lauantai 24. elokuuta 2013

Kukkuluuruu Puppe! (Eric Hill)

Pupesta on moneksi. Uusin Eric Hillin Kukkuluuruu, Puppe (2013, Otava, suom. Anne Luukkanen) saapui luoksemme (pyydettynä) tällä viikolla ja kipusikin heti lasten yhteisen ja yksivuotiaamme vakiokirjaksi. Sillä uusin Puppe myös ääntelee. Kirjassa Puppe leikkii kukkuluuruu peliä, eli varsin tavanomaisesti etsii jälleen eläinkavereitaan luukkujen alta ja lisäksi jokaiselle löydetylle kaverille on kirjan laidassa oma äänensä. Kissa naukuu ja niin edespäin.



Puppekirjojen kukkuluuruu idea, siis läpät, ovat aika hittijuttu kautta aikojen. Niinpä se toki toimii tässäkin. Jostakin syystä suurin osa tuntemistani lapsista myös pitää äänileluista, kaikkien aikuisten iloksi. Tässä kirjassa yhdistyy siis kaksi kivaa juttua. Äänen painaminen oikean kuvan kohdalla vaatii myös vähän hoksottimia. Ja kun katsoo lapsen iloa, tuntuu se hyvälle itsestänikin. Ainoastaan miinuspisteitä annan sille, että äänet ovat mielestäni tässäkin (kuten todella monessa lelussa) liian kovalla, eikä sitä voi säätää. Eiköhän pienempi äänisemmänkin uskoisi. Toiseksi läpät ovat kyllä aina pikkuisen liian huteria ja ne vaatisi lähes aina kirjastotyylillä kontaktimuovia, jotta kestäisivät kohderyhmän käsittelyn.


Kukkuluuruu Puppe sai 3-vuotiaaltani 5/5 pistettä ja minulta 3,5/5. Oikeastaan kirja on "vain yksi puppe toisten joukossa" mutta mielestäni Puppe-kirjojen selkeä, värikäs ja rajattu kuvitus on täydellistä aloittelevalle "lukijalle" ja näin ollen Puppe on mielestäni lasten kuvakirjojen klassikko. Pupet toimivat myös hyvinä ensisanakirjoina. Ja toisto, se toimii isommallekin kuulijalle. Kukkuu leikit ovat muutenkin huippuleikkejä, joten jospa kirja innostaa myös reaali sellaisiin. Ainakin meillä innosti! Että kukkuluuruu vaan sinnekin!


"Puppe kuulee ääntä keittiöstä. Kurkista pöytäliinan alle, Puppe!"

- Eric Hill: Kukkuluuruu, Puppe

4 kommenttia:

  1. Pupet on hyviä! Meillä melkein 4-vuotias haluaa vielä lukea Puppe-kirjoja, vaikka munkin mielestä ne sopii parhaiten noin 1-3 vee ikähaarukkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pupet on minustakin pitkäikäisiä :). Kyllä niitä voi selailla vielä lukemaan opettelevakin varmasti mielissään, kun lauseet on helppo muistaa jne. Vaikka se kohderyhmä lieneekin 1-3 vee :D totta.

      Poista
  2. Puppe on ihana!

    Meillä on muutama äänikirja omana, ja se ääni on tosiaan kova. Mies on teipannut teippiä yhdessä siihen kaiuttimen/soittimen päälle ja ääni on vähän vaimentunut. Yhtä kirjaa esikoinen jopa hieman pelkäsi pienenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän siinäkin on etteivät osaa laittaa sitä pienemmälle. Joku kansalaisaloite kai tästäkin pitäisi tehdä :D.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!