maanantai 18. maaliskuuta 2013

Hauska uusi lastentietokirja ja toukka klassikkolainen

Kohta on taas aika uusia kirjastolainamme mutta pari kivaa kirjaa on vielä teillekin esittelemättä. Joka lainauskerrasta jää kyllä useampikin kiva kirja teille kertomatta ja esimerkiksi Tammen kultaisia en ehdi tänne päivitellä ollenkaan, koska ne ovat useimmiten oikein hyviä ja niitä on miljoona. Tällä kertaa lainasimme Nille Nallen kalaretken ja Nikke Nokkaeläimen.


Aiemman lastenkirjapostaukseni kommenteissa nousi hyvä pohdinta fantasiasatujen ja arkisatujen eroista ja tarpeesta. Kuten huomaatte meillä lainaillaan kumpiakin, koska uskon, että suoremmin opettavaiset sadut kuin puhtaammat fantasiasadut ovat yhtä tärkeitä lapsille kuin meille aikuisillekin erilainen kirjallisuus tarpeemme mukaan. Lapset saavat varmasti paljon erilaisia kokemuksia olipa kyseessä Kolme karhua tai Emppu rakastaa koiria. Kumpikin voi olla omalla tavallaan opettavainen, kannustava ja mikä tärkeintä- hyvää mieltä tuova. Itse ainakin hankkiudun koko ajan erilaisten kirjojen ääreen, erilaisilla sisällöillä, ja välillä sieluni huutaa niiden tuttujen ja turvallisten lohtukirjailijoitteni pariin, kuten Carol Shields.



Lasten tietokirjallisuus tulee useammassa perheessä tutuksi viimeistään siellä eskari-ikäisenä (?). Meillä esikoinen on ollut pitkään kiinnostunut autoista, junista ja sen semmoisista (mitkä sanoo ääntä ja liikkuu) ja jossakin vaiheessa tajusin paksujen pahvikirjojen lisäksi katsella myös tekstillisempiä tietokirjoja. Sittemmin joku tietokirja on ostettu kotiinkin: avaruudesta, eläimistä, ajoneuvoista ja elämästä yleensä. Kaikki tietokirjat eivät ole kuitenkaan aina hyviä. Joissakin autokuvakirjoissa näkee jopa samojen kuvien toistoa, mikä tunnustaa jo lähes petkutukselta.



Kirjastosta saimme tutustua hauskaan läppäkirjamaiseen  tietokirjaan, jossa on mielenkiintoisia kysymyksiä elämästä yleensä (ihmisistä, eläimistä, koneista, historiasta...) ja vastaukset löytyvät luukun takaa. Kirjan Kysy ja kurkista! tenavien tietopankki (Tammi, 2013) kuvitus on myös kaunista, yksityiskohtaista ja mielestäni harkitun oloista. Kysymykset ja vastauksetkin tyydyttävät skeptistä äitilukijaa, kuten myös itse päähenkilöä, eli esikoista, joka on tietenkin pienenä kolmivuotiaana maailmantutkimusmatkailijana oikein loistavasti tämän kirjan kohderyhmää.
4/5.


Luimme tänään toiseksi päikkäkirjaksi tavanomaisemmalta vaikuttavan Liian kuuma kaveri (Smallman, Kustannus-Mäkelä, 2010), jossa kylmissään oleva perhe saa kotiinsa kummallisen lämpimän munan, jonka sisältä kuoriutuu lohikäärme. Tarinan juoni kuulostaa tutulle (viittaan Perin erikoiseen munaan ynnä muihin vastaaviin). Tarina on ihan hauska ja lämminhenkinen. 3/5.


Kolmanneksi päikkärikirjaksi luimme toisen tai kolmannen kerran lainauksessamme olleen klassikkomainetta niittävän Eric Carlen Pikku toukka paksulaisen. Kirja uppoaa kolmivuotiaaseemme kuin veitsi voihin ja ilo ja into on taattu. 4/5. Löytynee ehkä aika monen kirjahyllystä mutta ei vielä meidän!

Viikonloppuna löysin myös elämäni ensimmäiset "prinsessakirjaostokseni", jotka hankin kuulkaas pitkälti meidän sukupuolitasa-arvo keskustelujemme innoittamana. Palatte innosta nähdä ne?
Viime viikolla nappasin myös kuvia porkkanapäivästäni, tein ruokia porkkanasta- tietysti kiinnostaa? Ruokamartat ovat jo kynä kuumana odottomassa uusia reseptejä? Otsikoksi on muovautunut aivoissani Porkkanoita arkeen.
Viikonlopulta oli myös hyvä kasa kuvia pienistä kivoista rentouttavista asioista mutta niin... Katsotaan ehdinkö ja inspiroidunko postailemaan. Onko vaivan väärti, mitäpä sanotte?
Vai olisiko aika tehdä pääsiäispäivitys: täältä irtoaisi jo nimittäin pääsiäisaskarteluideoita, rahkaisen rusinapiirakan ohje sekä maailman paras lasten pääsiäiskirja!

Enivei, aurinkoista ja lukurikasta arkiviikkoa! Käykää ulkona tekemässä jotain kivaa ja hikistä! Ja sitten äkkiä viltin alle lukemaan!


"Kuu paistaa puun lehdelle, 
johon on kiinnittynyt pieni muna. 
Auringon noustessa siitä putkahtaa nälkäinen toukka. 
Joka syö ja syö ja syö ja..."

- Eric Carle: Pikku toukka paksulainen

8 kommenttia:

  1. Kiitos tuosta tietokirjavinkistä! Pojalla on nyt alkanut kyselyikä ("Äiti tiedäksä mikä tää on?") ja kaikki informatiivinen kirjallisuus on tosi pop. Täytyy kokeilla heti kun ehtii. Just nyt mun suosikkitekemistä lapsen kanssa on kaikki sellainen missä voi istua sohvalla :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos vastavuoroisesti sinulle kommentista, piristi hyvin väsynyttä päivääni :)!
    Ymmärrän hyvin, että sohvahommat kiinnostaa. Muistan kyllä kuinka tukala olo oli loppua kohti. Olen miettinyt johtuiko se myös olosuhteista.
    Minun on pitänyt tehdä pienten tietokirjapostausta mutta se on jäänyt.
    Mukavia lukuhetkiä teille :)!

    VastaaPoista
  3. Hei, kaikki reseptivinkit otetaan innolla vastaan! Teimme eilen aiemman tekstisi inspiroimina pestokanaa ja risottoa - tavallisesti melkoisen nirso, tai ainakin uusiin ruokiin hyvin ennakkoluuloisesti suhtautuva esikoisemme nimesi ne uusiksi lempiruuiksensa :)
    Myös kirjapostauksesi ovat osuvia, mm. Toivon talvi löytyi niiden ansiosta meillekin lähikirjastosta. Osoittautui olevan sopivaa luettavaa samanaikaisesti sekä 2-vuotiaalle esikoiselle että innokkaasti kirjojen sivuihin tarttuvalle kymmenkuisellemme! Täytyy laajentaa seuraavaksi noihin tietokirjoihin, uppoaisivat varmasti täällä asuvalle kyselijälle!
    Kiitokset siis inspiroivasta blogista!
    -k

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :)))! Ensimmäinen reaktioni oli viestisi lukiessani hymy ja "ihanko tosi?!!" olo.
      Nuo bloggerin tilastonumerot blogilukijoista/piipahtajista eivät sano minulle mitään mutta tällainen yllätyskommentti, joka realisoi lukijakuntaani konkreettiseksi, lämmittää uskomattoman paljon mieltä ja ihan oikeasti pitää blogin elossa. Ilman kommenttejanne kokoaisin pillit pussiin aika varmasti.

      Toivon talvi oli kyllä hyvä ja toimii varmasti hyvin kymppikuiselle tutustujalle :)! Voi olisipa ihana kuulla tykkääkö kymmenkuisesi jo katsella jotain kirjoja kaksistaan vanhempien kanssa! Meillä kirjasta kiinnostuminen on päiväkohtaista. Tänään hän malttoi lukea Kukkuu! maatilakirjaa ja pikkuisen Ella kirjaa. Joskus hän haluaa vain riekkua pitkin poikin sänkyä... :D!
      Kymppikuiseni on myös voimakkaassa eroahdistuksessa, josta olen pohtinut kirjoittaisinko ihan postauksenkin. Tämäkin elo olisi hyvä myöhemmin muistaa. Enpä edes esikoisellani muistanut tätä olevan, kyllä nyt on muisti palautunut!

      Hauska kuulla, että varastetut ja höperösti sovelletut ohjeenikin ovat toimineet. Tuo pesto oli muuten todella hyvää tuorepastan ja paistetun pekonipalojen kanssa (puolikas pesto-ohje). Oli tosi herkullista!

      Taidanpa siis innoittamanasi (ja vielä kerran, tämä tulikin tarpeen!) postailla herkulliset porkkanaletut ja porkkanaleivokset jakoon :). Kiitos k!

      Poista
    2. Kiva, jos kommentti ilahdutti! Mä tyydyn turhankin usein vaan nyökyttelemään hyville blogiteksteille täällä ruudun takana, mutten tohdi kommentoida, kun omat ajatukset eivät tunnu kovin kaksisilta. Ehkäpä tästä rohkaistun jättämään useamminkin merkin itsestäni :)

      Meidän kymmenkuinen tutkimusmatkailija malttaa keskittyä lukemiseen noin kahden sivun verran ja jatkaa sitten kiipeilytreenejään ympäri olohuonetta. Ihan viime päivinä on ollut havaittavissa jonkinasteista pysähtymistä mm. palikkatornin ääreen, eli ehkä pian pääsemme paremminkin kirjojen ääreen. Luukku- yms. räpeltämiskirjat olisivat hyviä, mutta menevät kovin helposti rikki vauvojen käsissä. Eli ainakaan kirjaston kirjoja en uskalla vielä antaa meidän kuopuksen käsittelyyn. Vinkkejä vauvoille sopivista näpräiltävistä kirjoista otetaankin ilolla vastaan!

      Ja kun tässä nyt lähdettiin toivomaan, niin mitkä vaan vinkit samaan aikaan sisaruksille luettavista kirjoista (kovakantisia, räpläiltäviä, sopivasti tekstiä, mitä vielä... ;) ) ovat kovin tervetulleita! :) Meillä pian 3-vuotias esikoinen istuisi tunteja ja tunteja kuunnellen lukemista, mutta mieluiten vähän isommille sopivia kirjoja, eli Veera-kirjoja, Siiri-kirjoja, Koiramäkeä yms. Sovimmekin usein, että joka toinen kirja on jokin kovakantinen (luetaan lattialla kuopuksen kanssa) ja joka toinen jokin esikoisen toivoma (luetaan sohvalla niin, etteivät pikku kätöset pääse sitä repimään).

      -k

      Poista
    3. Voi, se oikeasti ilahduttaisi minua jos uskaltautuisit(te) kommentoimaan matalalla kynnyksellä! Yksiset vastaukset ovat joskus paljon parempia kuin kaksiset :D!

      Appsi on myös melkoinen toheltaja ja "kokija" kirjojen kanssa, joten omassa luvussa olevat ovat omiamme. Tuo mainitsemani Kukkuu sarja on ollut yllättävän hyvä, siinä on valokuvia vauvoista ja esineistä jonkun teeman ympärillä ja jokaisella sivulla on yhtä PAKSU ja iso luukku, jotka ovat kestäneet kyllä yllättävän hyvin jopa appsineidon käsittelyä! Esikoisella kun nuo eivät edes taittuneet... Sitten huomasin, että tuota Pikku toukka paksulaista on paksukantisena, lisäksi vauvapuolella kirjastossa on paljon ihan tekstillisiä satuja esim Scarrylla, joissa on siis paksut sivut. Ovatkohan Reichsteinin Pete possu kirjat (ym) jo teille tuttuja? Scarrylta olen täällä esitellyt paksukantisen Touhulan väen iloinen kirja, joka toimi ainakin meillä yhteislukemisena. Meillä päikkäkirjat luetaan nykyään niin, että appsi lukee omiaan pinniksessä (tai nukkuu jo), kun me luemme viereisessä sängyssä.

      Ilmeisesti Siiri kirjoilla tarkoitit Nopolan tammen kirjoja? Pitääpä meidänkin lainata, kiitos hyvästä vinkistä :)! Ja kiva kun vastasin toistamiseen. Minä kun saattaisin jutella lastenkirjoista näin pitkät tovit ihan mielissään :))))!
      Jahas nyt eroahdistuja kutsuu äidin alas lattialle...

      Poista
  4. Kiitos, lisää hyviä vinkkejä! :) Esimerkiksi Pete possuun ei ole täällä vielä tutustuttu, katsotaan löytyykö lähikirjastosta. Ja joo, tarkoitin juurikin noita Nopolan Siiri-kirjoja, esikoinen tykkää niistä kovasti, ja me vanhemmatkin luemme niitä ihan mielellämme. Plussaa myös siitä, että niitä on ilmestynyt jo 10, eli ei tarvitse lainata samaa aina uudelleen - mikä siinä onkin, että lapsen mielestä kirja muuttuu sitä kivemmaksi, mitä useammin se on luettu (oletettavasti tämä muuttuu jossain ikävaiheessa, sitä odotellessa...) Onneksi sama hahmo usein riittää :)

    -k

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä hölmö olen odottanut Räppääjä ja Heinähattu aikaa, enkä ole Siiri-kirjatasosta tajunnutkaan! Laitanpa seuraavaan varaukseeni.
      Luultavasti se kirjojen uudestaan ja uudestaan lukemisen ihanuus liittyy siihen, että lapset rakastavat kaikkea tuttua ja siten turvallista. Ennalta-arvattavuus on lapsesta varmaan kaikkien uusien virikkeiden ja muutosten keskellä ihanaa hallintaa ja jäsentää pikkuisen ajatusta :).

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!