maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kaksi lasten tietokirjaa ja kuvakirjaa

Tunnustan, että kun esikoiseni kantaa päikkärisaduillemme yhden mielenkiintoisen kirjan luettavaksi, mikä tarkoittaa yleensä tietokirjaa jostakin kulkuneuvosta, huokaisen syvään. Olen nimittäin lukenut pari "kirjain ja numero" -yhdistelmä kirjaa, joissa on siis käsittämättömiä määreitä ja kökköjä lauseita, tilavuuksia ja mahdollisesti renkaiden ilmanpaineita. Mutta onneksi ilokseni huomaan, että lasten tietokirjoissakin on laadukkaampia kirjoja. Siis niitä, joissa on oikeasti mielenkiintoista asiaa (aikuisellakin) ja jopa selvin ja ymmärrettävin lausein, siis niin ettei kirjan kokonaisuuskaan töki, vaan sen lukee ääneen mielellään. Ai, missäkö nämä lasten kuvatietokirjat ovat kirjastossa? No lasten tietokirjapuolella, se on usein kuvakirjoista erillinen hylly.



Niinpä olen tänäkin kesänä sivistänyt itseäni muun muassa opiskelemalla esikoisen kanssa astronautiksi Carole Stottin kirjastosta lainatun Avaruussukkula kirjan avulla (Helsinki Media, 1999, suomentanut Ilkka Rekiaro), jossa oikeasti kirja koostuu neljästä eri oppitunnista, joissa eri opettajat kertovat avaruuslennon harjoittelun A:sta D:hen. Kirja oli oikeasti mielenkiintoinen ja valokuvat olivat hyviä. Esikoinen vaan lopuksi totesi, ettei kai meidän oikeasti pidä nyt lähteä avaruuteen? 4/5.




Norbert Golluchin ja Helmut Kollarsin Mitä tapahtuu lentökentällä? kirjassa (Mäkelä, 2004, suomentanut Pirjo Luoto, kirjastolaina) kerrotaan, yllätys yllätys, mitä tapahtuu lentokentällä. Kirjan aluksi käydään hieman lentokoneen historiaa ja piirroskuvien esitetään myös lentokoneen sisustaa. Ehdottomasti hyvä kirja jos olette lähdössä lentäen reissuun. Ja kirjan tarinakin rullaa mukavasti. Kuten olen aiemminkin sanonut, tietokirjoissa kuitenkin suosin valokuvia kuin piirroskuvia 3/5.



Kirjaston uutuushyllykyttäykseni tuotti taas tulosta, sillä nappasin tuoreeltaan Tracey Corderoyn (teksti) ja Caroline Pedlerin (kuvitus) kirjan nimeltä Pöö! (Mäkelä, 2013, suomentanut Raija Rintamäki). Kirjannimi ei oikeastaan luvannut kovin syvällistä (alkuperäinen nimi on Boo!), joten yllätyinkin, kun luinkin perushuttulastenkirjan sijasta ihan asiaa kertovan kuvakirjan. Kirjassa Hulivili-pupu tykkää leikkiä ystäviensä kanssa säikyttelemällä heitä, se on hänen intohimonsa! Mutta ystävät eivät oikein pidä tästä ja Hulivili joutuu lopettamaan säikyttelynsä, suurella vaivalla. Pian ystävät huomaavatkin, että Pöö-leikit ovat Hulivilille tärkeitä ja pelleily on osa häntä ja hyväksyvät hänet sellaisenaan. Tarina kertoo mielestäni hirvittävän hyvin meidän ihmisten ja toimintatapojen erilaisuudesta ja erilaisuuden hyväksymisestä. Joskus hulivilimaisuus tekee yksilöstä juuri se kultaisen yksilön, vaikka samalla hulivilimaisuutta joutuukin muokkaamaan "yhteiskunnan vaateisiin". Ajattelevainen ja hyvä kirja. 4/5. Ja pisti miettimään, kuinka moni meistä aikuisistakaan hyväksyy ihmisiä sellaisena kuin he ovat?



Ellenin omenapuun löysin alennushyllystä (Catarina Kruusval, Tammi, 2007) ja nappasin sen sekunnissa syliiini. Olen aiemminkin esitellyt teille Kruusvalin kirjoja (Iida ja pehmot puistossa) ja kertonut ihastuneeni näihin kauniisiin kirjoihin. Ellenin omenapuu on mielestäni hieman melakolinenkin kirja, mutta kuvitus on niin kaunis, niin kaunis ja myös tarina vuodenajoista ja omenapuun elämänkaaren päättymisen kautta on ajattelevainen ja hyvä. Lisäksi kirjassa käsitellään erilaisia tunteita ja ystävyyttä taitavasti. Mahtava kirja 5/5.


"Keskellä puutarhaa kasvaa suuri omenapuu, 
jossa Ellen leikkii kaikkein mieluiten. 
Varsinkin Kallen kanssa."

- Catarina Kruusval: Ellenin omenapuu

2 kommenttia:

  1. Voi että, taas tekee mieli lähteä kirjakaupoille :) Ehkä kuitenkin koitan kirjastoa ensin.

    VastaaPoista
  2. Onneksi vanhoja kirjoja ei niin helpolla saakaan, muuten olisin jo konkurssissa :D! Ja onneksi kirjastoissa in varausjlmä :)!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!