torstai 11. huhtikuuta 2013

EI MENNÄ ULOS! Sekä kirjastoaarteita ja Villin sään kirja




Hannele Huovin kirjoittama ja Kristina Louhin kuvittama Jättityttö ja Pirhonen (2011, Tammi) oli aivan mahtava satumainen, rauhallinen kuvaus yksinäisyydestä ja ystävystymisestä. Ja hei prinsessakirjoja etsivät, mielestäni tässä jättiläisneidossa ja pikkumies-Pirhosessa oli jotain varsin tuttua prinsessa- ja prinssisatua! Kirja toimi myös esikoispojalleni. Huovi ja Louhi yhdistelmä on mielestäni yhtä kuin täydellistä. Yllätyksekseni tämä yhdistelmä toimi myös pitempänä satuna 4,5/5.





Anne Vaskon Jellona Suuri (2010, WSOY) ja Jellona Suuri kirjat (2012, WSOY) ovat varsinaista käsityötä. Kirjoissa ovat hauskat ja raikkaat kuvitukset, oikein hyvillä tarinoilla. Hieman kirjojen keskellä mietin, ovatko juonet pikkuisen pitkäpiimäisiä mutta sitten tulee nauruhermoja kutittavat ärripurrikohtaukset (kummassakin kirjassa), jotka naurattavat esikoistanikin joka kerta ääneen. Mahtavaa! 4,5/5.



Hannamari Ruohosta olen jo täällä hehkuttanut monta mota kertaa. Eläinten kaupunki matkustaa (2009, WSOY) ei tuottanut pettymystä sekään 5/5. Kirja on niin monitasoinen, etten edes keksi kaikkia sen käyttömuotoja ja löytyy kaikkien itse valittujen autotietokirjojen kanssa esikoiseni "mielenkiintoisista" kirjoista iltalukemisena, niin sekin kertoo jo paljon. Ainakin minulle.




Kyllä me osaamme, itsetuntoa vahvistavia tarinoita (Presler, Geisler, 2009, Lasten Keskus) on amerikkaistyylisestä nimestään huolimatta hyvä useamman pienen arkisen tarinan kirja. Tarinoissa Lari ja Leeni lapset ovat muun muassa kipeänä, käyvät lääkärissä, ensi kertaa yhdessä kaupassa ja saavat kissanpennun. Tarinat ovat arkisuudessaan niin hyviä ja mielenkiintoisia, että luimme ne kaikki yhdeltä istumalta. Tarinoiden opetukset ja tiedot ovat sangen hyviä. Kuvat ovat värikkäitä, realistisia ja tukevat tarinan tarkoitusta. Tekstit ovat napakoita ja selkeitä. Tosi hyvä kirja vastaavaan malliin kuin täällä esittelemäni Saulit, Sannat ja Emput. 4/5. Jos kirja olisi omamme uskon, että esikoinen haluaisi lukea tätä usein.



Joskus yksinkertainen on kaunista ja osuvaa, kun sen oikein osaa. Minä olen Virtanen (Karlsson, Rosander, WSOY, 2003) toimii juuri näin 4/5. Toteavan hauska. Jopa sarkastinen.




Ja sitten viimeiseksi esittelen vielä Lasten Keskukseltani saamani kirjan (tunnustan, että tämän pyysin blogi mielessäni), joka tsemppaa lapsia ja perheitä ulos säällä kuin säällä. Villin sään kirja (Lasten Keskus, 2013) kertoo vinkkejä ulkona askarteluun sateessa, tuulessa ja tuiskussa. Tuisku, eli lumi, eli talvi lienee kirjoittajille poikkeustila, meillähän se on näköjään lähes päätila, joten suomalainen saattaisi keksiä siihen kohtaa useampia vinkkejä kuin tämä kirja.

Mutta kaiken kaikkiaan kirjassa on kyllä vaikka minkälaista kannustusta löllyleikkeihin ja sitten juurikin puuhiin, kuten leijoihin ja viiriin, joilla voi leikkiä ulkona. Tämä kirja innoitti minua liidokin tekoon (esikoinen hyväksyi lentokoneeni jos sanoin sitä oikealla tavalla, eli liidokiksi). Villin sään kirja on melkoinen tietopankki ja valokuvat (oikein!, tietokirjassa valokuvat ovat havainnollistavia ja inspiroivia!) näyttävät ulkoleikit ilman silottelua tai puhtaita vaatteita. Eikä kenelläkään taida olla edes kuriksia. 3/5. 


"Tämä on Virtanen.
Oikeasti hänen nimensä on kyllä Kuuno.
Mutta se ei ole hyvä nimi.
Hän haluaa mieluummin olla Virtanen."

- Karlsson, Rosander: Minä olen Virtanen

4 kommenttia:

  1. Mekin napattiin kirjastobussista toi Jellona Suuri (jonka kakkososa lienee Jellona Toinen ;) ) ja kun se ei ole ihan perinteinen lastenkirja kuvitukseltaan niin O:lla kesti hetki lämmetä, mutta kyllä se siitä sitten innostui.

    Mä en jaksa yhtään ulkoilla tällä kelillä. Kahden koiran lenkitys on sellainen pesu- ja kuivausoperaatio että kahden lapsen kanssa tuntuu ihan ylivoimaiselta. Laiska mutsi täällä hei. Kohta on kesä (yeah, right).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se oli tosiaan erilainen kuvitukseltaan ja ehkä rytmiltäänkin, sai vähän pohtia että mitäs. Mutta sellaiset kirjat yleensä kestävät paremmin lukemista kun koko ajan löytää uutta :)! Sattuipa hyvin kirjavalintamme yhteen. Jellona Toinen lienee ns.itsenäinen jatko-osa :D.

      Minusta taas tuntuu, että pääsen itse helpommalla monessa suhteessa, kun menemme ulos. Siellä saa ottaa aurinkoa ja vaan olla, koska duunina samalla vahtiminen, sisällä taas odottaisi pyykit jne. Minusta tuntuu, että me ihmiset kestetään erilailla sisällä oloa. Minulla tulee ihan krapulainen/sairas olo jo yhdestä sisäpäivästä, nyt aamu-ulkoiluun tottuneena jopa aamupvästä! Sama ehkä on esikoisellani. Taas kaksi muuta meistä sietänee pvän sisällä, toisena olisi jo kiva päästä...
      Vähän sama kuriksissa että minusta niiden pukeminen vie vähemmän aikaa ja hermoja kuin ulkovaatteiden pesu ja harjaus. Kaikessa on puolensa :D!

      Kiitos kommentista :) olin melko varma että tuli liian pitkä teksti ihmisen luettavaksi.

      Poista
  2. Mä olen niin samaa mieltä tosta ulkoilusta, olin ajatellut siitä kirjoittaa, mutta eipä tarvitse enää. :D Mä olen itse sisäihminen, ei tee tiukkaa pysytellä useampia päiviä putkeen sisällä, mutta noi taaperot - ja varsinkin poikapuolinen taapero - kiipeää kirjaimellisesti seinille, jos sitä ei vie ulos. Ja kyllä se raitis ilma tekee aina hyvää itsellekin, ja on tosiaan rentouttavaa kun ei tartte koko ajan vahtia ja kieltää ja/tai siivota kämppää - sitä paitsi on vähemmän siivottavaa jos lapset ei ole olleet sisällä sotkemassa. Mutta välillä on vaikea muistuttaa itselleen, että näin se menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule kirjoita vain oma postauksesi! Minun lukijakunta on kuitenkin pienehkö, niin poikivat kirjoitukset voivat saada paremmin keskustelua aikaiseksi kuin omani (näin on käynyt monesti aiemminkin, ilmeisesti en osaa oikein innostaa ihmisiä kommentoimaan). Ja oma intressini on lähinnä nostattaa keskustelua tässäkin aiheessa ja kannustaa kotoilevia ulos kokeilemaan :). Kiva kun kommentoit, minun pitää käydä katselemassa blogiasi vkolopun aikana (pienen blogin edut, että aika usein vastaajien blogit ovat samanhenkisiä ja näin löytyy tosi kivaa vertaistukea blogeista :)!).
      Toivotan sinulle happirikasta viikonloppua :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!