lauantai 20. huhtikuuta 2013

Meidän ja muiden tunteet (Hoffman, Asquith)

Tunnekasvatus tuntui ainakin joku vuosi sitten olevan lähes trendisana nettimaailmassakin. Mikä tietysti on hyvä asia. Tunnekasvatuksellahan tarkoitetaan ymmärtääkseni sitä, että lapselle sanotaan ääneen hänen omia tunnetilojaan tai nimetään omaa tunnetta esimerkiksi tilanteessa: "Äiti on nyt tosi vihainen, kun kaadoit juuri pessylle lattialle kolmannen kerran sen maidon.". Esimerkissäni oli vivahde mustaa huumoria.


Tunteet ovat kuitenkin aika vaikeita asioita. Näin hormoonimyrskyisinä aikoina, raskaana ja imettäessä, tunteiden ailahtelut ovat saaneet ainakin minulla lähes teinimäisiä väriaaltoja ja niinpä olen itsekin tunnostellut omia tunnetilojani tarkemmin (kuten onko tämä enää ihan normaaliakaan). Siinäpä yhdistyykin hyvin lapsen ja itsensä tunnekasvattaminen, kun yrittää keksiä sanoja alkuvauvavuoden itkutiherrykselle tai henkeä haukkovalle onnentunteelle (ja samanaikaiselle itkutiherrykselle). Mutta niin, yritän koko ajan päästä tässä asialinjalle, tunteista ääneen puhuminen on siis aika vaikeaa meille aikuisillekin ja saa kommunikointiin heti syvemmän sävyn.



Mutta onneksi on kirjat. Kirjoihin kootaan ajatuksia, joita kaikkia ei makkarakeiton aikana tule itsellä mieleenkään. Mary Hoffmanin kirjoittaman ja Ron Asquith'n kuvittaman Meidän ja muiden tunteet (Lasten Keskus, 2013, pyynnöstä saatu kirja) kertoo tunne kerrallaan erilaisista tunteista. Kirja alkaa osuvasti näin: "Miltä sinusta tuntuu tänään? Arvaatko, miltä näistä lapsista tuntuu? Sitä ei ole aina helppo sanoa.". Sen jälkeen esitellään parisenkymmentä tunnetta onni, suru, jännitys, tylsyys, kiinnostus ja paha mieli.

Kirjassa ei kaihdeta vakaviakaan tilanteita tai tunteita. Surun kohdalla kirjailija niin kauniisti kuvaa: "Mutta kun joku jota rakastat kuolee, suru on niin suuri, että se varjostaa koko elämääsi- kuin kaikkein suurin sadepilvi.". Nolouden kohdalla kerrotaan näin: "Kukaan ei halua näyttää hölmöltä toisten ihmisten edessä, mutta sellaista tapahtuu kaikille.". Tekstit ovat mielestäni onnistuneen selkeitä ja ytimekkäitä (suomentanut Maisa Tonteri). Vaikka kirjassa kohdataan myös vaikeita tunteita, kuten mustasukkaisuus ja viha, kirjan yleistunnelma säilyy taitavasti leppoisana ja siinä on mukana hyvä annos asiallista huumoria, jolloin kirja luo helpottavan ja hyvän lopputunteen. Aloin lukea tätä kirjaa itse suurella mielenkiinnolla, ajattelin jopa ettei esikoiseni jaksa kuunnella kirjaa loppuun, mutta itseasiassa esikoiseni oli heti todella kiinnostunut kirjasta ja jopa innostui siitä. Ja uskonpa, että meillä tätä kirjaa luetaan mielenkiinnolla aika ajoin ja itse asiassa tähän kirjaan voi hyvin palata jos joku tunnetila tulee ajankohtaiseksi elämänpolullamme, jolloin tietyn tunteen, vaikka surun voi lukea ohi mennen muiden joukossa ja antaa epäsuorasti hienoja sanoja vaikeillekin tilanteille.


Kirjan kuvitus oli mielestäni kirjan heikoin lenkki. Kuvitus oli jotenkin niin sarjakuvamaisen (80-lukulaista?) vanhahkoa mutta toisaalta sarjakuvamaisuus on osuvaa ilmeiden kuvaamisessa ja ilmentämisessä. Kirjan loistava teksti ja aihepiiri on kaiken 4,5/5 pisteen arvoinen. Tämä kirja on ehdottomasti suositeltava kaikille lapsille (veikkaisinpa, että soveltamalla kirja käy vuosikkaasta lähtien ihan teini-ikäiselle asti, aikuisellekin!) päiväkoteihin, lastentyöhön ja ihan tavallisiin koteihin. Tosi hyvä apukirja tunteista puhumiseen. Lainatkaapa kirja heti kokeiluun ja kertokaa omia kokemuksianne- tai jopa tunteitanne!


"Mustasukkaisuutta kuvataan joskus "vihreäsilmäiseksi hirviöksi"." 

- erikoisin kohta kirjasta Meidän ja muiden tunteet

2 kommenttia:

  1. Hei, tämä me lainataan! Vaikuttaa tosi kivalta, ja pidän jopa kuvituksesta :) Meillä oli aiemmin lainassa Inside out -kirjasta tehty tunnekirja, ja siinä vihaa oli kuvattu niin onnistuneesti, että meidän 5-vee ei halunnut lukea kirjaa ollenkaan, kun siitä tuli niin paha mieli! Katsotaan, miten tämän kirjan kanssa käy, kun poika eläytyy noin vahvasti kuvattuihin tunteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kuulla :)! Toivottavasti tykkäätte! Tunteita käsittelevissä kirjoissa saattaa itsekin kokea tunteita mutta mikäs sen turvallisempaa kuin vanhemman viekussa- elämä kun niitä tuo kuitenkin vastedeskin vastaan :) Nyt pitäisi itsekin päästä lukee toi Inside out (leffana katsottu) jotta näkisin miten paljon itse kiukustuisin :)! Kiitos kommentista, toiv toinen kommentti ei hävinnyt bloggerin takia bittituuliin?!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!