maanantai 8. huhtikuuta 2013

Jokin sauruksen tapainen ja Hui, sanoi Pikku kani lastenkirjat

Jokin sauruksen tapainen on lastenkuvakirja, jonka sain itselleni Lasten Keskukselta arvioitavaksi (Tony Mitton, Russell Ayto, 2013). Tässä kirjassa minua kiehtoivat alunperin sekä kuvitus että tarina. Sadussa pikkusaurus kuoriutuu munastaan- mutta äiti ei olekaan lähettyvillä. Jokin sauruksen tapainen etsii siis äitiään, tietämättään itsekään kuka on tai kuka äiti voisi olla. Tarinasta tuli mieleeni jo aiemmin täällä esitellyt eroahdistukseen sopiva kirja, joskin tämä kirja on ohutsivuinen ja juoneltaan huomattavasti pitempi, joten kirja käynee paremmin leikki-ikäiselle. Kirja kertoo mielestäni erosta, kaipauksesta, yksinäisyydestä ja pyyteettömästä rakkaudesta. Tarina on kerrottu lorutellen, jonka taitavan suomennoksen on tehnyt lastenkirjailijana itsekin tunnettu Tuula Korolainen. Loruttelu on hauskaa, luontevaa ja sellaista mukavan höpöttelevää, kuten: "Kauan, kauan sitten alussa aikojen, litisevällä suolla seassa huurujen...rits ritsis rätsis. Mikäs tuossa kököttää? Rits, ritsis, rätsis... Kuoresta jalka tököttää!" Kirjassa on sopivalla tavalla jännitystä ja lämmintä seikkailua ja tietenkin, onnellinen loppu. Esikoinen totesi useita tunteja kirjan ensiluvun jälkeen, kesken kuraleikkien: "Siitä jokin sauvuksen tapaisesta kiijasta! Siitä minä tykkäsin!". Niin minäkin. 4/5.




Hui, sanoi Pikku kani tuli samassa toivomassani paketissa (Philippa Leathers, Lasten Keskus, 2013) ja taas pyyntöni taustalla oli mielenkiinto kauniiseen, yksinkertaisen söpöön kuvitukseen sekä hyvän kuuloinen tarina. Sadussa Pikku kani huomaa mustan kanin seuraavan häntä joka paikkaan. Pikku kani ei ole tästä iloinen, vaan häntä ihan pelottaa tuo kumma seuraaja! Niinpä hän menee pimeään metsään, jossa musta kani ei näy. Mutta metsässä onkin susi, joka aikoo napata kanin ja syödä sen! Ja tietenkin valoon juostessaan pikkukanin varjo, eli musta kani, pelottaa suden pois, ja niin kani saa varjostaan uuden ystävän. Tarina oli meidän pojasta vallan jännittävä ja susiteemahan poiki monta tarkentavaa kysymystä päiväunien jälkeen: "Syökö sudet ihmisiä? Mitä karhut syö?" ja niin edelleen. Sen jälkeen esikoiseni juoksi hurjasti leijonana karjuen ja halusi syödä minut! Leikki oli pian ohi ja asia sillä selvä.




On sangen mielenkiintoista miten luontevasti lapset ottavat asioita satujen kautta. Toki toiset sadut ovat jännittävämpiä ja luulenpa ettei tätä kirjaa lueta ihan milloin vaan meilläkään mutta silti jokin jännityksessä kiehtoo myös lapsia. Huomasin saman seikan, kun luimme Mikko Mallikas lapsenvahtina (Bergström) kirjaa, jossa Mallikas kertoo hyvin rajun kauhutarinen pikkuiselle pojalle, joka vaatimalla vaatii kauhean tarinan eikä mitään pikku pikku tipu tarinoita, koska onhan hän jo ISO ja osaa ITSE! Mielestäni jännät jutut, ja varmasti kaikille lapsille jossakin vaiheessa ajatuksiin tulevat iltaisin ilmestyvät möröt on hyvä käsitellä ja normalisoida varjoiksi ja valoiksi satujenkin kautta. Vaikka toki sitä turvanluontia ja "katsopas ei tämä ole kuin kuivamassa oleva sukka!" keskusteluja käydään luetuista saduista huolimatta.
Hui, sanoi pikku Kani on siis hieman vanhanajan eläintarinoita mukaileva satu, jossa käsitellään pelkoa ja siitä selviytymistä. 4/5. Myös näitä tunteita meidän pitää lapsiemme kanssa käsitellä, kaikkien niiden kymmenien muiden... Tunnekasvatusteemaan ja iltamörköihin palaamme pian uudestaankin lastenkirjojen kautta!


"Pikku kani raotti silmiään.
Musta kani seisoi ylväänä sen takana auringon häikäisevässä paisteessa."

- Philippa Leathers: Hui, sanoi Pikku kani

2 kommenttia:

  1. Hei bleue! Eksyin blogiisi kun etsin 3-vuotiaalle pikkutytölle sopivaa joululahjakirjaa. Tämä kanikirja näyttää ihanalta, osaatko siis sanoa, oliko kirjassa määritelty minkä ikäiselle kirja on sopiva? Aiheensa puolesta ilmeisesti hieman jännittävä, joten mietin, onko liian pelottava 3-vuotiaalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anna Maria, en löytänyt kirjasta suosituksia mutta varmasti on jo 3-vuotiaalle sopiva. Aihe käsittelee pelkoja, joten kirja on mielestäni kyllä jännä ja pian 4-vuotias poikani ei oikein ole halunnut kirjaa useammin lukea. Tämä on kuitenkin niin yksilöllistä...

      Heitän lisävinkkinä Mollin http://sininenkeskitie.blogspot.fi/2013/08/upea-molli-kuvakirja-kertoo.html

      vasta bloggaamani Siiri ja villi taapero (ei ole sisarusteema) http://sininenkeskitie.blogspot.fi/2013/11/uudet-hauskat-ja-villit-siiri-ja-erkki.html

      Kruusvallin Iida -kirjat http://sininenkeskitie.blogspot.fi/2013/05/kivoja-kuvakirjaloytoja-kirjastosta.html

      Veera-kirjat http://sininenkeskitie.blogspot.fi/2012/11/veera-lastenkirjat-ja-uusi-lupo-kirja.html

      ja Yllin kyllin http://sininenkeskitie.blogspot.fi/2013/03/yllin-kyllin-tavaraa-lastenkirja.html

      Toivottavasti löydät juuri sinun tuntemasi 3-vuotiaan pikkutytön lahjakirjan jos ei näistä niin muualta :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!