torstai 25. huhtikuuta 2013

Elli ja unenpää (Teräs ja Pertamo)

Minusta on ihana haahuilla kirjaston hyllyjen välissä. Nykyään kirjastoaikani onkin mennyt lastenkirjahyllyjen lomassa. Mutta silti valintaperuste on usein sama uusissa löydöissä, kuten aikuisten kirjoissakin. Jos nimet eivät sano mitään, kansi kertoo minulle kaiken, eli otanko kirjan edes käteeni ja luenko takakannen.

Mila Teräksen (kirjoittaja) ja Karoliinan Pertamon (kuvittaja) kirja Elli ja tuttisuu on käynyt meillä aikoinaan kotona kirjahyllyssä juuri tämän kansivalinnan seurauksena. Kirja ei ollut meille oikein ajankohtainen tuttiteemoineen mutten saattanut jättää niin kaunista kirjaa kirjastohyllyyn, sehän olisi ollut aarteen piilotusta! Mutta valitettavasti kirja jäi lukematta! Esikoiseni ei halunnut kuulla tuteista ja kirja palautui lopulta lukemattomana takaisin. Harvinaista meille, mutta totta.


Nyt saadessani Otavalta Teräksen ja Pertamon uuden Elli kirjan, Elli ja unenpää (2013), huokaisin jälleen ihastuksesta. Kirjankansi oli rauhoittavan ihana ja tällä kertaa otsikkokin kävi meille oikein hyvin. Sillä aika ajoin unen hakeminen on meidän kolmivuotiaallemme vaikeampaa, vaikka å''asiallisesti se sujuu itsenäisesti, mielenkiintoisia kirjoja lueskellen.



Elli ja unenpää kertoo siis tytöstä, joka ei meinaa saada unta. Tutut esineet ja varjot muuttuvat illan hämyssä jännittäviksi ja äänet kummallisiksi. Vanhemmat kertovat ja näyttävät, ettei muusta ole kyse, mutta silti ei uni tule. Äiti toteaa "Koeta nyt saada unen päästä kiinni, äiti kuiskaa." ja kutoo Ellin vieressä. Elli nukahtaa mutta herää taas pian ja taas kummalliset muodot saavat mielikuvituksen laukkaamaan ja Elli pääsee vanhempiensa väliin nukkumaan. Elli miettii Tomppamaisesti äidin lausumaa lapsen konkreettisella tasolla, mikä on unenpää? Äidin ja isän välistä unenpää vihdoin löytyy ja alkaa taitavasti kuvattu uninen satuseikkailu, jossa Elli tapaa Unineidon: "Kuun salissa, rukin ääressä, istuu Unineito. Sininuttu, lasten tuttu, tähtitukka, silkkisukka.".


Lopussa ympäristön pienet seikat sulautuvat turvallisiksi unenlähteiksi: "Elli makaa taas peiton alla äidin ja isin välissä. Äidin olkapää on metsämansikkamäki. Isi tuhisee unituulia. Pupu Pumpulinen hymyilee Ellin kainalossa.". Kirja on mielestäni varsin kaunis, mietitty, satumaisen unimainen ja rauhoittava. Unesta ja unenpään löytäminen on kuvattu taidokkaasti ja monitasoisesti. Kuvat ovat kauniita, tarinaa erinomaisesti mukailevia ja niissä oli pieniä hauskoja yksityiskohtia (kahden pikkueläimen seikkailu joka sivulla). Hyvänyön kirja 4/5.

Nukahtamisen vaikeutta on käsitelty muissakin lastenkirjoissa. Äkkiseltään muistan meidän lukeneen viime aikoina unikirjoja, kuten: Mikko Mallikas lapsenvahtina, Mikko Mallikas on oikukas , tällä hetkellä kirjastossa lainassa olevaa Kauniita unia Sami! (Hest), Peiton alle! (Hecochen) ja Kauniita unia, Maisa! (Cousins). Miten teillä nukahdetaan ja mikä on teidän lempihyvänyönkirja?


"Sen valossa Elli näkee peiton
päällä langan.
Onko siinä vihdoinkin unenpää?"

- Mila Teräs: Elli ja unenpää

1 kommentti:

  1. Lisään itse listaan vasta lukemani Anthony Brownen Martti murehtija, kannattaa tutustua!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!