keskiviikko 21. elokuuta 2013

Rautanaula (Tommi Liimatta)

Like kustantamo oli yhteydessä minuun syksyn kirjauutuuksien tiimoilta ja poikkeuksellisesti Tommi Liimatan uusi Rautanaula (2013) hyppäsi silmilleni niin tarttuvasti, että päätin pyytää sen esiteltäväkseni blogiini. Sillä, olen ollut aiemmin kova tyttö kuuntelemaan Absoluuttista nollapistettä, jonka sanoituksista pääasiallisesti Tommi Liimatta on vastannut. Absoluuttisen sanoitukset ovat nimittäin ainutlaatuisia (tämän tyhjentävämpää kuvausta en tähän äkkiseltään keksinyt) ja aikoinaan koko musiikki kolahti itseeni kovasti melodioillaan, älykkyydellään ja huumorillaan. Olen myös aiemmin lukenut Liimatan kirjan, tahi kaksi. Kirjasta en muista edes nimeä, vain hauskahkon tunnelman. Ja jostakin syystä alkuajatukseni tästä kirjasta oli, että luen itseänikin uhaten taas yhden suomalaismieskirjailijan kuvauksen perisuomalaisesta miehestä, siis tyyliin Hotakainen (joka on mielestäni kunniakseen kaikkien muiden kuvailijoiden yläpuolella) ja mitä näitä hassunhauskoja veljeksiä nykyään onkin ja päädyn kirjoittamaan ujon kettuuntuneesti taas yhden tämmöisen ja toteamaan, että miksi. Tietäen vastauksenkin: siksi, että suomalainen mies viihtyy näiden kirjojen parissa.


Kirja kertoo, lyhyesti kuvattuna ja juonipaljastuksia tekemättä, keski-ikäisestä myyntitykki Kai Malmirinteestä, jonka vaimo Raisa katoaa. Juoni on sinällään juurikin suomalaisen niljakkaan naistenmies myyntimiehen sielunelämää avaava mutta samaan aikaan Liimatta kuljettelee sanoja lähes yhtä villisti kuin aiemmin sanoituksia tehdessään. Onneksi, totean minä, koska juonen vuoksi en kirjaa jaksaisi ehkä loppuun lukea.

Kirjan lauseet ja kuvaukset eivät siis ole selkeitä ja yksinkertaisia, vaan tätä kirjaa lukiessani, minä todellakin jouduin keskittymään vain lukemiseen ja toisaalta myös halusin niin tehdä. Liimatan lauseet voivat olla jollekin lukijalle hieman liian vaikeita mutta itse koin ne mukavan haastaviksi ja valtavirtaan nähden äärimmäisen virkistäviksi. Kirja kuvaa tunteisiin ja aisteihin menevällä tavalla aluksi hiljaksiinkin etenevää juontaan. Liimatalla on mielestäni kuitenkin varsin taitava katse nähdä arkisissa asioissa merkityksiä ja ehkäpä jopa sitä kauneuttakin (mutta varsinkin rumuutta). Välillä tämä sanallinen tykitys pääsee ilotulitustasolle, kuten "klassisessa naimiskohtauksessa" sekä vävypoika Pentin kännissä tehdyissä laukauksissa, kuten "Siivoaminen on niin yksinäistä. Muistaa kaikkea. Ihan hakemattakin." tai: "Tai miten sanoi pappa: Viinalla itteä ilahutan, mulukulla muita... Pappa oli aukinaisemman elämän mies. Näytti vilkkua vaikkei ollut kääntymässä.". Oikeastaan kirja on niin paljon metaforisia heittoja täynnä, että on mahdoton löytää parhaimmat joukosta.

Nauroin kirjaa lukiessani useamman kerran ääneen ja mielestäni kirjassa parasta ovat sen sarkasmi ja mustahuumori, jota myös itse päähenkilöt itsestään löysivät, kuten Pentti känniajatuksiaan päästellessään: "Ei saa juoda siksi, että vituttaa, vaan siksi että viinattaa. Ihan tavan takia. Näitä pitäisi panna ylös.". Vaikka kirja on kirjoitettu humoristisesti, koin taustalla olevan koko ajan oudon pahanolon vellonnan, jota myös kirjan henkilöiden kuvattiin aika ajoin tuntevan. Välillä pahaolo esti jopa kirjan jatkamista ja minun piti hengähtää, kuitenkin uteliaisuus juonesta laittoi minut lukemaan kirjaa joka päivä iltamyöhäänkin. Ja pitää kyllä tunnustaa, että loppua en kyllä olisikaan ihan äkkiseltään lähtökohta-ajatuksillani arvannut. Mutta oli hauska lukea pitkästä aikaa kirja, jonka jälkeen kanttakin katsoessa sai tuumata, että ai niin joo ja kokea älyämisen riemua, myötähäpeän sijasta.

Kirjan sivuilla oli myös satu. Satu oli luettavissa metaforana, jota voi kirjan lopun jälkeen tuumailla laajemminkin. Kirja käsitteli oikeastaan montaa kipeää kohtaa ihmisyydestä. Mutta satua lukiessani minä kyllä aidosti ihastelin Liimatan taitoa kertoa kauniisti ja yksinkertaisesti. Satu ikään kuin avasi minut ymmärtämään kirjailijan monipuolisuutta kirjoittajana. Ehkäpä seuraava aluevalloitus onkin lasten (kuva)kirjan alueella? (hehheh). Pisteet kirjalle olivat lukuni aikana 3/5 mutta nyt kun kirjoittelin ajatuksiani enemmän auki, voisin antaa jopa 4/5. Siltä väliltä kuitenkin.

Oletko sinä lukenut Tommi Liimatan kirjoja? Lukisitko esittelyni perusteella?


"Kai paineli kuin täysirakkoinen hissin nappulaa, paukutti kuin rikkuri alasinta lakkoaamuna, runnoi morttelia kuin petetty mattorullaa, vatkasi kuin luokkakuvan edessä. Hän hetkutteli tutteja kuin vähälahjainen tamburiinia ja mummo iski paksut kyntensä Kain selkään kuin maakotka jänikseen."

- Tommi Liimatta: Rautanaula

7 kommenttia:

  1. Meillä on pari Liimatan kirjaa, koska mies on kova Absoluuttisen nollapisteen fani. Kyllä minullakin yksi levy oli ennen levyhyllyintegraatiota, mutta en mitenkäään henkeen ja vereen Absoja diggaile.

    Yritän muistella, että mitähän mieltä Liimatan kirjoista olinkaan. Olen ne kyllä lukenut, mutta en erityisesti ihastunut.

    Tämä arvostelu saa minut ostamaan kirjan miehelle lahjaksi, hän ei kenties tiedä, että kirja on olemassa. Jos muistan, raportoin omasta lukukokemuksestani, kun mun vuoro tulee. :)

    VastaaPoista
  2. Vitsi, kun olet niin ihana kun jaksat aina vastata minulle näihin höpötyksiini :))). Kiitos myös siis tästäkin kommentista ja mahtavaa, että löytyi yksi Absofani! Kyllä on itsekin käyty huojumassa ja lanteita notkahtelemassa absoluuttisen keikoilla aikoinaan ja hyllystä löytyvät jopa harvinaisemmat julkaisut, sekä sivuprojektit. Jossakin 2000-luvun alussa alkoi uudet levyt sitten jo olla vähemmällä mielenkiinnolla, vaikka uusimpiakin tuli ostettua.

    Joo, sama tosiaan itsellänikin, että olen lukenut, mutten muista nimeäkään. Tosin nimimuistini on oikeasti kehnonlainen.

    Tämä kirja oli kuitenkin mielestäni paljon monitasoisempi kuin aiemmat, tai sitten minä olin sillä tuulella. Tosin kirjoitusaikatauluistakin (kirjan lopussa) voisi päätellä, että tätä kirjailija Liimatta on pohtinyt pitemmän aikaa. Olisi mielenkiintoista kuulla syntyikö vasta viime vuosina vai oliko se jo kirjan aloittamisessa hänellä mielessä.

    Mutta joo, jos luet olisi kiva kuulla mitä tykkäsit, vai unohtuiko taas samantien :D. Keksin itsekin pari tyyppiä kelle voisin tämän kirjan hyvin ostaa lahjaksi...

    VastaaPoista
  3. Tästä lähtien lukupäiväkirjablogini siirtyy osoitteeseen:
    http://kirjapolkuni.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Rautanaula kuulostaa hauskalta. Olen lukenut Liimatalta Muovikorvon, josta pidinkin. Niin, ja olen vannoutunut Absojen fani, kuinkas muuten.

    Törmäsin muuten bändiin sattumalta kuppilassa vastikään ja vaihdoin muutaman sanan poikien kanssa. Olivat ottamassa rohkaisuryyppyä keikkaa varten (josta en ollut tietoinen). Sanomattakin lienee selvää, että eturivistä minä sitten itseni löysinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai, että keikkailut jatkuvat... Aika huippu juttu, että pääsit katsomaan keikkaa ex tempore. Ihan jäi kiinnostamaan millaisen keikan heittivät. En ole oikeastaan edes tietoinen milloin absolta on tullut viimeksi levyä. Tylsistyin jossakin välissä heidän uusiin levyihinsä joten sen puolen seurailu jäi kokonaan.

      Poista
    2. Kolme vuotta näemmä kulunut, mutta nyt sain Rautanaulan luettua ja olipahan kyllä mainio! Onneksi Jeppis II ilmeisesti tulossa syksyllä, joten pääsee lukemaan lisää Liimattaa.

      Poista
    3. No hyvä, että luit! Mielenkiinnolla odotan myös kakkososaa.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!