torstai 30. toukokuuta 2013

Aika suuri hämäys (Jennifer Egan)

Jennifer Eganin Aika suuri hämäys (Tammi, 2012) on taas yksi kirja, jonka löysin kirjablogien kautta. Kirjan tarina, tai tarinat, kulkevat aikajanalla hyppien. Nimiä on liikaa tällaiselle ihmiselle, jolla on huono nimimuisti, mutta kaksi nimeä muistan kuitenkin: Sasha ja Bennie Salazar. Jollakin tapaa kaikki nämä matka-, nuoruus-, huume-, aikuiselämätarinat liittyvät näihin kahteen henkilöön. Sasha on nainen, jolla on taipumus pihistelyyn ja Bennie omistaa levy-yhtiön.


Kirja on mukaansatempaava, helppolukuinen ja välillä vaikealukuinen. En voi sanoa ymmärtäneeni kaikkea lukemaani. Tämän kirjan voisi siis osittain lukea uudelleenkin. Välillä palasin sivuja taaksepäin, hetkonen, vain huomatakseni, että nokkela kirjoittaja kertoisikin oleellisen vasta tulevassa. Kierrellen, kaarrellen ja - ahaa, ai näinkö tämä menikin! 

Tämän kirjan punainen lanka on minulle elämänkulkukerronta. Kirja kertoo amerikkalaisesta historiasta 1960- ja 70-luvuilta (?) nykyaikaan, musiikki vahvasti läsnäolevana. Tai siis lisätään ne kaksi muutakin olennaista: Sex and drugs. Tosin seksi on tässä kirjassa lähinnä ihmissuhteiden kuvailua (hyvä näin). Huumetarinat ovat minusta aina ahdistavia, joskin mielenkiintoisia. Näin myös elokuvamaailmassa (esimerkiksi nyt Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa): tunnen valtavaa mielenkiintoa taitelijoihin ja taidepiireissä eläviin mutta samalla tunnen myötäahdistusta, kun lahjakkaat ihmiset tuhoavat elämänsä huumeiden ja alkoholin väärinkäytöllä. Tässä kirjassa kuvataan miten elämänpolku voi riskeistä huolimatta saada uuden suunnan pienelläkin tilanteen muutoksella. Tai sitten ei. Ja tämmöistähän elämä on. Kirja ikään kuin kertoo minulle, että silti kannattaa aina pyrkiä eteenpäin ja yrittää parhaansa, sillä eihän sitä koskaan tiedä?


Aloittaessani uutta kirjaa, katson yleensä aina ensimmäisenä kirjan sivumäärän (410 sivua). Tässä kirjassa satuin samalla huomaamaan, että kirjan loppupuoli on ikään kuin kalvoja. No, koska olen peruspessimisti, ajattelin, että hohhoijaa mitähän "jännää" sitä on taas keksitty ja ajattelin jopa, että hah, eli kirjan lukee paljon nopeammin kuin perus 410-sivun kirjan. Niin kirjarakas ihminen minä olen. Mietin aina ensimmäisenä miten nopeasti kirjasta pääsee eroon. No, kun pääsin siihen kalvokohtaan, luin niitä vähän vähättelevällä asenteellani, huomatakseni taas, että aaah, jaah ja oho. Kirjailija löi luun kurkkuuni. Kalvojen kautta kuvattu nuoren elämä oli niin osuva ja hieno, että minä itkin.

Kirja oli siis varsinainen hämääjä. Oletin vähän, sain paljon, petyin välillä, yllätyin uudestaan. Mielenkiintoinen kirja mutta ei tämä silti yllä kaunokirjallisuuden klassikoihin, kuten takakannessa Time lehteä siteerataan. Tässä kuitenkin on todella jotain. Ainakin erittäin hyvä elokuvakäsikirjoitus. Bennie Salazarina näen vahvasti Samuel L. Jacksonin. Vai jokohan leffa on ilmestynyt? 

Pisteitä kirjalle ropisee 4+. Ja kysymys kuuluu, joko sinä olet lukenut tämän kirjan? 
Alla, kirjalainauksena on kohta, jossa hurrasin Bennien ajatuksille kädet pystyssä, mutten kuitenkaan ymmärtänyt olla kirjoittamatta tätä hurraamistani julkiseksi.


"Liian kirkasta, liian puhdasta. Tarkkuuden ja täydellisyyden tavoittelu oli kaiken pahan alku ja juuri, digitointi imi elämän kaikesta, joka survottiin sen mikroskooppisen siivilän läpi. Elokuva oli kuollut, valokuva oli kuollut, musiikki oli kuollut. Taiteen täystuho! Bennie ymmärsi kuitenkin olla sanomatta näitä juttuja ääneen."

- Jennifer Egan: Aika suuri hämäys

3 kommenttia:

  1. Minäkin aina katson sivumäärän :D Se on ihan kauhea tapa. Ikään kuin tavoitteena olisi vain rouskia kirja mahdollisimman nopeasti läpi. No, etteikö se joskus olisikin.

    Tästä nyt kyllä kiinnostuin, tästä hämäyksestä. Kiitos raportista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :))! Kirja oli kyllä ihan hyvä, ei klassikko, muttei aina sellaista ihmismieli kaipaakaan :)!

      Poista
  2. Voi miten upea tuo kirjankansikuvasi on, levysoitin sopii siihen kuin nenä päähän :)

    Olen ihan samaa mieltä, tämä oli sekä helppo- että vaikealukuinen. Kerronta on sujuvaa, mutta samalla koin haasteelliseksi palata katsomaan miten kukakin liittyy kehenkin ja mihinkin. Vaikea sanoa, että kuinka paljon tästä pidin. Hämääjä tosiaan!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!