torstai 28. maaliskuuta 2013

Pääsiäismarttailua

Marttakirjoista ja metsän sotkemisesta puheen ollen! Olenhan lähes martta siis itsekin ja varsin näsäviisas sellainen. Siispä laitan teille kännyköistänne blogeja lukeville pääsiäislomalaisille pläjän pääsiäiskuvia ja valistan teitä mälläämään juhlanakin kohtuudella.



Nimittäin me luimme juuri esikoisen kanssa WALL-E kirjan (taisi tulla äitiyspakkauksen mukana aikoinaan?!), jossa robotti WALL-E koettaa siivota roskaan täyttynyttä maapalloa. Tarina on leffanakin tosi symppis ja haluankin kertoa teille pienen muistelon. Sillä olen nähnyt tuon leffan elokuvateatterissa, vuosi oli x, pääsiäinen, ja me olimme kaksin Lontoossa, lapset olivat vasta tuike pääsiäismunan kuoressa. Kirjan myötä lensin välittömästi tuolle Lontoon reissullemme: kävely aamuaurinkoisella jokisuistolla jokilaivoja ja hölkkääviä lontoolaisia ihmetellen, rentoja lounaita pubeissa, museoita-ah-lontoon museoita!, pimeneviä iltoja Thamesin rannalla valopallojen katveessa... Tarvitseeko jatkaa?


Mutta asiaan. Kulutus. Emme varmaan halua, että maapallostamme tulee moinen jätekasa? Tämä asia on ainakin minulla mielessäni viikottain, kun kannan päivittäin roskapusseja roskikseen. Yritän opettaa lastani syömään leivänkuoret, juomaan maidon loppuun ja ottamaan vielä kolme lusikallista. Sillä lapseltani jää säälittävän paljon ruokaa yli, vaikka laitan esille minimaalisia annoksia. Kerron, että jätevuoret kasvavat "Ja kukat ei enää voi kukkia!", jatkaa esikoiseni mutta silti, ruokajätettä tulee lapsilta ikävän paljon. Tunnen siitä syyllisyyttä, sillä minulle on pienestä pitäen opetettu ruuanarvo ja se, ettei ruokaa heitetä pois. Yritän käyttää aina kaikki leivät ja muut ruoka-aineet tunnollisesti pois, mutta silti joka vuosi kärrään itsekin pilaantuneita marjoja tai punajuuria roskikseen. Syö lautanen loppuun on fraasi, jolla on varsin ikävä konnotaatio meille, joille se tarkoitti lähes itku kurkussa kumiperunoiden ja hammaslihojen syömistä koulun ruokalassa. Sitä en lapsilleni opeta, että pitäisi syödä pakolla. Kohtuu tässäkin. Kiinnostaisikin kuulla, kuinka muut pärjäävät ruokakasojensa kanssa, nyt kun ruokaa on yllin kyllin ja nälkävuosista ei ole muistoakaan?

Kim-peli: katso tavaroita hetki.

Mikä puuttuu?

Entä nyt? Ethän huijannut! Lapset rakastavat tätä peliä.

Pääsiäiseen kuuluvat nuo ylihintaiset makeiset alias turhaketavarapallerot, eli suklaamunat. Ja kyllä, meillä on jääkaapissa neljä ylihintaista materiapalloa äidin ja esikoisen herkkuhetkiä odottamassa. Mutta niistä tavaroista, eipä heitetä niitä tänä(kään) vuonna roskiin! Sillä seuraa pääsiäisen virallinen bleuemarttavinkki: pääsiäisen pikkutavaroista (ja muusta pikkukrääsästä, kuten simpukasta, vanhasta rahasta, irronneesta heijastimesta) saa oivan vanhan kunnon Kim-pelin!

Kim-peli on muistipeli, jossa pöydälle laitetaan valitsema määrä tavaroita (alle kolmevuotiaalla voi aloittaa vaikka kolmesta tavarasta!), tavarat nimetään ääneen ja sitten toinen/toiset pelaajista sulkee silmänsä ja toinen ottaa salaa yhden tavaroista pois. Pelaajan tulee arvata mikä tavara on lähtenyt. Peliä voi vaikeuttaa sekoittamalla (esim kouluikäiselle) tavaroiden järjestystä samalla, kun ottaa yhden pois (ja tietysti tavaroita lisäämällä). Ei muuten ole ihan helppo peli aikuisellekaan!


Kaikesta paatoksesta huolimatta, oikein mukavaa lomaviikonloppua kaikille! Syödään, pelataan, seurustellaan ja luetaan!
Kirjapostaukset polttavat näppejäni, joten en usko hiljentyväni loma-aikanakaan...


"Tämä lahko, jonka uskomuksen mukaan ihminen on alkujaan muna..."

- Studio Julmahuvi: Pashaistit

6 kommenttia:

  1. Ruoan poisheittämisen kanssa täälläkin taistellaan. Meillä tosin harva ruoka ehtii roskikseen asti, kiitos kaikkiruokaisten koirien.. Suurempi ongelma meillä ruoan suhteen on ehdottomasti tuo mies. Mies tekee ihan tolkuttomia annoksia ruokaa kerralla ja sitten paiskaa sen yhdessä isossa astiassa jääkaappiin "että voi huomennakin syödä" ja sitten sitä syödään seuraavana päivänä ja sitä seuraavana ja kolmantena päivänä se alkaa jo ellottaa, neljäntenä se alkaa näyttää oudolle jne kunnes se näyttää siltä että se tappelee koiria vastaan joutuessaan koirankuppiin ja sitten lentää roskiin puoli kattilallista. Raivostuttavaa! Itse harrastan kyllä myös ruoan säilyttelyä (minä olen se himopakastaja jonka pakasteita ihmetellään vuoden päästä "MITÄ TÄSSÄ ON??") mutta en ehdottomasti ihan tuolla tavalla kuin mies tekee...

    Minua inhottaa kaupassa se miten kaikki pakataan erikseen ja monessa kerroksessa. ja se miten edelleen kaukaa tuotu ruoka on sitä halpaa ruokaa. Ja se pitkälle prosessoidun valmishötön määrä, joka houkuttaa helppoudellaan mutta ällöttää sisällöllään. Voihan maapallo mitä me sulle tehdään.

    Joku ihme into on herännyt ensi kesänä valmistaa mahdollisimman paljon ruoasta itse. Hernemaa tuohon ja tomaatteja tuonne ja salaatti on helppo pistää vaikka laatikoihin! Katsotaan montako viikkoa into eläää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vastauksesta :)! Ajattelin jo että olenko todella ainoa...
      Ja kaupoissa se hiivojen pakkaus kassalla, grrrr! Ne on jo paketissa!
      Itseänikin ärsyttää (mikäpä ei) tuo jos tulee liikaa ruokaa kerralla, kun kukaan jaksa syödä montaa kertaa samaa. Ja minulla raja tulee jo kahdessa kerrassa. Pakkanen on kyllä hyvä, sitä tulee käytettyä varsinkin leivoksien säilömisessä meillä.

      Voi että tuo oman ruuan kasvatus kuulostaa ihanalle :)))! Minäkin olen tehnyt takapihalla kesäisin salaatit laatikoissa ja lisäksi yrtit (vaihtelevalla menestyksellä). Salaatti on lähtenyt hyvin lähes aina siemenestäkin mutta tataaaaa marttavinkki nro 2. kaupan multapurkeissa olevat salaatit kannattaa tökätä multaan ulos (muoviritilä pois ja salaatit ja yrtit voi käyttää eka pois ja nyhtää varret lyhkäisemmäksi) ja kyllä kasvaa! Siinä jo säästääkin monta euroa kun on koko ajan oma salaatti :). Ja rucolaa. Sitä tuleekin kesäisin syötyä koko vuoden varastoon. Kolmas marttavinkki: paistetut ja suolalla maustetut rucolat paistettujen luomumunien kanssa on maailman parasta herkkua!!!
      Tulipa nälkä.

      Poista
  2. Meilläkin koira (ja mies, koska minä en lihomisen pelossa viitti ;)) syö mitä taaperolta jää ruualta yli, mutta tuntuu että virheostoksia tulee ostettua vähän turhan paljon kuukaudessa. Yritän oll kauhean tarkka siitä että ostetaan vain välttämättömyys, mutta niin sieltä jääkaapista kuitenkin lentää roskiin tasasin väliajoin jotain. Pitäisi taas pitää jöötiä enemmän. Ja meillä minä olen tuollainen "satunnainen ruuan haaskaaja", mies on tosi tarkka ja hyvä niin.

    Minua surettaa tuo likaisten vaippojen määrä mitä kaksi lasta tuottaa. Tuntuu että olisi pitänyt opetella niiden kestojen käyttö, eikä toki vielä myöhästäkään ole, mutta kun. Kiire, saamattomuus, mitä näitä nyt on.

    Tosi hauska peli-idea! Ja olilo tuo tipu tulppaanissa se ujutettu pääsiäiskoriste? Ihana! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokien suunnittelu viikon varalle olisi hyvä jos vain ehtisi, viitsisi ja mitä näitä on :D! Minusta on kyllä oudon kivaa tehdä ruokaa niistä aineista mitä sattuu löytymään kaapista, haastetta toistavaan arkeen :D.

      Koira kuulostaisi hyvältä jätemyllyltä. Possu voisi syödä perunankuoretkin.. Mutta nämä kissat ei syö kuin sähköjohdot ja askartelutiput!

      Tuo ikkunakoristemuna oli se tuhertamani askartelu mitä halusin sinulle näyttää. Meinasin nimetä kuvan mutta nimestä olisi voinut tulla harhaanjohtava "muna Adalle!".

      Vaipat on kyllä surullinen roskamäärä. Olen tässä yrittänyt elää kuten auton kanssa, taloudellista käyttöä. Valitsen ekologisemmam tuotteen, enkä vaihda jatkuvasti vaippoja turhaan. Nyt kiinteämmällä ruualla kun kakkosiakin tulee hillitymmin. Lisäksi se vaippojenpesuhomna olisi minulle, tunnustan, ällö ja vaikea toteutettava (toki pitäisi osata ajatella oman mukavuusrajan yli), sillä ekologisuuskestoissa tulee ymmärtääkseni täysistä pyykkikoneellisista. Pöpökammoisenahaluaisin kyllä pestä vaipat mahdollisemman nopeasti. Kahden kanssa niitä varmasti tulisikin nopeasti...
      Tämä on minun syntini sillä pohjalla että helpottaa arkeani.
      Tuossa eilen reissun päällä ollessamme auton heitettiin edellisestä autosta 2 tölkkiä, kahvimuki, muovipussi... Mietin vain, että miten pieniä me yksilöt olemme valtavirrassa mutta aina pitää yrittää edes jotain valveutuneisuutta, vaikkei kaikkeen itse pysty, eikä kaikki yritä sitäkään vähää.

      Kiva, että pidit leikkivinkistä :). On ollut meillä ekoja pelejä mitä esikoinen on oppinut.

      Poista
    2. En ole pitkään aikaan nauranut niin paljon kuin tätä kommenttia lukiessani :D :D "Muna Adalle" sai niin hillittömän naurunpuuskan aikaan että kuopus raukka sylissä imetettävänä pompsahti melkein lattialle. Ihanaa kun on tällaisia ihmisiä ja blogeja!!

      Ja hei, mietin pitkään että se olisi se ikkunakoriste. Vannon että se oli se ensimmäinen joka tuli mieleen. Sitten ajattelin että "olisiko se kuitenkin laittanut sen ihan ensimmäiseksi.." ja päädyin siksi ekaan. Onkohan tämä taas jotain naisen logiikkaa? :D

      Ihania ne ovat molemmat! :)

      Vaippalogiikkakin kuulosti järkevältä.

      Poista
    3. :DDD!
      Aloit siis ajatella liikaa, semmoista se tämä naisen logiikka just on! Hmh!

      Vaippalogiikan opin vaippaohjelmasta.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!