keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Ja sitten käytännössä...

Sukupuolien välinen tasa-arvo on asia, joka nostattaa ajatuksia ja tunteita. Usein ajattelemme, että moni asia lähtee jo kasvatuksesta mutta emmeköhän me vanhatkin koirat opi uusia temppuja?

Sinkkonen kirjassaan toteaa, että "geeniuskovaisuus" on mennyttä elämää. Nykyään pääasiallisesti kaikki geenitutkijatkin myöntävät myös ympäristön vaikutuksen. Niinpä sukupuoli-identiteetinkin kasvussa geenien ja ympäristön vaikutus lienee totuuden ydin. Nykyisin puhutaan myös yksilön itsensä vaikutuksesta omaan elämäänsä, näiden kahden tekijän lisäksi.


Kuitenkin virinneiden blogikeskustelujen ja Liinan vinkkaaman  Eve Mantun toimittaman radio-ohjelman (Miksi päiväkoti jakaa lapset tyttöihin ja poikiin?) pohjalta minulla vahvistui seuraavalaisia käytännön ajatuksia itselleni, joilla voisin mahdollisesti arjessani tukea sukupuolten välistä tasa-arvoisuutta. Olisi erittäin kiva kuulla, tuliko jollekin muulle vielä muita konkreettisia tekoja mieleen?

  • En hössötä tässäkään kasvatusasiassa äärilinjalle. Pysyn keskilinjalla (hahaa, ärsyttävän bloginimeni mukaisesti!). Lähtökohtana kasvatuksessani tulisi olla ainutlaatuinen lapsi, yksilö. Tutkimukset kuvaavat ryhmiä, ei yksilöitä. Kunnioittakaamme joka ikisen erilaisuutta ja tukekaamme yksilön kasvua vahvaksi häneksi itsekseen? Tämän on jo pitkään tiedetty kasvatuksen perusta: olla sensitiivinen lapsen tarpeille (ja sana sensitiivinen ei tässä koske ainoastaan sukupuoleen liittyviä asioita). Ja näin varmasti suurin osa meistä tekee luonnostaan, ilman jaarittelevia blogitekstejä tai kasvatusopuksia.
  • Tarjoan tyttärelleni ja pojalleni persoonan ja iän mukaisesti samoja asioita mutta myös vaadin tytöltäni ja pojaltani samoja asioita. Kumpikin saa olla herkkä, raisu ja niin edelleen mutta ohjaan lastani hyvään käytökseen, enkä halua tyttäreni oppivan rajattoman villiksi vain sen vuoksi, että nykypäivänä myös tytöt saavat niin olla.
  • Haluan opettaa lapsiani olemaan iloisia ja jopa ylpeitä itsestään, tasapainoisella tavalla (huh tässäpä työ!). Radio-ohjelmassa eräs lastentarhaopettaja (tai -hoitaja) sanoi, että hänestä on tärkeää, että lapsi on myös ylpeä sukupuolestaan ja kertoi, että kun pikkutyttö oli kysellyt onko tädillä tissit ja pimppi, hän oli vastannut "Kyllä minulla on pimppi, koska minä olen nainen!". Minulla tuli ihan hyvät kylmikset tästä kohdasta.
  • Radio-ohjelmasta napattua: "Ei ole väärin tarjota pojalle autoja. Mutta korrektia on tarjota autoja ja nukkeja." Tämä oli helpottava tuki ajatuksilleni. Lelujen ja leikkien monipuolinen tarjonta antaa jo pienelle lapselle mahdollisuuden toteuttaa omia mielenkiinnonkohteitaan ja kokea sen hyväksytyksi. Välillä houkuttelen esikoistani uusiin leikkeihin ns "vaihtelemalla leluja esille". On mahtava katsella, kuinka lapsi innostuu saadessaan levolla olleita leluja, kuten pikkueläimiä tai kauppaleikin. Nukeilla ja autoilla voi leikkiä myös yhtä aikaa ja olettekos huomanneet, että nykyaikaisilla pikkuautoillakin on kasvot? Niillä voi leikkiä samantyylisesti kuin nukeillakin: jutellen ja sosiaalisiatilanteita harjoitellen.
  • Luen jatkossakin monipuolisia (lapsen iänmukaisia) kirjoja: uusia ja vanhoja, satuja ja arkisempia kuvauksia- niin tytöistä, pojista kuin eläimistäkin! Erilaisuus kunniaan jo kirjojenkin kautta!
  • Näytän vanhempana luonnollista mallia peruspuuhien yhdenvertaisuudesta kotiaskareissa. Minä voin korjata lelua ruuvimeisselillä (vai mikä se on!) ja mieheni voi leipoa sämpylöitä (yleensä parempia kuin omat tekemäni). Enkä koe (enää?) syyllisyyttä kotiäitiydestäni, missään suhteessa. Kumpikin myös joutuu tekemään kotiaskareita, kaikkien muiden perheen yhteisten kotiaskareiden lisäksi. Arvostetaan toistemme tekemää työtä, muttei tehdä siitä sen kummempaa? Arkijuttuja.

Tänään kävin varastolla, jonka ovi korjattiin viime kesänä syystä x. Heti korjauksen jälkeen moni talon nainen mietti korjauksen jälkeä ja toteutusta. Tänään, totesin käytännössä noin sadatta kertaa korjauksen ja muutoksen olevan täysin syvältä. Suustani pääsi kiperää tekstiä: "Voi jestas tätä ovea! Miten voi olla näin huonosti tehty! Tätä ei ole voinut suunnitella muut kuin mieh..." . Tässä vaiheessa katsoin lapsiani ja korjasin: "...tämä oon suunniteltu väärin! Nih!" . 

Mutta ajatuksissani lisäsin, että voi MIEHET! Ja mietin (napisten), että kuinkahan monta röökiä ja miestä tähänkin puuhaan on tarvittu. Mutta pidin tämän täysin epäsoveliaan, joskin humoristisen, ajatukseni päässäni, paitsi nyt kun kirjoitin sen tänne, ja mietin, että juuripa näin. Itse kyllä omaan monta stereotypiaa miehistä ja naisista, jotka valitettavan JA HAUSKAN monesti myös pitävät omasta mielestäni paikkansa (vaikkei toki aina, alleviivataan nyt tätä kuitenkin).

Että onko huumorikin nyt sukupuoleen kohdistuen pannassa?
Ehkä on, varsinkin tietyissä tilanteissa, ja sitten taas ei.
Mutta ei viitsittäisi viilata ihan jokaista pilkkua tässäkään, jookosta joo?

Sillä miehet saattaisivat todeta yllä olevaan esimerkkiini täysin oikeutetusti, että: "Tuo on niin tyypillistä jälkiviisautta sinulta, naiselta! Mikset sanonut heti, NIH!".


Millaisia konkreettisia ajatuksia sinulla tasa-arvoon kasvattamisesta nousi? Vai oletko sitä mieltä, ettei siihen kannata "tuhlata" sen kummempaa ajatuksellista tekoa? Milloin viimeksi tuhahdit: "Naiset/miehet!" ? Onko se mielestäsi korrektia?


"Minä pidän näistä kulkuneuvolauluista eniten!"

- esikoinen Satu Sopan (siis Sopasen) uudesta cd:stä

6 kommenttia:

  1. Mun mielestä sun ajatukset kuulostaa mahtavilta. Sovellan niitä itsekin oitis.

    Kyllä mä välillä noidun, että samperin miehet. Mutta ... mutta ... kaikkihan me yleistämme. Että samperin miehet, kirotut insinöörit, hemmetin hipit, mitä näitä nyt on. Ai niin, lempparini: typerät englantilaiset kauppakeskuksia suunnittelevat arkkitehdit. En näe mitään erityistä syytä erityiskohtelulle sukupuolten suhteen. Olennaista olisi kai muistaa, että yleistäessään yleistää - että totuus on aina monisyisempi. Ja sen varmaan voi lapsellekin opettaa: että vaikka susta nyt tuntuu siltä, että kaikki tytöt/neuvolantädit/bussikuskit on jonkinlaisia, niin ei asia kuitenkaan ihan niin ole, eikä edes tuo yksi kappale ole aina ihan samanlainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ja kiitos :)! Hyvä, etten ole yksin ajatusteni kanssa.
      Yleistyksiä me teemme varmasti jokainen. Parisuhteen kannalta se voikin olla ihan hyvä juttu, ettei kaikkea yksilöllistä omaan partneriinsa :P!

      Poista
  2. http://www.telegraph.co.uk/education/educationnews/7973260/Teachers-fuelling-gender-gap-by-stereotyping-boys-as-badly-behaved.html

    Hei bleue! Tässä linkki tutkimukseen (tai pikemminkin uutiseen tutkimuksesta), jonka voisi tulkita näin:

    aika usein ihmismieli tekee, mitä sen odotetaan tekevän.

    Englannissa on se sanonta "self-fulfilling prophecy", ja nythän on paljon laadukkaita tutkimuksia joissa on huomattu kuinka voimakas on asenteen vaikutus.

    Jos odotetaan että loppuvuonna syntyneillä on vaikeuksia koulussa, he itsekin alkavat uskoa siihen. Tai niin kuin Kaari Utrio on sanonut "suvussamme kuulin aina että emme osaa matematiikkaa. Jälkeenpäin olen harmitellut, etten opiskellut sitä koska aloin uskoa ettei minulla ole matikkapäätä."

    Itse olen päässyt pitkälle suvun ensimmäisenä yliopistoon menneenä. Myönnän että ajoittain mietin voisinko minä ihan oikeasti päästä sinne (pääsin hyvin pistein), kun ei kukaan geenipoolini kollega ollut sinne mennyt. Mutta oli vanhemmat, jotka eivät koskaan ilmaisseet ettenkö osaisi ja tajuaisi ja oppisi - äitini erityisesti uskoi että minulla on mahdollisuudet :) Vanhempani pystyivät tavallaan katkaisemaan sen stereotypian vaikutuksen.

    Hyvää alkanutta viikkoa!

    -Nupsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kyllä helposti ymmärtää tuollaisen itseään toteuttavan ennusteen. Ainakin itse muistan, että moisista asioista on joistakin pitänyt itse aikuisena pyrkiä pois. Olisikohan käsityötkin yksi sellainen? Alku kömmähti jne. Tilanteet voivat kasautua lumipallon tavoin.
      Hyvä huomio! Mukavaa viikkoa teillekin!

      Poista
  3. Hyvä jatko edelliselle, mainiolle tekstillesi!

    Vastauksena kysymykseesi: minä olen ehkä liiankin allerginen kaikenlaiselle yleistämiselle sukupuoleen, ikään, syntyperään, seksuaaliseen suuntautumiseen, mitä näitä nyt on, vedoten. Minun mielestäni se on ennakkoluuloista, piste.

    Vaikka yleistävä väite pitäisi paikkansa suurimman osan kohdalla, ainakin minua ärsyttää kuulla jonkun kuvittelevan tietävän minusta jotakin vain ja ainoastaan sukupuolen perusteella (tai koulutuksen, tai ihonvärin jne). Miksei se siis ärsyttäisi muitakin?

    Toki ymmärrän, että yleistäminen on ihmismielen tapa oikoa mutkia, ja monesti on kyse myös vain puheenparresta. Mutta kun.. juuri tiedostamatta, ilman loukkaamistarkoitusta, siis hyvässä tarkoituksessa tehdyt asiat ovat niitä, joilla ennakko-odotuksia iskostetaan mieliin. Päiväkodeissakin sukupuolistereotypinen kohtelu on usein tiedostamatonta: hoitohenkilökunta yllättyy nähtyään itsensä videolta.

    Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että tämänkään asian kanssa ei pidä ryhtyä turhan hysteeriseksi. Esimerkiksi minä en aio kotona ryhtyä vaihtamaan lamppuja vain, jotta lapseni oppisivat, että nainenkin osaa. Enkä pakota miestäni leipomaan sämpylöitä, koska miehetkin voivat. Luotan siihen, että kokonaisuutena arkemme on tasa-arvoista, ja osaan kasvattaa lapseni itseään ja toisia kunnioittaviksi ihmisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo yleistäminen on kyllä vaikea juttu käytännössä. Varmasti itsekin yleistän hiekkalaatikolla jutellessani, puheenparresta ja ikään kuin löytääkseni jotain yhteistä juteltavaa. Itseä ilahduttaa, kun joku sanoo myös erilaisen kokemuksen asiasta mutta toisaalta usein me ihmiset haluamme myös olla jotain suurta joukkoa, kuulua kokonaisuuteen ja siksi ymmärtävät nyökyttelyt voivat olla joissakin puheenparrissa korrekteja.
      Mutta totta puhut, ettei pitäisi olettaa tuntevansa toista lähes ulkonäöltä. Koemmehan jatkuvasti läheistenkin kanssa tilanteita, joissa hämmästyy: ihanko tosi hän teki niin? Sanoi sillä tavalla?

      Monikantainen juttu tosiaan!

      Kiitos kovasti kommentistasi :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!