maanantai 20. toukokuuta 2013

Lasten mediapeliä (tv ynnä muu viihde)

Nelisen vuotta sitten olin yleispätevällä lasten terveyteen liittyvällä luennolla, jossa lääkärismies totesi, että lasten suositeltava viihdelaitosten käyttäaika on kaksi tuntia. Viihdelaitoksiksi hän nimesi television, tietokoneen ja konsolipelit. Nykypäivänä (niin neljä vuotta myöhemmin!) olisi tärkeä jatkaa listaa älypuhelimiin ja erilaisiin kosketusnäyttösysteemeihin. Kaksi tuntia kuulostaa paljolta, ja ohje lieneekin lähinnä yli kolmivuotiaalle tarkoitettu, mutta samalla aika vähäiseltä jos havainnoi vaikka omaa median käyttöä. Kuinka paljon teillä on tietokone ja televisio päivittäin auki?


Kun ajattelen omien lasteni kasvua tässä maailmassa, huomaan nopeasti, että he elävät väistämättä median keskellä. Esimerkiksi tänään esikoiseni kantoi ruokapöytään (vastoin ei saa leikkiä pöydässä -sääntöä) minun vanhan, leikkiin siirretyn kännykkäni ja totesi, että "Sain juuri yhden sähköpostin! Minun pitää kirjoittaa se... Yksi, nolla, kahdeksan, viisi. Noin. Höh! Tuli tyhjä sähköposti!". Tai kun otan vaivihkaa älypuhelimeni esille appsin kanssa lattialla ollessamme, hän on jo etusormi ojossa valmiina painelemaan ja vetelemään puhelinnäyttöäni- miten voikaan tajuta! No siten, että nykyään tämä on yhtä arkipäiväistä kuin äitien puhelimessa juoruaminen 30 vuotta sitten- ja sehän on vieläkin lasten ensileikeistä yksi tunnetuimpia (laitetaan harja ja kaukosäädin korvalle kuten puhelin jne). Pienempänä taas esikoiseni katsoi Pikku Kakkosta ja veti television ruutua sormellaan kuten kosketusnäyttöä. Hänellä oli siis jo selvä ajatus, että kosketusnäytöt ovat "läsnä jokapaikassa", kuten ehkä tulevaisuudessa ovatkin? Ja äitipoika meikäläinen on hullaantunut ensimmäisestä mario brossistaan vasta ala-asteella, jynkyttänyt niitä kuutta nappia naapurien kannustaessa ympärillä, juminut yläasteella tetrikseen ja löytänyt lukiossa sähköpostin ja netin ihmeellisen maailman. Ja mediakoukussa olen ollut sen jälkeenkin, vain areenat ovat ajan ja tarpeeni mukaan vaihtuneet. Nämä kulttuurin muutokset lienevät niitä kuuluisia sukupolvien välisiä kuilua, ajatellakaan millaisia kuiluja ne ovat vanhemmillemme ja isovanhemmillemme.



Omien lasteni kohdalla olen yrittänyt löytää YLLÄRIPYLLÄRIII sitä kultaista sinistä keskitietä tässäkin media-asiassa. Pikkukakkonen tuli tutuksi jo reilusti alle vuoden ikäiselle esikoiselleni. Katsoimme sitä aluksi aina yhdessä, muuten televisio oli, ja on vieläkin, pääasiallisesti kiinni. Aamupikkukakkoset ovat meillä vieläkin arjen perusjuttuja, eli noin tunti viihdelaitteita päivän annoskoosta on heti aamusta käytetty. Tämän lisäksi dvdt, iltapikkukakkoset, älypuhelin ja kosketusnäyttöpelit ovat lisäintresseinä, ja näitä pyrimme rajoittamaan tarpeen ja tilanteen mukaan. Ja mikäs näin kesällä, lapsihan itsekin haluaa koko ajan ulos, mutta pitkinä, väsyneinä talvi-iltoina on vaikeampaa löytää tekemistä helpon tv:n tai muun mediaviihteen rinnalle. Mutta sellaista elämä on. MLL sivuilla tämä todetaan hyvin yksinkertaisesti: "Mediakasvatus on osa lapsen kasvatusta.". Tällä kai tarkoitetaan sitä, että vanhempi huolehtii mediasisällön olevan iän mukaista (ikäsuositukset antavat osviittaa, kukin tuntee oman lapsensa persoonan parhaiten) ja käyttöajan rajoitettua- myös talvella. Lisäksi MLL korostaa lasten tunteiden kuulostelua median käytössä ja rohkaisee olemaan läsnä ja apuna vaikeiden asioiden käsittelyssä.



Kun lukaisin tuota MLL:n Media alle 3-vuotiaan arjessa opasta läpi, olin yllättynyt miten paljon siinä oli samoja sallivia aatteita kuin itselläni. Lapsen olisi mielestäni hyvä tutustua mediaan pikkuhiljaa, oman kehityksensä mukaisesti. Kun olen pohtinut esim. kosketusnäyttöpelien pelaamista esikoisellani (10-20 min pari kertaa viikossa), olen miettinyt, että näin lapseni oppii tämän päivän tyylistä tietojen keruta ja sen käsittelyä, jota ei hän muuten pystyne harjoittelemaan? Toisaalta "nettimaailma" ei tulevaisuudessakaan ole näin hänelle enää mitään hienoa ja ihmeellistä, mihin ihastuu kertarysäyksellä- siis kielletty omena? En tiedä. Aikarajoista olen pitänyt omassa päässäni kiinni sen vuoksi, että myöhemmin rajojen asettaminen on todella paljon vaikeampaa ja lisäksi huomaan esikoisessani, että jos televisiota tai pelejä pelataan liikaa, hän on ärtyisämpi ja väsyneempi. Mutta ovathan pelit ja televisio myös varsin kivaa viihdettä ilman sen kummempaa piilo-opetusta meille, itse kullekin.



Puhuessamme lasten television katselusta tai pelaamisesta, kuulen usein vanhempien toteavan, että onhan siellä paljon opettavaistakin. Totta on että monet asiat, kuten silmän ja käden yhteistyö, havaitseminen, muisti, tarkkaavuus ynnä muut kirjainnumerot ovat asioita, joita voi harjoitella monilla eri tavoilla. Median tulisi mielestäni olla vain yksi osa oppimistapojen laajaa kirjoa. Siispä lapsen päivän tulisi täyttyä mielestäni enemmänkin ulkoilulla, liikkumisella, kirjojen katselulla, piirtelyllä, askartelulla, ja varsinkin sillä tärkeimmällä, eli leikillä. Tämmöisiin ajatuksiin olen minä tästä lasten mediapelistä omien lasteni kohdalla päätynyt. Mutta mitenkäs teillä? Pelaavatko lapset mediapeliä ja oletko selvillä niiden sisällöistä? Onko "kahden tunnin suositus" mielestäsi humpuukia? Entä olisiko kellään hyviä i-pad pikkulasten pelivinkkejä jaettavaksi (omani on ilmaiset lego ja fisher price pelit)? Loppuuko teillä koskaan tekeminen? No tässäpä siihen tilanteeseen hauska, uusi blogivinkki: Mitä mä tekisin? .


"Television! Teacher, mother, secret lover."

- The Simpsons: Homer

17 kommenttia:

  1. Kapun metsä toimii meillä :)

    VastaaPoista
  2. Pitääpä kokeilla, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  3. Meillä ei ole älypuhelimia, eikä tablettia tai muuta kosketusnäyttöä, eikä telkkaria. Osittain ihan rahan takia, osittain mun takia (mun elämänlaatu parani huomattavasti, kun telkkari hajosi seitsemän vuotta sitten ja lakkasin sitä tuijottamasta) ja osittain lasten takia - helpompi rajoittaa käyttöä, kun ei ole mitä käyttää.

    Meillä lasten mediankäyttö rajoittuu siis videoihin ja joskus netistä etsittyihin kuviiin tai tietoihin. Hyvinä päivinä videoita ei katsota ollenkaan, normaalisti puoli tuntia -tunnin verran iltapäivällä ja huonompina sairastamispäivinä niin kuin tänään voi mennä 3-4 tuntia. Esikoinen rupesi katsomaan videoita 2-vuotiaana, pienemmät oikeastaan vauvasta (esikoisen keralla).

    Mua ei mitenkään huoleta, että lapset jäisi jotain oppimista vaille, vaikka ne ei hipelöi puhelinta tai tablettia, laitteet kehittyy sellaista vauhtia, että jo silloin kun niiden pitää koulussa ruveta jotain käyttämään, niin ne on taas jo eri näköisiä. Mun mielestä mieluummin niin, että käyttävät vempeleitä liian vähän kuin liikaa, se kaksi tuntia päivässäkin on lapselle jo aika paljon. Mutta eipä siitä kohtuuden rajoissa pysyvästä käytöstä mitään haittaakaan ole.

    VastaaPoista
  4. Hyvä sääntö tuokin että mieluummin vähemmän kuin enemmän.
    Tuota kosketinnäyttöä en tokikaan tarkoittanut ainoaksi tavaksi lasten ottaa kosketusta nykyteknologiaan. Esim lapsesi saanevat sitä kun laitat videoita jne koneelta päälle?

    On huojentavaa, ettei Kohtuullinen käyttö varmaankaan vahingoita ketään mutta toki on muistettava sisällön osuus. Kuitenkin minusta on hyvä nostaa esille myös median positiiviset puolet, ihan siinä viihdetarkoituksessa (rentoutuminen, aivot tarvii hömppää!) ja sitten myös siinä tiedonhakumerkityksessä. Onpahan kuntoutuksiakin jo paljon mediapohjaisina, jolloin käyttö helpottuu jne. En oikein ymmärrä sitä, että usein ihmiset hakevat nollalinjoja elämässä, minusta se on erikoista, eikä nyt sinänsä tee ihmistä sen paremmaksi? Kohtuuden opetus olisi itsestäni se tärkein asia, olipa kyseessä tv tai vaikka suklaan syönti (laittomuuksiin tämä ei päde :P).

    Nämä kakkoset tosiaan oppivat väkisinkin esikoiden jaloissa medialle varhemmin kuin esikot. Onneksi appsi on luonnostaan kyllä keskittynyt enemmän leikkiin aamupikkukakkosella ja käynyt lähinnä bailaamassa tunnarit välissä. Keskittymistä kun ei taida vielä pitkäkestoisempaan olla. Selkeä suosikki on pikkukakkosen käsinukkesammakko jonka kurnutus kutittelee hänen nauruhermojaan kovasti.

    Kiitos kommentista, aihe on taas sellainen (tunteita nostattavakin?) ettei tiedä kuka uskaltaa vastata/ läpikulutettu/ ekojeesusteluun rinnastettavissa, että arvostan rehellistä kommenttiasi.

    VastaaPoista
  5. Meillä tulee pari tuntia tosi helposti täyteen eikä riitäkään, varsinkaan kotipäivänä. Aamulla pikkukakkosta 30-60 minsaa, illalla toinen mokoma. 3-vuotias osaa jo itse etsiä telkkarista Yle Areenan ja hakea sieltä ohjelmia itse. Toki tätä jollain lailla valvotaan, mutta esim. tänään oli illalla itsellä niin totaalinen koomahetki, että olin vaan, että "joojoo katso vielä yksi".

    Mun puoli-älypuhelimesta samainen 3-vuotias on innostunut selaamaan kuvia ja laittamaan efektejä. Läppäriä hän ei juuri käyttele, satunnaisesti saattaa klikata jotain youtube-videota, jos ollaan yhdessä jotain katsottu, ja kone jää pikkukäsien ulottuville. Tablettia meillä ei ole olekaan.

    Kirjastossa isompi pelaa hetken tietokonepeliä. Ihme ettei hän ole alkanut miettiä, että löytysköhän äidinkin koneesta jotain vastaavaa... Olen ollut peliasiassa toisaalta vähän natsi ja toisaalta itsekäs - ajattelen, että hän ehtii vielä oppia ja toisaalta eipähän tartte niin paljon neuvotella koneen käytöstä, kun se on vain aikuisten käytössä.

    Meillä välillä lapset katselee tosi omatoimisesti töllöä (pikkukakkosta). Aikuinen on kyllä samassa tilassa, mutta välillä olen uppoutunut lehteen tms. enkä jaksa koko ajan seurata. Isompi tyttö ei ole koskaan oikein sanonut, jos pelottaa. Jossain vaiheessa olen vilkaissut sohvalle, ja joskus siellä ollaan silmät pyöreinä ja tukka pystyssä, minkä jälkeen vaihtuu ohjelma pikaisesti. Lähinnä aggressiiviset eläinhahmot pelottaa.

    Olen varma, että jossain vaiheessa tästä tulee ongelma. Jo nyt huomaan, että mitä pidempään annan lapsien katsoa telkkaria, sitä isompi itku tulee siitä, kun töllö pannaan kiinni. Se, että töllöä ei katseltas ollenkaan, ei ole laiskan äidin vaihtoehto, mutta rajoittamista siinä ehdottomasti olisi.

    Tosi hyvä aihe ja hyvin kirjoitettu postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on totta, että huudon määrä on ihan suoraan verrannollinen siihen katsottuun määrään.

      Poista
    2. Kiitos Jennijee omien kokemusten jakamisesta ja kommentistasi :).
      Minusta kuulostaa, että olet kuitenkin rajoittanut katselua yms. Ehkä se suurempi rajoittaminen, tai muuhun mielenkiinnon suuntaaminen, tulee ajankohtaisemmaksi vanhempien lasten kohdalla. Tuo on kyllä kovin totta, että huuto on sitä isompi mitä kauemmin katsoo. Koko kasvatus on kyllä hyvin pitkälti sitä huudon sietoa, sillä valitsipa tien minkä hyvänsä saa varmasti vastustusta aikaan, sillä se lienee lapsen kasvun perustehtäviä. Itse on vain sitten valittava ne omasta mielestä terveimmät ja kauaskantoisimmat vaihtoehdot? Mutta siitä ei taida päästä mihinkään, että huutoa suraa ja kiukuttelua :D. Ojasta allikkoon sanon minä aika usein tästä hommasta! Pitää vaan sitten välillä itse aikuisena itselleen muistuttaa, että on velvollinen pitämään lapsensa turvassa vaikka se vastisikin hyvin usein sitä, että lapsesta se on tyhmää ja tylsää.

      Poista
  6. Tää on aihe, josta voisi pohtia romaanin! Pikaistuksissa ehdin kuitenkin vain listata hajatelmia.. Siis mulla kun on täällä sairaalassa niiin kiire. Mutta anyway.

    Kaksi tuntia media-aikaa on itseasiassa kolmevuotiaallekin aika paljon. Varsinkin jos on kyse ipanasta, joka käy päivisin hoidossa. Vaikka sanon näin niin aika tulee kuitenkin helposti täyteen siitä Pikku Kakkosesta ja muutamasta hetkestä sallittujen pelien merkeissä. Median parissa käytetyn ajan määrä on minusta ehdottomasti tosi keskeinen asia pienestä pitäen. Koska kyllä ne sinne helposti hukkuu ja käytetyn ajan määrä kasvaa oppimisen myötä. Niitä kiehtovia, oikeasti myös hyödyllisiä appseja tai ohjelmia on paljon. Eikä se määräkään ole ehkä niin kriittistä, jos mahdollisuuksia tekemiseen ja kokemiseen tulee tasaisesti "perinteisempiäkin kanavia", siis kirjoja, loruja, liikuntaa, askartelua jne.

    Hämmentävää on jotenkin myös se, miten luontevasti tosiaan lapset kasvaa laitteiden maailmaan. Kun alle kaksivuotias osaa sujuvasti käyttää iPadia ja löytää omat ohjelmansa, tuntee olevansa valovuosien päässä omasta lapsuudesta. Kaikki tekniikka on lapselle niin luontevaa.

    Ja ne iPadin sovellukset. Meillä suosikit on niitä muka-opettavaisia. Lasten palapeliseikkaili on nimensä mukainen kokoelma näytöllä koottavia palapelejä. Koottavat asiat on ikäänkuin yhdessä suuressa kuvassa ja jokaisen kuvan kokoamisen jälkeen tapahtuu pieniä yllätyksiä.

    Toinen suosikki on Rasmus Nalle -kokoelma palapelejä, muistipelejä, eroavaisuuksien etsimistä ja suurin hitti, piirtotaulu näytöllä. En muista onko eka versio ilmainen ja sitten voi ostaa lisää osia.

    Meillä muuten valinnat näistä peleistä on tehty Teknarin perusteella. Teknari on mun käsityksen mukaan iPadin karvalakkiversio Tekniikan Maailman tapaisesta miesten Raamatusta. Mutta sieltä löytyy myös tietoa näistä lasten teknisistä jutuista eri kanavissa.

    Ugh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä tuumailuita ja samoja itsekin ajattelen. Päivähoitolaiselle tosiaan on 2t aika paljon kotosalla ja lisäksi olen kuullut, että jossakin hoitopaikoissa katsellaan telkkua myös hoidossa, säännöllisesti.

      Tuo mediaan kasvamisen luontevuus hämmästyttää minuakin jatkuvasti. Toisia se kammoksuttaakin, minua lähinnä hämmästyttää. Emme voi kuitenkaan koskaa enää palata yhteiskuntaan kolmekymmentä vuotta sitten jne, tämä on nyt nykyaikaa. Ja huomaanpa jopa itse olevani useasta tekniikan maailmasta aika out jo nyt, joten hyvää tekisi itsekin sivistää ja päivittää (heh) tietonsa useallakin alueella, vaikka toki kaikkea ei tarvitsekaan hallita.

      Kiitos myös pelivinkeistä, pitääpä tutustua! Ja kiva kun kävit vastavierailulla!

      Poista
  7. Mä nyt naputan koululaisnäkökulmasta... mutta näiden mun ikäisten lasten kanssa toi kaksi tuntia ei riitä mihinkään. Kännyköitä räpelletään koko ajan, koulussa osa opetuksesta tapahtuu koneella tai jopa osa opetusmateriaaleista saattaa löytyä netistä. Telkkaria katellaan siellä täällä väleissä, kavereiden kanssa saatetaan olla koneella. Meillä nuoriso hoitaa myös ison osan yhteydenpidosta kavereiden kesken joko koneen tai kännyn ohjelmilla. Twitter, whatsup, kik, skype jne.
    Toki hommaa voi kotona ollessa vähän rajoittaa mutta musta tärkeintä, ainakin tämän ikäisille, on opettaa mediakriittisyyttä. Mitä katsoo ja mitä käyttää, miten käyttäytyy netissä ja miten siellä toimitaan jne jne.

    Hyvä aihe, kuitenkin jo eskareissa on nykyään ipad-tunteja joten siinä mielessä mun mielestä on tärkeää että tämä "tekninen kasvatus" alkaa jo kotona. Käyttämään ne oppivat ihan varmasti ilman vanhempia mutta asenteet lähtee sieltä vanhemmilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä, kun toit teinixien vanhempana kokemuksiasi tähän mukaan. Ja tuo mediakriittisyys ja käyttäytyminen ovat varmastikin juuri se tärkein pointti siellä. Ja vauhti vain kiihtyy, kun siirrytään jatko-opintoihin ja työelämään, jossa kone voi olla hyvin todennäköisesti koko ajan auki. Onhan se ihan hurjaa, kun tuossakin luettelit noita yhteydenpitoforumeita (kiitos siitä, pysyn näin vähän ajantasalla nuoristakin :D), että kuinka monta "linjaa" pitää hallita ja missä olla läsnä koko ajan, että pysyy inessä. Teineillä se sosiaalinen systeemikin on niin hetkessä kiinni, että se varmasti vähän "pakottaa pysymään linjoilla", jos ymmärrät mitä yritän keski-ikäistermeineni sanoa :D.

      Kiitos, minustakin tämä aihe on jatkuvasti ajankohtainen ja sitä pitäisi miettiä aika ajoin. Media kuitenkin on varsin voimakas vaikuttaja kaiken kaikkiaan, saati sitten lapsen kehitykseen ja ajatukseen mm itsestään ja muista. Mukava kuulla myös tuota, että olet ajatellut niin, että mediakasvatuksen tulisi lähteä kotoa jo ennen (esi)kouluikää. Ja itse lisään, että aivan siinä missä muukin kasvatus.

      Poista
  8. Hyvä aihe! Meillä vauvavuotena telkkari pauhasi tosi paljon, mutta mitä enemmän lapsi alkoi siitä kiinnostua, sitä enemmän se on ollut kiinni.

    Nykyään katsotaan 2-vuotiaan kanssa ehkä yksi pikkukakkonen, tai muumijakso päivässä ja joskus viikonloppuna ollaan vuokrattu joku lasten leffa. Tylsinä tai sairastelupäivinä sitten töllötetään molemmat pikkukakkosjaksot ja ehkä päälle vielä joku dvd. Älypuhelimet poikaa kiinnostavat tosi paljon ja välillä tuntui, että toinen on jo ihan koukussa, joten sitäkin ruvettiin rajoittamaan. Nyt sitten silloin tällöin saa jotakin pelata. Kännykältä katsotaan myös kuvia ja videoita lähinnä lapsesta itsestään :). Tietokoneella poika ei ole vielä oikeastaan ollut, Spotifyn kyllä osaa pyytää päälle. Ja tällä hetkellä Nykissä asustavan pojan tädin kanssa Skypetellään säännöllisesti.

    Mutta siis, munkin mielestä lasta pitää kasvattaa mediaan. Opettaa sekä rajoittaa. Me käytetään mediaa pääsääntöisesti aina yhdessä lapsen kanssa. Tuo kahden tunnin sääntö on mun mielipiteen mukaan varmasti ok alle kouluikäisille, mutta iän karttuessa se varmaankin helposti ylittyy. Silti mua hieman kammoksuttaa ajatus koneisiin kiinni kasvavista teineistä, vaikka se tuntuu nykypäivää olevankin.

    Meilläkin Legon pelit ja Kapun metsä on suosikeita, myös joitakin Disneyn autot -pelejä esim. palapelejä on käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten hyvä näkökulma myös, että kaikki vauvat eivät tv:tä niin katsokaan, vaan se voi olla taustamelua siinä missä radiokin. Ja ääniin vauvojenkin on hyvä pikkuhiljaa tottua :).

      Sairastelupäivät on kyllä minusta poikkeustilanteita, jolloin ei meillä lasketa niin tarkasti tvtunteja, kunhan saa vain lapselle hiukan paremman olon (esim kuume ja masutauti). Musta nämä erityistilanteet ovat erityistilanteita, sillon vaa'assa painaa eriasiat kuin normaalisti :). Minua alkoi heti kiinnostaa oletteko löytäneet hyviä leffoja (3v), jotka ei olisi hirveen pitkiä, eikä pelottavia? Tosi vaikea minusta löytää... Esikosta kun Pekka Töpöhäntäkin oli pelottava musiikkeineen, höh.

      Minä olen yrittänyt kans että sukulaiset tms olisi välillä skypellä yhteydessä mutta tähän ei ole vielä tullut muilta innostusta. Mutta se on kyllä loistava väline ihmisille (jotka Haluavat olla toisiinsa yhteydessä :D).

      Kiva juttu, että mediakasvatus saa sieltäkin komppausta näille pienillekin. Ja kiitos vinkistä, tuo Kapun metsä pitää tsekata. Joissakin peleissä on se ongelma, että niissä tulee niin herkästi ne maksulliset lisäykset ruudulle, että ne on vähän liian riskejä kun meillä 3v. saa pelata vaikka niin että teen ruokaa ja hän pelaa ja appsi leikkii, siinä on jo niin monta muuttujaa ettei kaikkia klikkauksia pysty rekisteröimään :D.

      Poista
    2. Leffat on kieltämättä tuottaneet päänvaivaa. Joka kerta olen viettänyt dvd-hyllyn edessä ikuisuuden, enkä silti ole oikein ollut tyytyväinen valintaan. Nalle Puh (joku niistä, en muista mikä) oli ihan okn mittainen, mutta siinäkin oli kyllä yksi melko jännä kohtaus. Totoroa poika tykkäsi myös katsoa, siinä ne jännimmät jutut taisivat mennä vielä aika lailla ohi. Enemmän ollaankin taidettu vuokrata lasten tv-sarjoja, joista voi sitten annostella jakson kerrallaan.

      Mutta selkeästi olisi tilausta pienten lasten elokuvalle, jossa ei tarvitsisi käyttää pelkoa yhtenä juonenkäänteenä, mutta tarinassa seikkailisi vähän jotain muutakin kuin teletappeja. Vaikka suosikkeja nekin ovat Makapakan lisäksi ;)

      Poista
    3. Totoro voisikin olla kiva kun siinä ei silleen ole mitään kovin kauheaa! Löytyy hyllystäkin :). Pitäisipä katsoa kirjaston leffapuoltakin, joku (tylsä?) Peppi pitkätossukin voisi olla jees. Hmm.

      Haahuut on parhaita :D. No ja moni muukin, esikoinen tykkää appsin karkaavasta sängystä muun muassa :D, kikattaa kamalasti sille sellaista puhdasta aitoa pikkupoikakikatusta <3! Kiitos vinkeistä, laitetaanpa uusia jos satutaan löytämään :)?!

      Poista
  9. Urpo ja Turpo! Tosi hauskoja ja keseliäitä pikku kertomuksia, joiden lähtökohtana satu tai klassikkokertomus (punahilkka, robinson crusoe, sherlock holmes jne.). Riemukasta kielenkäyttöä ja toimiva nukkeanimaatio. 2,5v tykkää ja äitikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Niitä olenkin nähnyt pikkukakkosessa joskus. Tosin voisin tykätä lukea Huovin tekstiä ihan kirjoistakin :).

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!