lauantai 8. kesäkuuta 2013

Tee-se-itse Ängri bööds muistipeli, tai amama

Esikoinen sanoi Salamaa pienenä Amamaksi. Aika söpöä. Salama on meidän taloudessa jo ihan tuttu tyyppi. Olen päässyt niin sanotusta WD-FO (waltdisneyfuckoff) syndroomastani ja minut on nähty katselemassa jo The Prinsessat kuosisia mukeja ja lautasia, ennen kuin tyttöni on osannut vielä mitään vaatia (joo, ja saa vaatia myös autokuvia, tai jotain neutraalia kuten, ööö, vihreitä palloja?). En kuitenkaan ostanut, mutta ajatuksissani olen antanut tälle synnille mahdollisuuden. Kuten myös Hello Kittylle (oma lapsuuden suosikkini).



Ja yhden angry birds paidan ja synttäripehmon kautta olen pehminnyt myös ängri böödseillekin. Terve, olen mainost(toimistoj)en täyspäi(väi)nen uhri. Vieläkö ihmettelette miksi kiellän mainoslehdet talooni ja katselen mahdollisemman vähän mainoksia televisiosta?!



Mutta tässäpä helppo askarteluvinkki kesän sadepäiville. Tarvitset kartonkia, tarroja (joissa on vähintään kaksi arkkia samoja kuvia ja yksittäisiä kuvia esim 6 kpl/arkki) valitsemastasi ylikorporoidusta fanikohteesta ja sakset.
Leikkaa neliöitä tarvittava määrä (esim 2x6) ja anna lapsesi liimata yksi tarra/leikattu neliö. Tadaa, trendikäs muistipeli on valmis! Voipa kortit muuntautua vaikka "mitä tehtäis korteiksi" (eli kirjoita kunkin kortin taakse joku tekeminen esim piirtäminen, palapelit, kirjan luku) tai runokorteiksi (kunkin kuvan takana on joku runo tai laulu, jota voi yhdessä rallatella).

Me teimmekin muistipelin kaksiväriseksi niin, että parit ovat aina eri väriä, jolloin parin löytö helpottuu. Kun ängri böödsit ja amamat yhdistää, saa taas astetta isomman pelin. Kaapista löytyy kyllä valmiitakin muistipelejä mutta joskus omatekemä on ihan kiva juttu (ja tehdessä ei kukaan kiukutellut tasolla pää hajoaa) (lisäksi muistipelin tekeminen oli meillä palkinto hyvästä käyttäytymisharjoittelusta) (olen siis multitasking kasvattaja) (ainakin näin jälkiviisaana)!


"Mia: I'm Mia! 
Tia: I'm Tia! 
Mia, Tia: We're like your biggest fans! 
[they flash their headlights at him] 
Mia, Tia: Ka-chow! 
Lightning McQueen: Oh, I love being me."

- Salama McQueen

14 kommenttia:

  1. Mulla on aiemmin ollut vakaita mielipiteitä juuri samoista, eli esim. paidoissa ja vastaavissa kammosin Disney-hahmoja jne. Nyt meillä on niitää 10v kokemuksella kaapit pullollaan... edelleenkin kartan kaikista törkeimpiä esim. jos paita maksaa kaksinkertaisen hinnan Salaman kuvalla niin otan sen kuvattoman, mutta muuten... :) Örkki tmv hahmoja en edelleenkään siedä ja me pysytään näissä "sievissä" ja siisteissä lastenohjelmissa, mutta Salama on minunkin suosikkini nykyisin, myönnänm onhan se pyörinyt melkeinpä non stoppina... noh, 7 vuotta...? vai milloin se eka elokuva nyt tulikaan. Onneksi suomalainen duppaus on aivan ylivoimaisen hienoa, minuakin jaksaa ne samat vitsit naurattaa, edelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, olemme samoilla linjoilla. En myöskään pidä niistä liian aikuismaisista ja kovispaidoista, tosin ei myöskään esikoiseni. Salama ym jutuissa olen miettinyt, että asia on kuitenkin koko elämänhaasteissa niin harmiton (ja itse asiassa juttelevat, ystävälliset ja kohteliaat autohahmot on aika jees juttu poikien sosiaalisten taitojen nimissä :D!), että käytän turhaa angstailua moiseen. Ehkä se on joku alkuäitiysaihe, joka representoi isompaa kokonaisuutta ja pitää vaan aluksi käsitellä, en tiedä.
      Kiitos kommentista ja olen tosi iloinen, kun tulit lukijakseni :)!
      Kuten myös muista viime aikoina tulleista, tämä on lämmittänyt hieman väsynyttä mieltäni :)!

      Poista
  2. WD-FO :D

    Minulla taitaa olla juurikin tuo vaihe pahasti päällä. Disney vaatteet ja sitten nämä Rolling Stones tyyliset paidat taaperoilla ei vaan nappaa. Eläinkuoseja suorastaan kammoan. Tavallaan minua ärsyttää oma ehdottomuuteni näissä, koska vaatteitahan ne vain ovat, mutta silti.. En pukisi tyttäriäni leopardeiksi ikinä. Eli tavallaan toistin tässä tuota sinun ylläolevaa kommettiasi :)

    Ja minua jäi häiritsemään; mikä on neutraali sisustusaihe? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ehkä itsellänikään ei leopardikuviot kolahda (sorry LQ :D!) joten hyvin moni lastenvaatevalinnoista ovat vielä omien silmieni kautta valitut. Joskin poikani alkaa olla iässä, että hän todellakin vetää itkupotkuraivarit jos ei saa sitä angry birds paitaa jonakin tiettynä kuunasentopäivänä, joten todnäk tulevaisuudessa ostan vaikka sitä leopardikuviota jos vaihtoehtoa on nakupellenä kerhossa pomppivat lapset. Hyvästi äidin värien symmetrian kaipuu.

      Tarkoitin sillä "neutraali sisustusaihe" sitä, että sisustus ja esim käsityöt ja lastenvaatteet ovat aiheita, jotka eivät todennäköisesti kosketa blogikirjoittajia niin paljon, että jos joku on eri mieltä, loukkaantuisivat siitä ja ovat siis ns neutraaleita aiheita, joihin usein vastataan ainoastaan silloin kun ollaan samaa mieltä/jos silloinkaan. Tarkoitus ei ollut olla ikävä ihminen, vaan ymmärrän kovin, että blogisi tultua suositummaksi, olet rajannut aiheita :). Näin tekisin hyvin todennäköisesti itsekin (turvaisin oman jaksamisen ja perheen?) ja keskittyisin kirjoihin. Kiitos kun kysyit tarkemmin mitä tarkoitin, näin pitääkin!

      Poista
    2. Kiitos kun selvensit :) Ja et ollut ollenkaan ikävä ihminen! Ja vieläpä ihan oikeassa! Kävijämäärien kasvaessa rajaan pois paljon, jopa siinä määrin että olen alkanut kyseenalaistamaan onko tässä mitään järkeä? Sitä ei vaan huvitakaan yhtäkkiä ruotia yhtään mitään kauhean kokonaisvaltaisesti kun ruudun toisella puolella on lauma kasvottomia ihmisiä.

      Poista
    3. Hyvä! Olen ollut aistivinani tämän pohdintasi rivien välistä. Se on kyllä ristiriitainen juttu, mutta moni ratkaisee sitten neutralisoimalla :)! Ja mikäpäs siinä, niitäkin blogeja tarvitaan ja ovat usein jopa niitä megablogeja!
      Tsemppiä tuumailuihin :). Sinulle olen joskus jopa ajatellut, että laitanko sähköpostia jotta voisi vastata rehellisemmin ;) mutten ole vielä sitä tehnyt. Esmes uhma-asiassa tuli mieleen, kun itselleni blogimaailma on ollut tietyissä asioissa kiva tukipaikkakin mutta samalla lailla olen itsekin alkanut rajata juttuja jo valmiiksi rajallisesta ulosannistani, mutten siltikään vielä ole halunnut heittäytyä kirjabloggaajaksi kun esim kukkien kuvailu on niin kivaa, eikä niitä kuvia kukaan irl jaksa katsella :D!

      Poista
    4. Ihan kiva että sellainenkin on juolahtanut mieleen :) Tuo uhma on sellainen mistä olen itsekin joskus ajatellut että kyselen "salavihkaa sähköpostilla" vertaistukea ja neuvoja. Siitä kun ei oikeen kahvipöydässä osaa kenen tahansa kanssa puhua. Ja minullehan se on aika arka paikka.

      Katsotaan nyt taannunko kuvaamaan kahvikuppeja vai tuleeko täältä joskus vielä jotain vähän älyllisempää ulos :) Kukkakuvat on muuten kivoja, minä en kyllästy koskaan!

      Poista
    5. Ihan voit kysäistä millon vaan. En tiedä tullaanko hullua hurskaammaksi mutta joskus vaan sen tilanteen jakaminen auttaa. Minäkin olen thlle sanonut ettei varmaan kenenkään muiden lapset näin, johon sain selvän vastauksen että kuule kaikkien joskus. Sittemmin olen uskaltanut mammaporukassakin asioita ääneen puhua ja on ollut apua. Mutta helppoahan tämä vanhemmuus ei ole. Ja tiukan uhman vastaanotto saattaa olla itsellekin yllättävän vaikeaa kun enää ei paljon naurata ja harhautus ei toimi...

      Poista
  3. Joo ei. Tosin koska meillä katsotaan vain äidin tarkkaan valikoimia videoita, niin ei lapset osaa näitä kinutakaan (ja lelukuvastot piilotetaan paperinkeräyksen alimmaiseksi heti ovelta). Hellokittyjä esiintyy pikkareissa (ne saatiin muiden vaatteiden mukana ja ajattelin että antaa mennä, kun ne ei juuri ole näkyvillä). Täytyy myöntää että kitty oli munkin lapsuuden guilty pleasure - mulla ei varmaan ollut mitään kitty-tavaraa, koska meillä moista paheksuttiin, mutta oli se söpö.

    Mä näen tän jotenkin niin, että opetan lapsille myös hyvää makua, ja että mun ei tässä vaiheessa tarvitse ottaa niiden mielipidettä joka asiassa huomioon - vaatteet on tietysti pikkujuttu, mutta kun ne kuvat oikeasti raastaa mua aika lailla, mä en _halua_ nähdä lapsiani sellaisissa mainosvaatteissa (tai rumissa vaatteissa). No, teini-iässä (tai aikaisemmin, mistä noista nykyään tietää) ollaan sitten jo eri tilanteessa, ja todennäköisesti tää mun linja kostautuu jonain ihan kammottavana pukeutumistyylinä, mutta se on sitten vain karmaa, sen verran mäkin olen koetellut vanhempieni näköhermoja.

    Salamaa mä en itse asiassa edes tunne, ehkä me tutustutaan siihen jossain vaiheessa - tai sitten ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD. Kyllä kyllä, samasta syystä lapsistani luovii todennäköisesti kantri- ja lavamusiikin suurimpia ystäviä, jotka popittavat suomalaista nykymusiikkia, juovat keskiolutta ja himoitsevat suomalaisen "laadukkaan" elokuvan (anteeksi jo etukäteen) äärelle, katsovat salkkareita ja niin edelleen. Kaipa ne teininä kapinoivat omia ratkaisujamme anyway. Totta turiset.

      Pitäisikö jo tässä vaiheessa heittäytyä ns. käänteisen psykologian kannattajiksi ja alkaa hillbillyksi samantien? Aloitetaanko d-vitamiinien dissauksella vai millä :D? (ja anteeksi taas)

      Poista
  4. Joo kyllä ei kykene... mutta toisaalta hyväksyn lasten kammottavankin maun, jos se on aivan pakottavaa. Uskon, että vielä tämän ikäisillä ainakin aika paljon vaikuttaa se, jos äiti sanoo, ettei noista tykkää. Meillä ei ainakaan ole juuri vinguttu noiden kaikista kauheimpien juttujen perään (mun kohdalla tarkoittaa noita lintuja ja hello kittyjä). Toisaalta voin tunnustaa olevani itse naistutkimustakin aikoinaan lukenut, mutta silti suuri Disneyn prinsessafani. Ehkä meidän prinsessakokoelma on sitten niin kattava, että se riittää tyydyttämään hyvin muut kammotushimot.

    Loistava muistipelivinkki :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijai aika paha paljastus oli kyllä vastauksen lopussa :D. Minullane lumikit kyllä hyppii vielä pahasti silmille. Muistelisin, etten niin suuremmin itsekään niitä lapsena fanittanut. Enkä ole sittemmin ostanut disney leffojaan, mitä tämän Autot elokuvan. Mutta ehkä niihinkin tottuu tarpeen tullen.
      Pakko kertoa tähän aiheeseen liittyvä hauska juttu, kun illalla peittelin esikoistani puhtaisiin lakanoihin ja huomasin, että tyyny oli laitettu patjan alle. No syynä oli se, ettei hän tykännyt eläinkuvioista jota tyynyssä (ja peitossa) oli (ikean jotain perussöpöjä)! Hihitytti mielessänija annoinhänen sitten nukkua päikkätyynyllään. Aamusta vaihdoin sitten ompelemani Salama tyynyliinan, saas nähdä maistuuko tänä iltana uni paremmmin siinä :D!

      Ja kiitos, joskus yksinkertaisimmat askartelut ovat just kivoja :)!

      Poista
    2. Juu. Pidetään aina prinsessatietovisaakin tylsistyneen perheen isälle ja nauretaan päälle kun ei se vaan tiedä mitään... ;)

      Poista
    3. :DD! Prinsessatietovisa kuulostaa hauskalle ja toki varmasti lapsista se isin tietämättömyyskin on hirmu hauskaa :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!