tiistai 2. huhtikuuta 2013

Arki alkaa hyvillä päikkärikirjoilla!

Joko on aika heittää yksi välikerros pois ulos mentäessä? Kyllä ainakin päivällä: kylläpä aurinko lämmittää ja joutsenetkin ovat vihdoin saapuneet. Mutta aamulla vielä paleltaa...


Meidän arki alkoi arkisesti. Ruokakauppaa, esikoinen kerhoilemaan ja päiväpuuhia appsin kanssa, kerkesinpäs selailla uutta aikakauslehteäkin. Kaksplussassa oli pieni juttu lukijasta, joka oli pitänyt stressimittaria koko vuorokauden ja saanut stressilukemia 15 tunnin ajalta. Miten korkeita, sitä ei kerrottu, kun juttu ei kertonut mitään verrokkia. Stressihän lienee kuitenkin valveilla ollessa tarpeellinen ja hyväkin juttu, mutta pitkällisenä ja korkealla ollessaan taas eläimistöä kuluttava. Kuitenniii. Olen joskus kuullut, että lapsille lukeminen on itseasiassa hyvin rentouttavaa ja varsin hyvillä stressiaalloilla, jopa palauttavilla?, kulkevaa. Jos jollakin on stressimittari kotona niin kokeilkaapa tämä väite todeksi?!

Tämän mietteen pohjalta myös meillä katkaistiin arjen alun stressit lukemalla kolme tarkasti yhdessä valittua, hyvää kirjastolöytöämme. Ja tyytyväisyys oli taattu. Ja uni. Kaikilla kolmella.

Pikkuisen pisteen kuvitusta


Pikkuinen piste (Mahringer, Battut, Lasten Keskus, 2002) on tarina punaisesta pisteestä, joka haluaa lähteä Pistelandiastaan katsomaan avaraa maailmaa. Kirja on kuvitettu kauniilla unimaisilla, yksikertaisilla vedoilla tehdyillä maalauksilla. Piste seikkailee erivärisissä paikoissa kuten Vihreässä luonnossa, missä hän näkyy niin voimakkaasti! Tai Sinisessä vedessä, missä hänen omat hikikarpalonsa muuttuvat violeteiksi. Lopulta Pikkuinen piste palaa kotiinsa muiden pisteiden luoksi. Satu on yksinkertaisen lumoava ja todellinen löytö! Sadussa sivutaan tosi kauniilla tavalla värioppia kuin muutenkin erilaisuutta ja uuden kohtaamista. 5/5. Ostan heti, kun tämän käteeni saan, koska kirja on monitahoinen ja kestää lukua varmasti vuodesta toiseen.



Oma seikkailusaari kirja lumosi myös hauskalla kuvituksellaan (Knapman, Warburton, 2012, Kustannus-Mäkelä). Kirjassa pikkupoika riimittelee kertoa omasta seikkailusaarestaan, jossa kaikki on mahdollista. Saa syödä herkkuja ilman mahakipua, leluja ei tarvitse jakaa kellekään! ja illallakin saa valvoa niin kauan kuin huvittaa. Mutta sitten, kun ikävä iskee, on hauska muistaa, ettei koti ja perhe olekaan kaukana. Seikkailusaari taitaa olla pojan oma huone. Vallan ihana ajatus ja riimittely on minusta aina mukavaa, joskin yhdesä kohdassa se ontuu. Olisi kiva lukea joskus näitä enkuksi rinnakkain, koska käännöskirjoissa suomentajalla on melkoinen "valta"! Luultavasti aika nappikirja uhmaikäisille, mustasukkaisille ja muillekin minä itte tyypeille, siis kaikille lapsille... 4,5/5.

Pertamon kuvitus on jälleen kerran ihanaa!



Hilpeä uimaretki (Toivola, Pertamo, 2012, Saarni-kirjat) -kirja sattui silmääni kirjastossa heti, sillä olinkin odottanut tätä Pertamon uutta kuvitusta Toivon talven mukaisesti ja tietenkin odotukseni olivat korkealla. Eikä suotta, Ritva Toivola kertoo kesäisen ihanan leppeän ja makoisan rantapäivän, jonka eläinkaverukset yhdessä viettävät: uiden, kalastaen, laivojen tähyillen ja retkieväitä syöden! Vaikka kyllä meinaa vähän riitakin tulla, kun joku yrittää huijata uintikisassa! Ja kuvitus ei tietenkään petä, se on upea ja värit ovat niin kauniita. Tarinassa on hyvä kosketus erilaisiin tyyppeihin, joka näkyy muun muassa veteen tutusmisessa. Oma esikoiseni ei ole innokas rantailija, joten luultavasti kirja vähän madalsi vesijännitystä tulevaan kesään- toivotaan näin. Tämä kirja oli myös loistava vuodenaikakirja, kun muistellaan kesää tai eletään sitä aikaa. Ihana, yksinkertainen arkinen mutta lomaisa kirja! (auttaa kesäkuumeen puhkeamiseen kukkaansa) 4,5/5.

Sitten taas äkkiä jäälle kuntoilemaan, ennen kuin sulavat pois! Kohta on varmasti kevät, koska on jo huhtikuu! Mitä päikkärikirjoja te luitte tänään? Stressasiko arjen alku ja auttoiko luku rentoutumaan? Mukavia stressiä vähentäviä lukuhetkiä lyhyeen arkiviikkoon!


"Kaikki isot hienot lelut
ikiomakseni saan,
enkä niitä koskaan joudu,
kenellekään lainamaan."

- Knapman, Warburton: Oma seikkailusaari

2 kommenttia:

  1. Pikkuinen piste-kirja vaikuttaa todella ihanalta :) Oih!
    Hyvää ja iloista arkea sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se oli hyvä kirja leikki-ikäiselle ja jätti mielikuvitukselle tilaa :)! Mutta kuulin kyllä tänään toiselta, että ihan turhanpäiväinen kirja, joten arviot vaihtelevat yksilöstä toiseen :D!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!