keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Sattuipa kerran metsässä (Kuvitettuna)

Käärme asui kannon kolossa,
ison kiven juurella.


Orava istui korkealla,
ison kuusen oksalla.
Käärmeen päähän osui jotain,
luuli sitä hiireksi,
ja aukaisi suunsa isoksi.

Se olikin käpy.


Käärme katsoi kurrea,
ja kurre katsoi käärmettä.
Neljä silmää tuijotti toisiaan,
aivan herkeämättä.


Tulepa alas niin puraisen,
sihisi käärme suu ammollaan.
Hyppääpä ylös niin pakenen,
kavahti orava kaukaa puustaan.

Vihoissansa käärme puraisi niin että räsähti,
ja käpy lensi paloiksi.
Samassa heinikko suhisi,
ja metsä hetkeksi hiljeni.


Orava löi käpälän otsaansa,
missäs olinkaan menossa?!


Pyysin rakasta ystävääni Euccoa kuvittamaan eilen uhkarohkeasti täällä julkaisemani pikkusadun. Halusin tehdä demonstration miten paljon kuvat tuovat satuun, tarinaan. Mitäpä mieltä olette? Tapahtuiko sadulle jotain verrattuna aiempaan?


Ja suuri kiitos Eucolle näin suuresta ja kauniista työstä! Eucco on kuvittanut myös avatarkuvani, joista olen hyvin iloinen!


"Opossumi oli hyvin ylpeä hännästään, ihaili sitä ja hoiteli kuin kalleinta aarretta."

- Kaikenmaailman eläinsadut: Kuinka opossumi menetti häntäkarvansa

2 kommenttia:

  1. Nämähän sopii oikein hyvin yhteen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin nenä päähän :)! Oravan vika ilme on paras :D.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!