tiistai 24. syyskuuta 2013

Ihme juttu! (lasten runokirja)

Hannele Huovin kirjoittama ja Karoliina Pertamon kuvittama Ihme juttu! runokirja on varsin monipuolinen opus niin runoiltaan kuin kuvitukseltaankin (Kirjapaja, 2012). Runokirja tiivistää itsensä näin: "Runoja isoista ja pienistä ihmeistä". Vaikka kirjan tuotolla tuetaan Yhteisvastuukeräystä, en siltikään kokenut kirjaa uskonnollisesti sävyttyneeksi.

Kirjan 44 runoa on jaettu sisällysluettelon mukaan viiteen eri kategoriaan mutta totta puhuen minulle kategoriat jäävät hieman häilyvämmiksi, kuten monissa muissakin runokirjoissa. Runot ovat usein niin täynnä monia ulottuvuuksia, että niitä on varmasti aika vaikea kategorisoida? Tässäkin kirjassa runot kuitenkin osittain etenevät vuodenajan mukaan keväästä talveen.


Minä pidän Hannele Huovin teoksista. Hänellä on valtavan paljon erilaisia runoja ja niistä on tehty myös lastenlauluja. Hannele Huovi on kirjoittanut myös aikuisten runoja, novelleja ja romaaneja, joihin en valitettavasti ole tutustunut. Huovi on myös tehnyt aapisia ja oppikirjoja. Siksipä paljastan, että jos näen uuden Hannele Huovin lasten runokirjan, on minun vaikea jättää se ostamatta. Olen ikään kuin koukussa. Hannele Huovi on myös lämmin esiintyjä livenä, joten kannattaa käydä katsomassa, mikäli hän on kirjamessuilla!


Tässäkin Ihme juttu! kirjassa on ainakin yksi runo, josta on tehty ihana lastenlaulu. Tämä runo on Valonsäde:

"Minulla on valoa varpaissa, siellä se valo liikkuu, näin kun heilutan varpaita, valonsäde keikkii ja kiikkuu."

Hannele Huovi runoissa on herkkyyden ja kauneuden lisäksi myös hyvä annos hassuttelua. Ihme jutusta löytyy aika hassu runo nimeltä Lampaan papana. Tietysti tämä kikatuttaa lapsia- papana! Mieti nyt itsekin, suupielet kohosivat heti pikkuisen?

"Tästä kulki äsken papanalammas, sen tietää papanasta: se on papanoitu vasta tuoreesta lakritsasta."

Osa Ihme Juttu! kirjan runoista on haastavampia, jopa aikuismaisen haaveilevia tai yhdistellen asioita, joita lapsi ei ehkä osaa tehdä, kuten Matti meni metsään:

"Matti meni metsään katsomaan metsää puilta."

Tämä ei kuitenkaan haittaa minua aikuislukijana ollenkaan, sehän vai syventää minun lukukokemustani. Kun runoja on erilaisia, niitä voi lukea eri aikoina (ja eri ikäisenä)- osan sieltä, osan täältä. Myös lapsilla on omat suosikkinsa, toinen tykkää autorunoista ja toinen eläinrunoista. Hyvä runokirja tarjoaa kaikille jotain. Ja lukija voi itse päättää mihin teoksen eteen pysähtyy ja mistä eniten nauttii.



Karoliina Pertamon kuvitus on itselleni varsin mieleistä. Myös tässä kirjassa kuvitus on kaunista, värit lämpimiä ja kuvat käyvät myös vähän pienemmälle kuulijalle. Runojen ikäsuosituksia on minusta erittäin vaikea antaa. Silti tässäkin kirjassa on osa runoista tarinallisia ja sen verran pitkiä, etteivät ne ihan vauvalle avaudu. Paitsi joskus rauhallisena ja tyytyväisenä vauva nauttii ääneen luetusta loruttelevasta kielestä itsestään, joten... Tosin on Huovi tehnyt runoja vauvoillekin. Katsotaan pääsevätkö ne tällä viikolla esittelyyni!


"Katso omaan tähteen päin,
olet hyvä juuri näin."

- Hannele Huovi: Kaikki laulaa tavallaan (yksi lemppareistani tässä kirjassa)

6 kommenttia:

  1. Nyt näyttää taas kuvitukset siltä mun silmään, että ois kiva päästä hipeltämään tuota kirjaa :D! Multa näköjään näitä kuvituskommentteja satelee, mutta ihmekös tuo, jos ammatin sattuu tietämään ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvitus on mielestäni tässä kirjassa rauhallinen, ei vie liikaa tilaa myöskään runoilta, jotka ovat kuitenkin pääasiassa mutta tukevat niiden seuraamista. Pertamo on taitava kuvittaja ja kyllä minuunkin vaikuttaa kuvitus, kun pohdin minkä lastenkirjan ostan tai lainaan. Tämä tulee esille myös loppuviikon runokirjojen esittelyissä.
      Kiitos kommentista :)!

      Poista
  2. Me nähtiin yksi vuosi vähän sattumalta Hannele Huovi livenä Taiteiden yössä ja esitys oli niin mahtava, että oli heti ostettava Karvakorvan runopurkki, josta esityksen runot ja laulut oli. Eli tämä sopisi kyllä varmasti hyvin meidänkin hyllyyn.

    Pitääkin kaivaa tuo Runopurkki taas esiin, paitsi että runot on kivoja (pieninä annoksina;) niin ne on varmasti kaksikielisille kielen kehityksen kannalta tosi hyödyllisiä, kun on riimejä ja rytmejä ja erikoisempiakin sanoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nähnyt kaksi Huovin esitystä ja toinen oli 2010 (?) kirjamessuilla, jossa oli mukana Soili Perkiö musiikkeineen. Oli ihan huikea, meinasin ihan liikuttua siellä yksin lauluja tavatessani yleisön joukossa ja harmittelin, että lapseni missasi sen. Pyysin myös Huovilta Karvakorvan runokirjaan nimikirjoituksen! Se on varmaan ainoa nimikirjoitus, jonka olen aikuisiällä pyytänyt fanitusmielessä.

      Runot ovat kyllä kielenkehitykselle hyödyllisiä juuri mainitsemiesi taitojen vuoksi. Riimittely vaatii jo taitoa leikitellä äänne-kirjain vaihteluilla, joka on yksi tausta lukemaan ja kirjoittamiseen oppimisessa. Sanavaraston laajeneminen on myös hyvin keksitty. Myös rytmittäminen tulee runoissa ihan kuin itsestään... Hyötyjä on kielenoppimiseen(kin) löytyy siis useita.

      Poista
  3. Tulee pitkä ostoslista kun näitä kirjaesittelyjä lukee :) Suosituksestasi hankin Keinuhevosen kengittäjän ja se on ollut aivan ihana. Jo pelkästään siksi, että lähipiiriin on tullut ja tulee vauvoja tosi paljon, ja kirjasta saa onnittelukortteihin ihanat värssyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, ekologinen tuskastuminen :D!
      Käyttäkää kirjastoa :D!
      Mutta joo, sevaan että blogini toimii myös itselleni ostoslistoina. Tilasin vasta itselleni pari koulukirjaa ja samalla katselin onkohan jotain lapsille..."mitäs sitä piti...no katsonpa blogista!". Ja tilasin sitten pari kirjaa omilla suosituksillani :D. Hyviä tuli kyllä. Onneksi osa ostoksista löytyy käytettyinäkin. Pitäisi varmaan taas tehdä viime aikojen löydöistä postaus, sillä se on syntisen iso kasa :D.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!