keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Petteri Kaniinin satumaailma (Beatrix Potter)

Beatrix Potter (1866-1943) on ymmärtääkseni brittiläisen lastenkirjallisuuden klassikkonimiä. Hän on kirjoittanut 23 eläimistä kertovaa lastensatua. Näistä hahmoista tunnetuin on Petteri Kaniini ja pikaisesti googletettuna Potterin satumaailma elää lastenohjelmien ja jopa satupuiston kautta Englannissa well and alive. Itselleni on kuitenkin jäänyt olo, että Potterin tuotanto olisi jäänyt Suomessa vähäisemmäksi hitiksi, kertokaa olenko väärässä? Ovatko nämä sadut ja kuvat teille tuttuja lapsuudestanne?


Meillä on kirja The Tale of Peter Rabbit (Penguin group, 2002), söpö pieni kirja, jossa kerrotaan vain yksi satu englanniksi. Koska itselleni Beatrix Potterin sadut olivat aukko sivistyksessä, pyysinkin Petteri Kaniinin satumaailmaa Otavalta, kun tästä kaikki sadut sisältävästä opuksesta tehtiin kolmas painos (2012). Olemmekin lukeneet näitä satuja pitkin kevättä esikoiseni kanssa. Kirjahan alkaa Petteri Kaniinilla, joka sinänä ottaa heti luulot pois tarinallaan neljästä kaniinista, jotka lähtevät ulos leikkimään, ohjenuoranaan äidin sanat: "Tänään lapsukaiset, sanoi rouva Kaniini eräänä aamuna, saatte leikkiä niityllä tai metsäpolulla, mutta herra Vänskän puutarhasta pysykää kaukana. Muistattehan, että siellä isällänne kävi huonosti ja rouva Vänskä teki hänestä kaniinipiirakkaa" . Ja kuinkas ollakaan: "...pahankurinen Petteri viiletti suorinta tietä herra Vänskän puutarhan portille.".


Beatrix Potter kertoo satunsa eläinten kautta. Hänen kerrotaan tarkkailleen eläimiä jo pienestä lähtien ja ostaneen aikuisena, miehensä ja kustantajansa kuoltua, pala palalta kaunista Top Hillin farmia Lake Districtistä. Nämä eläinten, kyläelämän ja luonnon kuvaukset Potter maalasi itse väsivärein ja kuvasi satujensa sivuille. Tuloksena on itseäni ihastuttava lopputulos. Olen aina lämmennyt 1800-luvun englantilaisiin kirjoihin ja vaikka näissä kirjoissa julkaisuvuosi siirtyikin niukasti toiselle vuosituhannelle (1902 lähtien), saduissa hohkaa se sama viktoriaanisen aikakauden lumo. Vaikka saduissa onkin vaaran uhka läsnä, joskaan ei aina ihan piirakan muodossa, ne ovat minusta niin tarkkakatseisia kuvauksia ihmisluonteista, ja myös siitä pahankurisuudesta, joka meissä kaikissa piilee. Myös aikuisissa. Tämä kuvaus tulee hyvin muun muassa tarinassa Piirakka ja peltivuoka (nämä nimetkin ovat mielestäni niin ihastuttavia!), jossa kissa nimeltä Riitta kutsuu Hertta nimisen pikku koiran luokseen teelle. Mutta Hertta ei millään haluaisi syödä Riitan kammottavaa hiiripiirakkaa, vaan päättää vaihtaa vuoan omaan parempaan piirakkaansa. Siis mikä mahtava kuvaus vieraanvaraisuudesta, kyläilyn moninaisuudesta ja jopa, saanko sanoa, naisista! Lopputulos on tietenkin melkoinen farssi, lähes Hyacinth Bucket tyylillä.


Kirjoja on suomentanut useampi suomentaja: Riitta Björklund, Eeva-Liisa Manner, Raija Mattila, Hanna Tarkka ja Johanna Venho. Nostan hattua kaikille hyvästä ja arvokkaasta työstä. Kirja on myös sikseen hyvin mielenkiintoinen, että sadun alussa on varsin pitkähkökin kuvailu mistä satu on saanut aikansa ja mitä se kuvaa. Näitä en luonnollisesti lapselleni lukenut, enkä kaikkia ehtinyt itsekään lukea mutta kirja siis oli myös kirjailija- ja tarinakuvaus samalla kuin satukirja. Monipuolista! Toki kirja kokonaisuudessaan on varsin jättimäinen mutta se ei tällä kertaa haitannut minua.


Esikoiseni oli kirjoista kahta mieltä. Toisaalta ensimmäinen Petteri Kaniini satu jännitti häntä ja välillä hän sanoi, ettei halua kirjoja lukea. Toisaalta, kun luimme yhden sadun hän oli aivan innoissaan ja vaati useasti vielä yhden lisää! Varmaan voitte jo arvata, että minähän höperryin näihin uskomattomiin vesivärikuvituksiin ja satuihin ihan täysin. Olen varma, että Beatrix Potter on ollut aikoinaan nero ja haluan mennä heti Englantiin kaikkiin Beatrix Potter juttuihin ja ostaa t-paidan, jossa lukee I love London and Beatrix Potter. 5/5.

Mutta kysymys kuuluikin, tunnetko sinä Petteri kaniinin?


" "Kuka sinä olet?", kysyi Liisa. "Oletko nähnyt minun nenäliinojani?"
Pikkuinen otus niiasi somasti.
"Kyllä vain, neitiseni, minä olen Siiri Sipinen ja aika hyvä selvänäkijä! Kyllä vain, neitiseni." "

- Beatrix Potter: Rouva Siiri Sipisestä

14 kommenttia:

  1. Tammen kultaisissa kirjoissa on yksi satu, missä Petteri seikkailee väärällä puolella aitaa ja nipin napin pelastuu. Kuvitukset ovat ihania, mutta itse satu on aika jännittävä.

    Joku Potterin kirja mulla on ollut lapsena, mutta muistelen, että en oikein syttynyt siitä, vaikka silloinkin ihastelin kuvamaailmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, taisinkin nähdä tuon kannen yksipäivä kirjastossa.
      Tämmöiset sadut varmasti jakaa mielipiteitä, toiset tykkää ja toiset ei. Vähän sama siis kuin muissakin vanhoissa klassikoissa. Esikoisessani oli varmaan just sitä ristiriitaa, että toisaalta on aika tosi jännää ja toisaalta on tosi mielenkiintoista. Harvemmin noissa kuitenkin sitten totaalista teurastusta tapahtuu, vaikka kyllä joskus jollekin eläimelle käy köpelösti. Itse ajattelen niin, että näin käy myös ihmiselämässä ja toisaalta esim. Petterin pahankurisuus kertoo aika jännällä tavalla, ehkä tiukastikin siitä, miten vanhempien sanaan pitää uskoa esim. Autotielle ei saa juosta.

      Kiitos muistelosta ja kommentista :)!

      Poista
  2. Tunnen! Mistä ihmeestä löysit tuon kirjan? Olen etsinyt ja etsinyt jotain Petteri Kaniini -kirjoja ja aina on kaikki myyty loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah.. naurattaa tuo oma kommentti. Siis Otavaltahan niitä löytyy, niinkuin kirjoitit. Taidan tänään naputella kirjatilauksen, johon tulee se toinenkin vinkkisi, jos edullisesti löydän :)!

      Poista
    2. Toisen vinkin paikassa olen nähnyt myös näitä myynnissä :). Tämä on 400 sivuinen kirja, joten hinta ei ole ihan huokein, mutta ihan huvikseni katsoin nettikaupasta niin löytyi näköjään sieltäkin nimellä. Ja kirjastoissa on varmasti! Ja nyt kun on uusi painos niin luulisi taas löytyvän :).

      Poista
    3. Eiköhän sitä löydy. Ja ehdottomasti haluan itselle, joten siksipä ei kirjastoon tämän perään nyt suunnata :)! Joskus tosiaan koetin etsiä, jopa kolmella eri kielellä ja ei löytynyt sitten niin mitään :D!

      Poista
    4. Oli muuten aika edullisesti sekä adlibriksessä, että cdon.comissa. Meni heti tilaukseen :)!

      Poista
    5. No hyvä että löytyi edullisesti :)! Minä en ole uskaltanut vielä käydäkään kirjakauppa-aleissa netissä- syystä :D!

      Poista
  3. Me ollaan ostettu tuo kirja (?) aina kummilapsille ristiäislahjaksi. Minulle sadut ja aivan ihanat kuvat ovat siis tuttuja, mutta nyt tajusin, ettei meillä kuitenkaan ole kirjaa kotona! Tämä epäkohta täytyy paikata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaah perinnekirja! No niin, nyt alkaa osoittautua, että luuloni on väärä ja Petteri Kaniinilla on suomalaisillekin joku klassikkostatus kun näin moni jo kirjan/kirjailijan muisti ja tunnisti. Hyvä juttu :)!

      Minä olen muuten myös ostanut useitakin klassikkosatuja kummitettavilleni mutta ne puuttuvat vielä omasta hyllystä kokonaan. Johtunee ehkä siitä, ettei esikko vielä jaksa pitkiä satuja useasti kuunnella, vaan haluaa kuvakirjoja, kuvakirjoja. Siitäpä tuli mieleen, että lähdenpä taas kirjastoon!

      Poista
  4. Minulle ei ole tuttu kirja, mutta ihastuin tähän kuvaukseesi sen verran, että saattaa mennä hankintaan. Mä oon aina tykännyt saduista, ja ostanut niitä klassikkoja ihan itsellekin. Vielä mennee hetki, ennen kuin tällaisia pääsee lapsille lukemaan, mutta luen itse sillä välin.

    Ja tuosta kanipiirakasta. Musta on ihan ok kertoa lapselle, että eläimet syö toisiaan ja ihmiset eläimiä. Ei pelotellen, tietenkään, mutta ei sitä salatakaan pidä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kurkata ensin kirjastosta. Niteessä on paljon satuja! Mutta kyllähön näissä varmaan jotain klassikkotasoa epäilemättä on kun toimivat vieläkin.

      Olen samaa mieltä, että lapselle voi lukea hyvin erilaisia satuja, ei ne elämää kummempia yleensä ole vaikka joku voi olla metaforisempi :).

      Poista
  5. Heips, minulle Petteri Kaniini soittelee vienosti kelloja. Veikkaanpa tosin, että itse olen saattanut pienenä nähdä näitä animaationa enkä niinkään lukenut (tai kuunnellut). Ja kaniinipiirakkaan liittyen, eikö itse asiassa sadut ole aika kiva tapa avata lapsille elämän realiteetteja. Hyssyttely on mun mielestä vaan tyhmää. Sitä paitsi, jos monesti aikuisten mielestä jännittävyys on kirjoissa parasta, miksei se olisi myös lasten mielestä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips! Olen samaa mieltä! Viimeksi olen aiheesta kirjoittanut Hanhiemon iloinen lipas postauksessani :). Sitä ennen ehkä edellisellä viikolla esitellessäni hai ja dinotietokirjoja. Kiva kuulla, että muutkin ovat tuumailleet asiaa samoin :).

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!