keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kasa kivoja kesäisiä kuvakirjoja (mm. Hassut hurjat hirviöt ja unikirjoja)

Tällä kertaa kirjastosta löytyikin kasa hyviä kuvakirjoja. Aloitetaan yllättäjistä. Ja hiljaisuudesta lapsiperheissä, mitä se on?



Ollaan kotona eli kuinka kuunnellaan hiljaisuutta (Johanna Venho ja Marjo Nygård, Kirjapaja, 2009) on fantasiaa ja arkirealismia yhdistelevä kuvakirja. Kirjan päähenkilöinä on Sampsa ja hänen perheensä, joiden arki on vilkasta ja lomatkin vietetään tottuneesti meno päällä. Eräänä päivänä arjen hulinan keskellä Sampsa löytää kultakuoriaisen, joka lähtee hänen mukaansa. Samaan aikaan äiti kuulee, että perheen lomamatka onkin mennyt pipariksi ja perhe viettää kesäloman kotona. Alkaakin mielenkiintoinen näytelmä, kuinka perhe suhtautuu uuteen tilanteeseen: aikaan ja hiljaisuuteen. Ihana muistutus meille aikamme "täysillä eläjille", miten hyvää tekee välillä vain istahtaa, katsoa maailmaa kuoriaisen perspektiivistä ja nähdä seikkailuja ihan omassa pihapiirissä. Kirjassa käsitellään myös jännällä tavalla vauvasta huolehtimista. 3,5/5. 

Nopoloiden kirjoittama ja Majaluoman kuvittama Rauhallinen Erkki kertoo myös omalla tavallaan elämän katsomisesta eri perspektiiveistä. Toiset ovat rauhallisia, kuten Erkki ja toiset taas villejä, kuten Lilli. Tarina kertoo maalaistalon perheestä, johon syntyy rauhallinen Erkki. Vanhemmat (tietysti) huolestuvat jo Erkkinsä rauhallisuuteen, onhan koko suku ja maatilan elämä ääntä täynnä, ja keksivät Erkille virikkeitä: kylän hiekkalaatikko ja kerho. Mutta ratkaisuksi paljastuukin tuo kylän kauhukakara, villi Lilli. Nopoloiden toteava, nopeasti etenevä kirjoitustyyli ottaa aikansa aina minulla, että pääsen kerronnan mukaan. Siiri-kirjojen myötä olen kuitenkin jo paremmin sisällä tässä pomppivassa ja keskustelevassa tarinatyylissä. Ja tokihan tämäkin kirja on aika hauska, varsinkin kun sitä lukee yksi vanhempi, joka (tietysti) huolestuu aika ajoin omien lastensa käyttäytymisestä. Noppolat heittävät meille vanhemmillekin hyvää tuumailua omasta käyttäytymisestämme ja ennakkoluuloistamme. Oikein hyvä kirja monella tapaa ja Majaluoman kuvitus on minun mieleeni 4/5.


Kun Majaluomaan pääsimme. Luimme tässä kaksi Majaluoman Huldaa: Hulda ja Jalmari (WSOY, 2006) ja uusi Hulda kulta, tästä pääsee rannalle! (WSOY, 2013). Hulda ja Jalmari kirjassa kaksikko on kävelyllä ja Jalmari yrittää pitää Huldalle hyvää seuraa. Tarina on minulle ikään kuin klassinen asettelu lastenkirjoista, kuten Oskari- kirjat (Lindgren), jotka toimivat hassuttelulla ja varsinkin asioiden toistolla ja lopulta pienellä yllätyksellä. Hulda kirjojen kuvitus on mielestäni myös hyvin mielenkiintoista, kuvia voi katsoa kerta toisensa jälkeen ja toisen sivun pienet "asioita yhdistelevät" kuvat pistävät pohtimaan ison ja pienenkin lukijan, mitä kirjailijalla kuvillaan hakee. Hulda ja Jalmari on mahtava kuvakirja 4,5/5.

Hulda kulta tästä päästään rannalle! kirjassa kaksikon seikkailut ovat mielestäni hieman villimpiä kuin sarjan alkukirjoissa. Tarina kulkee sykäyksittäin ja aina vain hullummin. Meillä näistä höpötyksistä pitää koko perhe ja kirjat toimivat kyllä lukukerrasta toiseen. Tässä uutuuskirjassa Hulda ihastuttaa rannalla tätiä, joka täyttää ristikoita, kalastajaa ja jäätelönmyyjää. Lisäksi hän saa hauskan idean toisilta pikkulapsilta. 3,5/5.



Kesällä maasta löytyy aarteita. Nyt onkin hyvä aika (viimeistään) muistutella lapsiamme maasta löytyvistä aarteista, joihin ei saa koskea: lasinsirut, piikit ja lääkkeet. Vaarallinen sana on esikoisestani kovin kiehtova. Siksipä olin iloinen löytäessäni kirjan Henriksonin Oikeasti vaarallista (Shilds & Söderström, 2019), jossa kerrotaan kysymysten kautta mikä on vaarallista ja mikä ei. Tarina on sanoitettu tosi taitavasti, siinä on helppoa kieltä, joka on lapsen helppo ymmärtää (suomentaja Anna Kervinen). Jutut ovat napakoita ja turvallisuutta tuovia. Sana vaarallinen saa neutraalimman sävyn tämän kirjan myötä mutta kirja muistuttaa samalla myös hyvin asioista, joissa pitää olla tarkkana. 4/5.


Hassut hurjat hirviöt on Sendakin (1963 ilmestynyt) ilmeisesti lastenkirjojen klassikko, jos oikein olen ymmärtänyt. Vihdoin kirja sattui minunkin käteeni, olinhan toki kirjasta kuullut vähintäänkin siitä tehdyn elokuvan myötä. Kirja kertoo Max pojasta, joka käyttäytyy huonosti ja joutuu omaan huoneeseensa. Huoneessa kasvaakin viidakko ja viidakosta voi purjehtia meren yli hirviöiden maahan. Sinne päästyään Max pistää hassut hurjat hirviöt heti ojennukseen hauskalla tavalla. Lopulta hän palaa huoneeseensa, jossa odottaakin jo iltapala. Tarina on satumainen kuvaus, öö, monestakin asiasta? Lapsen käyttäytymisestä, tuhmuudesta, peloista, uhmasta, mielikuvituksesta... Monitahoinen kirja, joka minun pitää lukea vielä useamman kerran (kun vaan esikoinenkin suostuu tähän, hänestä kirja oli vähän enemmän hurja kuin hassu). Olin kuitenkin odottanut kirjasta vähän enemmän. 4/5.




Viimeiseksi kolme nukkumaanmeno kirjaa. Ensimmäinen Dunbarin Hyvää yötä Sipsu (2013, Gummerus) on uusin Tilda-kirjoista. Olemme lukeneet mahdollisesti kaikki aiemmatkin Tilda kirjat, jotka ovat olleet minusta hyviä "lainattavia kirjoja". Sipsu kirja oli kuitenkin aiheeltaan ja muutenkin (?) jotenkin hieman parempi. Sipsu kun ei millään malttaisi nukkumaan, vaikka kaikki muut niin ympärillä tekevät. Lopussa kuitenkin Tilda onkin se, joka kaipaa Sipsun kainaloonsa. 3/5.

Hyvää yötä, eläinystävät oli toinen lukemamme Kruusvallin kirja (viimeksi esittelin Iida ja pehmoeläimet puistossa), jossa kaksi lasta lähtee telttaretkelle. Teltan ulkopuolelta kuuluu kuitenkin kummia, joita toinen lapsista rauhoittelee sujuvasti hiirten, kissojen ja jopa hevosten ääniksi, jotka kaikki, yksi kerrallaan tulevat telttaan yöksi turvaan nukkumaan. Hassu ja kiva kirja, hieman jäi päämäärä epäselväksi, mutta tarvinneeko sitä aina ollakaan! 3/5. Lena Arron kuvitus hivelee tässäki kirjassa silmiäni.

Nukuhan jo Vesta-Linnea kuuluu Appelgrenin Vesta-Linnean kirjasarjaan. Kirjassa kerrotaan vähän isomman tytön iltahippaloinnista, kun hän ei malttaisi pysyä omassa sängyssään, vaan tahtoisi äidin viereen nukkumaan. Äidistä muovautuu keskeytettyjen yöunien ansiosta pandan näköinen otus (mustat silmänaluset- i feel you!) ja äiti yrittääkin opettaa Vesta-Linnean nukkumaan omassa sängyssään ilta toisensa jälkeen, mutta lopulta hän huomaakin, että Vesta-Linneaa taitaakin vähän jännittää. Appelgrenin kirjoissa on aimo annos arkea osuvasti kuvattuna ja Salla Savolaisen kuvitus kruunaa sen. 4/5.


"Rauhoitetaan tilanne, isä sanoo. - Pidetään Erkki
toistaiseksi kotona. Villin Lillin seura ei sovi meidän Erkille."

- Tiina Nopola ja Sinikka Nopola: Rauhallinen Erkki

2 kommenttia:

  1. Minä rakastan Rauhallista Erkkiä! Se toinen osa, jossa Erkki harrastaa, on parempi.

    Ja meidän koko perhe rakastaa Hassuja hurjia hirviöitä. Se on lapsen lempikirja. Hän menee ihan pähkinöiksi hirmujen tanssista, silloin koko kirja hyppii ja pomppii ja ulvotaan kuuta ja tanssitaan. Ja muutenkin koko kirja paranee joka lukukerralla, lainasin sen ensin kirjastosta mutta aika pian oli pakko ostaa omaksi. Lapsi on varmaan niin pieni vielä, ettei ymmärrä hirviön konseptia, eikä näin ollen ymmärrä myöskään tarinan olevan oikeastaan vähän pelottava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kumpikin ovat kyllä minullakin listalla "ostan jos tulevat oikeaan hintaan vastaan" ja varsinkin Hassut hurjat hirviöt, jossa oli näkyvissä se lukukertojen kestävyys. Esikoiseni on oikeastaan vielä ikävästi siinä iässä, että älyää pelätä mörköjä tasolla johon ei järki ylety, se alkoi 2v.uhman myötä, kun mielikuvitus teki sirkustemppuja ja räjäytti leikkien tason :D.
      Erkki harrastaa pitää saada myös lukuun. Oli virkistävää, kun tämä Rauhallinen Erkki sai minut aidosti nauramaan juuri tälle aikuisten esittelylle, ne toki menivät lapsella aika ohi joten mietin kyllä tavoittaako kirja sekä lapsen että vanhemman näin nerokkaasti.
      Oletteko lukeneet Huldaa? Kokeilkaa :))! Toimii varmasti jo aika pienelle kuulujalle juuri toistojen vuoksi. Se Hulda kulta luetaan iltasatu oli varsinkin itsestäni ihan helmi :).

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!