800-luvulta lähtien. Kirjoissa on paljon vanhoja tapoja, esineitä ja arkikäytäntöjä, joita on todella mielenkiintoista lukea. Vaikka kuvaukset esimerkiksi leivän teosta ovatkin vuosisatojen takaa, ne toisaalta kertovat nykylapselle hyvin myös nykyaikaisenkin perusleivän teon. Eli kirjan tarinat avaavat työvaiheita miten jostakin asiasta tulee jotain. Koiramäen lapset kaupungissa kirjassa puhutaan taas enemmän kaupunkilaisten elämästä ja tämän erosta maalaiselämään ja sitä myöten pikkuhiljaa teollistuvammasta elinympäristöstä. Koiramäen talvi kertoo mitä maalaistalossa puuhataan talvisaikaan 1800-luvulla (ja 1900-luvun taitteessa?). Se kertoo myös tuolloisen suomalaisen talven perinteistä, ajanvietosta ja toki myös arjesta selviytymisestä. Kirjat ovat niin mahtavia, että pojautan 5/5 ja haastan kaikki Koiramäen ensimmäisten kirjojen seuraan! Ei tee pahaa aikuisenkaan sivistykselle olla yhteydessä edes näin omiin juuriinsa.






Toinen hauska ja yllättävän osuva Suomen historian kuvaus on Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatun ja Patun Suomi (Otava, 2007), josta meillä on omana vain englanninkielinen opus (yllä olevat kuvat ovat siitä), vaikka luimme sen vasta suomeksi kirjastolainana. Kirja näyttää tatujapatumaiseen tapaansa aluksi hyvin sekavalta ja sarjakuvamaisen lennokkaalta, ja toki se myös sitä onkin. Silti, kun luin kirjaa huomasin, että tarina kulkee yllättävän koosteisesti alusta loppuun saakka ja on varsin iso katsaus Suomen historiaan. Kirjassa kuvataan niin vuosisatojen aikaisia jaksoja, kuten myös lähihistoriaa erilaisten huonekuvien kautta. Tämän lisäksi Suomea ja suomalaisuutta kuvataan pienillä tarinoilla Suomen eri paikkakunnilla piipahtaen ja esimerkiksi sarjakuvasivuilla, joissa Tatu ja Patu tutkii hauskaan tapaansa suomalaisten kummallisia tapoja, kuten saunomista ja juhannuksen viettoa mökillä. Vaikka kirja onkin lastenkirja, ovat meillä käyneet ulkomaalaiset aikuisetkin lukeneet sitä kiinnostuneena. 4,5/5.




Kolmas historiasta kertova lastenkirja kertookin kulkuneuvojen kehityksestä. Aikojen halki Kulkuneuvot (kirjoittanut Nicholas Harris, kuvittanut Peter Dennis ja suomentanut Teemu Saarinen, Kirjalito, 2005) alkaa ajoilta 1000 eKr ja jatkuu tähän päivään saakka. Kirjan ideana on kuvata yhtä paikkaa ajan saatossa, kuinka erilaisia kulkuvälineitä alueella on milloinkin kulkenut. Tämä ikkunakuvaus oli tosi mielenkiintoista itsellekin, esimerkiksi sen havainnoimisessa, kuinka rautatiet ovat aikoinaan olleet todella suuressa merkityksessä ja nykyään nämä korvautuvat kuljetusautoilla. Saati sitten hevoskärryajoista lähtenyt huima kehitys ja kuinka maa ja taivas on nykyään siihen verrattuna ihan täynnä liikennettä. 4/5.

Tuleeko sinulla mieleen hyviä ja laadukkaita kuvakirjoja, jotka kertoisivat realistisesti Suomen ja maailman historiasta? Oletko lukenut yllä mainitsemiani? Mitä tykkäsit?


"Miten kaupunkilaiset sitten elävät? Miten he saavat ruokansa, astiansa, vaatteensa tai heinänsä, kummastelevat Koiramäen lapset."

- Mauri Kunnas: Koiramäen lapset kaupungissa

8 kommenttia:

  1. Hehee. Ollaan joskus naureskeltu, että Kunnaksen suurin ansio on sivistää lasten ohella myös aikuisia. Koiramäet on tosiaan ihan loistavia ja Seitsemän koiraveljestä on täällä ainakin se ainut Seitsemän veljestä, joka on luettu :D ...mitä nyt Koirien Kalevalan pullea Aino-neito (joka viettelee Väinämöisen) nyt ehkä ei ihan totuuden mukaista kuvaa kyseisestä ihmissuhteesta annakaan.

    Tuli mieleen myös Ingalssin Laura-kirjat, joissa on todella yksityiskohtaista arkisen elämän kuvausta tuolta jorpakon takaa ajalta, jolloin kaikki saatiin vielä omasta maasta. Yllättäen 5-vuotiaamme jaksoi keskittyneenä kuunnella, vaikka äiti välillä haukotteli...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoista oppii kyllä kaikenlaista, vaikka se olisi saduksi vähän niin kuin piilotettu. Tai kaunoksi :).
      Kiva kun kommentoit :)!

      Poista
  2. Kunnaksen kaikki kirjat ovat ihania, mutta Koiramäki-kirjoista pidän kaikkein eniten. Esikoisen lempparikirja pienempänä oli Kunnaksen Kuningas Artturin ritarit. Olenkohan mitään kirjaa lukenut yhtä paljon?

    VastaaPoista
  3. Voi hyvänen aika, miten mukava blogi! Haluan lapseksi jälleen, tai sitten niin pieniä lastenlapsia, että saan taas lukea näitä ihania kirjoja.
    Löysin tänne, kun etsin itse tehtyjä muistipelikortteja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kommentti Vallaton mummeli! Kiitos suuresti ja kuules toivottavasti löydät tiesi lastenkirjojen äärelle tavalla tai toisella- näitä kyllä lukee vaikka aikuisenakin itse :). Varsinkin jos säilyttää vallattomuutensa!

      Poista
    2. Liityin muuten Lasten kirjakerhoon yli 20 vuotta sitten, kun Esikoiseni odotti ensimmäistä lastaan. Hylly on vieläkin täynnä lastenkirjoja (no, jokunen puutarhalehti lisäksi). Sittemmin erosin kirjakerhosta, kun ei ollut hyllyssä enää tilaa uusille :) On kyllä totta, että lasten kirjoissa on paljon asiaa aikuisillekin. Hyviä kirjoja on muuten kiva lukea ääneen. Ja miksei sitä voisi pysyä vallattomana ihan loppuun asti :)

      Poista
    3. Vau, varmasti upea kirjahyllyllinen :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!