lauantai 27. heinäkuuta 2013

Netotška Nezvanova (Dostojevski)

Kevyttä kesälukemista, niinpä niin! Olen sellainen, että valitsen kirjoja fiiliksen mukaan. Välillä tekee mieli lukea kevyempää ja välillä taas raskaampaa. Olen myös siitä kummallinen, että minusta klassikoiksi luetut kirjailijat eivät aina välttämättä kirjoita silti vaikeasti, vaikka kirja tavoittaisikin klassikolle tyypillisiä raskaampia moniulotteisempia kerroksia. Niinpä valitsin kirjastosta välillä Dostojevskiä, 1800-luvun kirjahaastetta jatkaen, ja venäläisen sielunmaiseman janoani sammuttaakseni. Haluaisin niin paljon lukea Dostojevskin Idiootin mutta olen luvannut ostaa sen itselleni omaksi, niin en sitä vielä siis aloittanut.

Dostojevskin Netotška Nezvanova (Minerva, 2008, alkuperäinen venäläinen painos ilmestynyt 1849) kirjan alussa on kirjan suomentajan Veikko Koivumäen sanat Dostojevskistä ja tästä kirjasta. Tässä kirjassa alkusanat ovatkin mielenkiintoiset ja luinkin varmaan ensi kertaa Dostojevskin omaelämänkertaa näin, ja muun muassa ensi kertaa siitä, että Dostojevski on saanut kuolemaantuomion ja passitettu aikoinaan Siperiaan, joskin syyte on sittemmin rauennut. Miten tuttua aiemmin lukemastani kirjasta Rikos ja rangaistus, ja miten  tämä elämänkerrallinen tieto nitoikin tuota teosta yhteen vieläkin ymmärrettävämmin? Myös Koivumäen tulkintaosuudet Dostojevskin menestyneimmistä kirjoista, kuten Rikos ja rangaistus, sai minut nyökyttelemään villisti päätäni- juuri noin minäkin sen koin! Netotška Nezvanova kirja onkin aikoinaan tarkoitettu tehdä useammassa osassa, ja mitä kaikkea muuta Dostojevskillä olikaan sitä kirjoittaessaan mielessään, mutta kirjoitus katkesi hänen tuomionsa vuoksi. Vasta myöhemmin Dostojevski kirjoitti suurteoksensa mutta jo tätä kirjoittaessaan hän oli tehnyt varsin hyvän esittäytymisen venäläisen kirjallisuuden piireissä.


Netotška Nezvanova kirja kertoo nimensä mukaisesti nuoren naisen tarinan. Kirja kerrotaan Netotška Nezvanovan näkökulmasta. Aluksi hän kertoo köyhästä ja musiikillisen isäpuolensa kautta varsin boheemista lapsuudestaan. Varsin dramaattisesti tunteva pieni tyttö ajautuu elämässään surullisten tilanteiden kautta orvoksi ja hänet otetaan hyvin rikkaan ruhtinaan perheen tykö, jossa elelee myös samanikäinen ruhtinaan tytär Katja. Koska perhe ja elämä on tyystin erilaista kuin tytön alkuelämänvaiheilla kirja piti minua hyvin otteessaan. Ihmisten, tapojen ja tunteiden kuvailu on Dostojevskin alaa, joskin onhan nämä 1800-lukulaiset välillä varsin dramaattista luettavaa! Tilanteiden myötä Netotška Nezvanova ajautuu vielä kolmanteenkin perheeseen, jonka kuvaus jäi minulle ehkä hieman etäisemmäksi, vaikkakin sitä kautta nuori nainen löytää oman musiikillisuutensa ja ikään kuin tarina kuroutuu yhteen. Vaikkakin katkeaa hyvin äkkiseltään, aiemmista mainituista syistä johtuen.

Lukumaratonikirjoissa kirjoitin Thomas Mannin kirjasta Varhaista tuskaa, että mielestäni on aina ollut jotenkin hauska lukea entisaikojen juhlista ja tunnelmista. Olipa se sitten Waltarin kuvaamaa nuoruuden intoa (Suuri illusioni) tai sitten Mannin kuvaamaa vauraan keski-ikäisen herran sikarinsavuista myhäilyä. Netotška Nezvanova kirjassa sain piipahtaa kivalla tavalla myös venäläisen ylimystön maailmassa ja ihmetellä kaikkia niitä tapoja ja juurtuneita, lähes vankeuttavia, kulttuureja, joita siihenkin elämään kuuluu. Näiden tarinoiden jälkeen minulla ei käy kateeksi nykyisiäkään kruununperillisiä.

Netotška Nezvanova ei ole Dostojevskin parhaita, mutta senhän jo etukäteen arvasinkin, se on silti hyvää, luotettavaa Dostojevskiä ja aihepiiriltään (kesäisen!) kepeähkökin ja sellainen mukava, kiinnostava kirja. Kirjasta tuli hieman etäisiä mielikuvia Andreï Makinen Elämän musiikista, koska osittain kummassakin kirjassa käsiteltiin musiikillisuutta ja sitä kautta taidetta ja taiteellisuutta. Eli itsestäni hyvinkin kiehtovia elämänalueita. Vaikka kirja omalla tavallaan on 3/5 pisteen kirja, jäi siitä näin jälkikäteen fiilisteltynä niin hyvä, unelmoiva ja kiehtova maku suuhun, että annan 4/5 pistettä.

Oletko sinä lukenut Dostojevskia tai Netotška Nezvanova kirjaa?


"Jo tästä ensimmäisestä katseesta, jonka suuntasin häneen, mieleni täyttyi onnesta, aivan kuin jostain suloisesta aavistuksesta."

- Fjodir Dostojevski: Netotška Nezvanova

2 kommenttia:

  1. Mä hieman jännitän venäläistä kirjallisuutta Anna Kareninan jälkeen. Yritin joskus lukea Kellariloukkoa, mutten päässyt eteenpäin. Kareninakin oli hyvä, mutta jotenkin mulla oli koko ajan mielessä, että olisi kaivattu tiukempaa kustannustoimittajaa, joka olisi napsinut jaaritteluja pois sieltä täältä :)

    Mulla on klassikoissa muuten Dickensin kanssa sama ongelma: hän on mielestäni tylsä (paitsi Kaksi kaupunkia, joka oli hyvä). Waltaristakaan en liiemmin välitä - Sinuhesta pidin, mutta petyin valtavasti Mikael Karvajalkaan, joka oli mielestäni vain Sinuhen teemojen toistamista. Bronten sisaruksistakaan en välitä: Kotiopettajattaren romaanin luin loppuun, vaikka se oli mielestäni epäuskottava, mutta Humiseva harju oli pakko jättää kesken, se oli synkkyydessään liian ahdistava.

    Jottei menisi vain ikävyyksien listaamiseksi, kerrottakoon, että Jane Austen on suosikkejani tarkkanäköisellä ja kepeällä otteellan (1800-luvun chick litiä parhaimmillaan). Olisikohan tuo 1800-luku minulle turhan synkkää? (Niin, Waltari ei tietenkään tähän aikakauteen kuulu, mutta klassikkostatuksensa vuoksi sen esiin nostin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä otoksella ei 1800- lukulaishaaste olisi sinun juttusi :D. Minä taas pidän kovastikin mainitsemistasikin kirjailijoista :). Onneksi kirjoja on niin paljon, kuten myös tyylilajeja, että kaikille löytyy omansa :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!