torstai 2. toukokuuta 2013

Mitä prinssit pelkäävät ja Lokkivuoren Joonatan (lastenkuvakirjat)

Olipa hauska saada postissa kaksi kuvakirjaa, jotka olivat päällisin puolin erilaisia kuin itse usein kirjastosta bongailen. Olen huomannut, että valitsen usein kuvakirjoista selkeitä, värikkäitä ja rajattuja kuvituksia. Se ehkä liittyy vaistomaisesti siihen, että mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä selkeämmät kuvat ja kontrastit häntä kiehtovat. Vanhemmuudessa haastavaa on mielestäni se, että kun lapsi on samaan aikaan koko ajan isompi ja samalla vielä niin kovin pieni. Tässä kolmivuotiaani ilmeisen uuden uhman myötä, minulla tekisi mieli kirjoittaa ajatuksia tästä arjesta (kun talossa on myös "esiuhmainen" vauva!) mutta ehkä lienee parempi pysyä näissä lastenkirjoissa. Varmasti tämä lapsiarkemme kuitenkin vaikuttaa blogikirjoituksiinikin sieltä taustalta.

Mitä prinssit pelkäävät? (2011, suomentanut Jenni Kauhanen) kirjan löysin oikeastaan toisen blogikeskustelun kautta, jossa etsittiin prinsessakirjoja. Luin, että Per Gustavsson tekee hauskoja prinsessakirjoja ja ajattelinkin pyytää Saarni kirjoilta yhden kokeiltavaksi. Sain Mitä prinssit pelkäävät? kirjan, jossa oli aika jännän näköinen kansi.



Olette varmaan huomanneet, että kiinnitän jänniin juttuihin ja kuviin usein huomiota ja tämä johtuu siitä, että esikoiseni on herkempi tyyppi ja rekisteröi hyvin herkästi kaiken jännän. Niinpä tässäkin kirjassa sain tehdä pientä pehmyttelytyötä, että saimme kirjan luettua yhdessä. Tarinan päähenkilö Prinssi tietää, muiden prinssien tapaan, että on olemassa taika, jolla prinssi voidaan muuttaa sammakoksi. Tästä on todistusaineistoa historiaa myöten. Eräänä päivänä Prinssi huomaa, ettei hänen prinssiystävistään ole kuulunut pitkään aikaan, joten hän alkaa pelätä, että heidät on muutettu sammakoiksi. Prinssi virittää ansoja ovelleen ja pukeutuupa sammakoksikin välttääkseen tuon kamalan taian. Tarina jatkuu niin, että yksi prinsseistä on todella muuttunut sammakoksi ja hänet viedään prinsessan luoksi, sillä prinsessan suukko, tai sammakon heitto seinään, laukaisee taian.



Tarina on kirjoitettu humoristisesti, huumori on kuitenkin mielestäni aika aikuismaista ja toimii varmasti isommille (lähemmäs kouluikää/kouluikäisille?) paremmin kuin omalle pikkupojalleni (joka kuitenki kikatteli joillekin sarjakuvamaisesti kuvitetuille kohdille). Kirjassa on myös pelottavia kohtia ja kuvauksia (pimeästä metsästä muun muassa). Esikoiseni ei ole suostunut lukemaan kirjaa toistamiseen. Minä kuitenkin pidin kirjasta. Tarina oli hauska yhdistelmä vanhoja satuja vähän uudenlaisella näkökulmalla. Tarina eteni rivakasti, oli hauska ja siinä oli selkeä alku, keskikohta ja loppu. Se oli myös satumainen, kaikessa sarjakuvamaisessa yhdistelmässään. Haaleampi puuvärimäinen kuvituskin tuntui hauskalta vaihtelulta lähes verkkokalvot räjäyttävien värikirjoja valintojeni joukossa. Haluan ehdottomasti lukea Gustavssonin Prinsessa-sarjaa myös. Sillä olenhan yhden pippurisen prinsessan äiti ja muistan varsin hyvin miten sukupuolten tasa-arvokeskustelussamme nousi esiin tämä minuä häiritsemään jäänyt seikka, että lastenkirjoissa on vähemmän tyttöjä pääosissa ja varsinkin tyttömäisiä tyttöjä, oikeita prinsessoja. Tätä ajatusta pidän mielessäni nyt koko ajan uusia lastenkirjoja lukiessani. Mitä prinssit pelkäävät? saa minulta 4/5 pistettä. Tutustumisen arvoinen, kuninkaallisesta arvonimestä riippumatta!




Toinen Saarni kirjoilta saamani kirja on Jens Ahlbomin Lokkivuoren Joonatan (2009, suomentanut Jenni Kauhanen). No, kun nyt heti aluksi menin kirjoittamaan, miksi näiden kirjojen kannet eivät olisi kutsuneet minua ensisijaisesti, on tässä kirjassa yksi itseäni hämäävä piirre nimittäin siivet. Siivet tuovat konnotaation enkeleistä ja enkelit viittavat heti mielessäni uskonnolliseen kirjaan. Ja taas olen väärässä.



Lokkivuoren Joonatan kirja kertoo paikasta, jossa kaikilla on siivet. Mutta Joonatan syntyy siivittä. Joonatan viettää leikki-ikänsä kuten muutkin lapset, mutta kouluun mennessä siivettömyys estää Joonan osallistumisen korkealla vuorella sijaitsevaan kouluun. Joona eristäytyy toisista lapsista ja on yksinäinen. Tarina on kuin pieni kaunis satu. Sen juonessa on jo enemmän yksityiskohtia kuin useimmissa kuvakirjoissa. Kirja lähentelee jo lastenkirjoja, joissa kuvat jäävät vähemmälle. Tässä kirjassa on kuitenkin isot ja varsin näyttävät vesivärityyppiset kuvat, joita jokaista raamittaa yksilölliset laidat. Tarina on mielenkiintoinen, lempeä ja monipuolinen. Se kertoo erilaisuudesta ja siitä kuinka elämä ei ole koskaan ole tasa-arvoista. Kaikilla meillä on vahvuutemme ja heikkoutemme, joillakin haasteita on enemmän kuin toisella. Kirjasta on jopa luettavissa yhteiskunnan kerrostumat ja päätöksenteon kuvausta. Erittäin mielenkiintoinen kirja, hieman vaativa kolmivuotiaalle pojalleni, mutta sangen mielikuvituksellinen ja ajatuksia herättävä. 4,5/5. Kannattaa tutustua!

Muita tämän viikon päikkäkirjojamme ovat olleet muun muassa nämä (alla). Sattuneesta syystä!



" "Näytätpä sinä hölmöltä!", nauroi Erkka. "Hyi mitkä siivet!" Mutta Joonatan ei välittänyt. Oli niin mukavaa saada taas leikkiä, nauraa ja telmiä muiden kanssa. "

- Jens Ahlbom: Lokkivuoren Joonatan

4 kommenttia:

  1. Vink vink blogini kakkossivulta löytyvät nyt KAIKKI esittelemäni lastenkirjat! Valitettavasti kirjat ovat hieman sekavasti, koska samassa postauksessa voi olla useamman kirjan esittelyä. Käykääpä silti katsomassa ja kertokaa kommentteja tai toiveita!

    http://sininenkeskitie.blogspot.fi/p/lastenkirjojen-aarteita.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ovat kirjat myös aakkosjärjestyksessä nimensä mukaan, toivottavasti tästä on jollekin hyötyä :)!

      Poista
  2. Hei, ilokseni löysin mahtavan blogisi, kun keräilen luokalleni hyviä kirjoja luettavaksi. Kiitos todella paljon jakamistasi kirjavinkkauksista! Upeaa työtä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurkiitos Paula sanoistasi! Tämä antoi voimia jatkamiseen. Kommentit antavat kaikua siitä, etten tee tätä puuhailua ihan turhaan...

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!