torstai 13. kesäkuuta 2013

Kakkahuumoria lastenkuvakirjoissa ja vähän muuallakin

Viime viikon luetuin lastenkuvakirjamme oli Andrew Wealen (kirjoittaja) ja Joëlle Dreimyn (kuvittaja) Dinojen iso hätä, jonka suomeksi on riimitellyt Raija Rintamäki (Mäkelä, 2012). Tämä kirjastolöytö oli kolmivuotiaasta pojastani vähintäänkin huippu, se olisi pitänyt lukea heti kaksi kertaa ja se valittiin koko ajan kirjahyllystä. Ensimmäistä kertaa näin, että poikani oli uudesta kirjasta niin innoissaan, että meni jopa isänsä luo kertomaan previkat kirjasta ja haki kirjan esille "haluatko nähdä pali kuvaa?!" ja katsoi sitten jännittynyt ilme kasvoillaan, mitähän isi näistä jutuista tuumaa! Sillä tarina kertoo siitä itsestään, dinosauruksen kakasta, ja kuinka inhottavaa oli, kun dinot aikoinaan kakkasivat joka paikkaan. Mutta onneksi "Tero on kylänsä neropatti" ja ratkaisee haisevan pulman, ainakin osittain.



Kakasta tulikin mieleeni, että hyllystämme löytyy toinenkin kakkapieruhuumorilla leikkivä kirja Ronsulta pääsi paukku (Pittau & Gervais, suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen, 2002, Nemo), jossa norsu, jota ronsuksikin kutsutaan, kärsii ilmavaivoista. Tämä seikka ei miellytä muita "eihän tältä mekkalalta, pysty ruuastansa nauttimaan, kissa, possu, apina ja lehmä valittaa, MIKÄ TÄÄLLÄ LEMUAA???". Mutta norsun ilmaisille vaivoille löytyy luova ratkaisu, oikea bioenergiaystävällinen lopputulos.



Mutta mitäs muut ajattelevat näistä kakkapierukirjoista? Meidän esikoinen koki ensimmäisen fanaattisen kakkapierujuttukautensa noin kolmivuotiaana, aloitettuaan kerhon. Kerhossa viisaus tiivistyy, vai miten ne sanoo, ja siellä oli jutut poikaporukassa ollut kuulemma vessatasoa. Osasin nolostella tätä vanhempana, vaikka tiesin oikein hyvin, että höpötysten puhuminen on hyvin yleistä lapsilla ja siinä tuntuu olevan oikeita kausia. Erilaisia ratkaisuja miettiessämme sovimme pojan kanssa, että kotona voi jutella kakkajuttuja, kun on niiden paikka (ei ruokapöydässä) mutta muualla ei kakkajuttuja jutella. Olemmehan kotonakin oikeita pierukakkahuumorin ystäviä, kuka sitä kieltääkään?! Me aikuisetkin katsomme laatuhuumoria from the BBC ja no, ei tarvitse olla Einstein toteamaan, että alaosaston huumori kukkii aika monessa komediasarjassa. Men behaving badly tulee mieleeni varsin nopeasti. Poikamme tic tasoiset kakkatoistot kyllä loppuivat tuolloin tasan kolmivuotiaan noin parissa viikossa.

Mutta joku raja on oltava. Kohteliaisuus ja ystävällisyystapoja on opeteltava ja niitä harjoitellaan jatkuvasti. Siitä huolimatta kakkakausia ropisee varmasti aika ajoin. Olisivatko nämä kirjat niihin kausiin sopivia purkupaikkoja, vai kannustavatko vain huutelemaan lisää (tai entä jos luvalla huutelee hetkensä niin tuleeko jutusta tylsä ja loppuu siten?)? Mutta tiedättekö, kirjakaupassa oli alennuksessa tuon Ronsulta pääsi paukku kirjan sisar Seepralta lorahti pissa ja en yksinkertaisesti osannut sitä ostaa, kun sitä pissiä oli sivut täynnä! Kertokaapa minulle kipitänkö pian takaisin, onko kirja jollekin tuttu ja suositeltava? Vai oletteko tyystin sitä mieltä, että kaikki kakkapierupissikirjat ovat kamalia, junttimaisia ja tulisi kieltää lailla?

Minähän olen ostanut tuon Ronsu kirjan jopa kummitytölleni, synttärilahjaksi. Siinä vaiheessa, kun tajusin tytön aukaisevan kirjaa mumminsa kanssa, pääsi hienoinen tuskan parahdus huuliltani. Ja taas nolotti.


"Yö yön jälkeen jatkuvasti,
norsun PRRRRRRUUUUUUT-PUT-PUT-PUT-PUT-PUT
yhä äänekkäämmin järähtää..."

- Pittau & Gervais: Ronsulta pääsi paukku

12 kommenttia:

  1. Hih, nuo olisi varmaan suosikkeja meilläkin. Kyllähän se pieruhuumori vaan tuntuu uppoavan tuohon 3-vuotiaaseen aikamoisesti.

    Ja tuohon edelliseen postaukseen piti kommentoida (olin jo puolivälissä kommentointia, kun mut keskeytettiin), että todellakin kuvat passasivat tekstiin. Kuvitus tuo aina lisää, niin hyvässä kuin pahassa. Nuo kaksi passasivat yhteen oikein kivasti :)!

    Terkuin, yksi jonka haaveammatti olisi kuvittaja ;)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi se keskeytys on ollut viime päivinä täällä ihan ärsytyksiin asti tapahtuvaa. Ja tietysti silloin kun jotain tärkeää kesken spostilla tms (siis blogeilua haha).
      Ei kyllä aina jälkeenpäin uskalla käydä lukemassa mitenpäin kirjaimet kirjoitti kommentteihin jne. kun on ollut sivusähläystä samalla :).
      Tuokin ko postaus tuli tehtyä vastaavissa tunnelmissa kun ei ollut muuten aikaa :D!
      Mutta kiitos kovasti kummastakin kommentista, välitän kuvituskommentin Eucollekin :)!
      Kuvittajan työ on varmasti aika projektiluontoista ja varsinkin lastenkirjallisuudessa se arvonanto voi olla näkymättömämpää kuin itse soisin... Uskomattoman taitavia kuvittajia meiltäkin Suomessa löytyy.

      Poista
  2. Voi miten monesti meillä on luettu se Kuka kehtasi kakkia kikkaran minun päälleni? (Tai jotain sinne päin) :) Siinä myyrän päälle kakataan ja myyrä lähtee etsimään syyllistä. Matkan varrella tutustutaan kovin monenlaisiin kakkoihin ja mikäs sen hauskempaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kakkaklassikolta :D! Onhan näissä jotain, kun vähän salaisesta asiasta saa hassutella ihan luvan kanssa :).
      Pidänpäs silmät auki jos tämäkin kikkarekirja sattuisi tulemaan kirjastossa vastaani!

      Poista
  3. Meilläkin on Ronsulta pääsi paukku, sitä on ihan mahtava lukea ääneen, huippua kieltä. Lapsi ei vielä ihan kakkahuumorin hienoutta ymmärrä, mutta vanhempia naurattaa. Pissakirjasta ei ole kokemusta. Ja tuon Maijan mainitseman "Pikkumyyrä, joka tahtoi tietää kuka kehtasi kakkia kikkaran hänen päähänsä" ostin innoissani jo ennen kuin lapsi edes syntyi. Se on paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kakkahuumorin kukkakakka alkaa selvästi kukoistaa kirjoissakin jo tässä kolmenvuoden hajuilla.
      Tuo myyrähän on siis selvästi varattava pikimmiten, kiitos nimen muistamisesta ja kommentista :)!

      Poista
    2. Oli pakko tulla vielä korjaamaan, sen kirjan nimi on "--suoraan hänen päähänsä". Kirjan ainoa vika nimi, joka on mahdotonta muistaa, vaikka kirja on nokan edessä.

      Poista
    3. Mullakin on näemmä vaikeuksia on-sanan kanssa, yksi sellainen oli tarkoitettu tuonne vian ja nimen väliin. Nyt nukkumaan ennen kuin tulee lisää virheitä!

      Poista
    4. Voi täällä minun kieliopin konkurssiblogissa ei pienet virheet ole mitään :)!
      Kiitos nimen korjauksesta, eiköhän se nyt löydy :).
      Olen itse huono muistamaan nimiä eli joudun tarkistamaan tännekin nimet jatkuvasti.

      Poista
  4. Sitten on kans Nicola Daviesin Kakkakirja, joka on ihan on klassikko ja sisältää aikuistakin kiinnostavaa faktaa aiheesta.

    Meillä ja teillä muuten hyvin samanlaiset kakkajuttusäännöt :D.

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Kakkakirjoja alkaakin olla kohta jo kiitettävä pino. Mutta pissikirja on ilmeisesti muistakin ollut vielä oudompi tapaus.
      Mutta hmm, kiinnostavaa faktaa aikuisestakin, salli mun epäillä :D! Nimim. hygieniafriikki

      Ja säännöt ne pitää olla kakkajutuissakin :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!