perjantai 15. helmikuuta 2013

Erinomaisia lastenkirjoja karhuista Emppuun

Saanko taas aloittaa kirjoitukseni päivittelemällä sitä miten paljon hyviä ja laadukkaita lastenkirjoja kirjastosta sattuukaan aina löytämään? No hyvä. Voe voe voe tokkiiisa!

Haluan hattuni takaisin (WSOY) on lastenkirja, jonka bongasin jo aiemmin Lastenkirjahyllyblogista, joka on muuten lastenkirjablogien aatelia. Jon Klassenin esikkolastenkirja on ilmeisesti ollut jättimenestys maailmalla. Yleinen menestys ei yleensä toimi tällaiselle vastarannankiiskelle hyvänä mainoksena mutta tällä kertaa kirja osoittautui hehkutuksensa arvoiseksi. Kirjan kuvat ovat mielestäni upeat: yksinkertaiset, humoristiset (jopa mustalla huumorilla ja sarkasmilla varustettuja) ja kauniilla väreillä maalatut. Siis jos kirjan eläinhahmot napottavat sama suuton ilme päällä joka kuvassa niin täytyyhän sen jo alkaa naurattamaan tosikkoakin!
Tarina on yksinkertaisen erikoinen. Kun luin tarinan ensimmäisen kerran, tuli olo hetkonen, ja teki mieli heti palata tarinaan uudestaan. Tarina innosti juttelemaan lapsen kanssa ja ihmettelemään! Sillä tässä tarinassa oli vanhojen eläinsatujen kaltaista kerrontaa, eläimillisine loppuineen. Todellakin, varokaa kukkahattuäidit, tässä kirjassa kostetaan! Ja mikäpä taas oivallisempi tapa miettiä moraalia kuin kirjan esittelemä satu, varsinkin isomman lapsen kanssa. 5/5. Haluan. Tämän kirjan kirjahyllyyni omaksi.


Karhuperhe ja hurja myrsky (Mäkelä, Bright & Chapman) on lämpimästi kuvitettu tarina karhuperheestä, jonka on nukkumaanmeno keskeytyy ulkoa kantautuvien myrskyn äänien vuoksi. Pian yksi pentu toisensa jälkeen kömpii urhean isäkarhun viereen, joka vakuuttelee, ettei mitään hätää ole. Kunnes. Ovelta kuuluu jotain. Äitikarhu kehottaa isäkarhua katsomaan, mikä ovella on. Isäkarhu luulee sen olevan Hirviö ja kömpii kauhuissaan sängyn alle piiloon! Mutta tulija onkin mökkinsä myrskyssä menettänyt hirvi, joka etsii yösijaa karhuilta. Ja kylläpäs karhunpentuja naurattaa, kun isikarhu niin höperöä asiaa säikähti! Kirjan kautta on helppo käsitellä pimeän ynnä muun pelkoa pienen lapsen kanssa 4/5.


Richard Scarryn kirjat ovat yllätyksellisen hyviä kirjoja toinen toisensa jälkeen. Tätä Meidän koulu kirjaa olen tarkoituksella vältellyt, koska olen ajatellut, että se on liian koulumainen. Esikoiseni kuitenkin halusin sen nyt välttämättä lainata. Ja itse asiassa kirja olikin oikein pehmeästi ja kivan tarinamaisesti kirjoitettu kirja lähinnä (esi)esikoululaisasioista, kuten värit ja numerot ja ylipäänsä se oli pieni tirkistys lapselle, mikä kumma paikka se koulu onkaan. Tämän kirjan mukaan koulu on superkiva paikka. Kirjan anti on monipuolinen ja hyvä jopa minun mielestäni, joka ei sen kummemmin taaperon tai leikki-ikäisen "opettamis-opettamisesta" niin välitä, vaan luottaa luontaisen mielenkiinnon ja monipuolisen leikin voimaan. 4+/5.


Siri Reuterstrandin Emppu kirjoihin tutustuinkin jo aiemmin ja "lupasin" teillekin varata näitä kirjoja kirjastosta lisää. Koska lääkäri ja hammaslääkärissä käynnit olivat meille ajankohtaisia, varasin niistä, sekä vielä pikkusisaruksen syntymästä, kertovat Emppu kirjat. Kirjat ovat hyviä uusiin asioihin tutustumisen kirjoja. Vastaavia tutustumisia löytyy muistakin kirjasarjoista kuten Maisa, Veera, Sanna ja Sauli. Mielestäni tällaiset jännien asioiden käsittelykirjat (kuten potta- ja tuttikirjatkin) ovat lapsiarkea helpottavia, symbolien tyylisiä mahdollisuuksia käsitellä aihetta, joka suoraan puhuen on vaikeampaa lapsen käsitellä (ja aikuisen sanoa) kuin lukemisen kautta. Tällaiset kirjat antavat myös upeita keskustelunaloituksia vaikeistakin asioista.
Ja kun siitä sukupuolisensitiivisyydestä oli taannoin puhe, Emppu (hyvin keksitty nimi suomennoksessa!) on kuvitettu hyvin sukupuolettomaksi tyypiksi. Emppu on kyllä vallan mukavan oloinen lapsi, sellainen, joka näyttää tunteensa ja ajattelee maailmaa vähän epäröiden aluksi... Tutun oloinen tyyppi ja siksipä luulinkin häntä aluksi pojaksi, kunnes minua tästä ystävällisesti korjattiin!


Kirjojen ystävän perverssiys kirjoihin tiivistyy siinä, kun lainaa kirjan, joka kertoo lukemisen ihanuudesta tai kirjastojen ja kirjakauppojen mahtavuudesta (ja myös siinä, että näkee unia, joissa pääsee ensimmäisen joukossa valitsemaan kirjoja osastolta "uutuudet"). Onneksi tällaisiä kirjahulluuden tiivistymiä löytyy myös lastenkirjoista, kuten Kirjasto-Kaisa (Mäkelä, Shields & Chessa). Kaisa pitää nimittäin valtavasti lukemisesta. Eräänä päivänä Kaisa tapaa Maisan, joka ei pidä lukemisesta, vaan seikkailemisesta ja leikkimisestä. Kohtaamisesta syntyykin kirjoja ja seikkailuita yhdistävä pitkä ystävyyssuhde. Vallan hyväntuulinen kirja, joka saa pisteitä 3+/5.




Olivatko nämä kirjat teille tuttuja ja vaikuttiko joku tutustumisen arvoiselta?


"Oletko sinä nähnyt hattuani?
(...)
No, kiitos kuitenkin."

- Jon Klassen: Haluan hattuni takaisin

10 kommenttia:

  1. Onko sulla suositella kirjoja tulevalle isoveikalle? Isoveli 3 vee, pikkuveljen pitäisi vajaan kahden kuukauden päästä syntyä.

    Meillä on vauva (Tammen kultaiset kirjat) -kirjan oon ostanut ja siitä ovat kai tykänneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äiti kuuluu minulle
      Sanna ja pikkuveli
      Hermanni hiiri haluaa pikkuveljen
      Sauli saa pikkusiskon
      Emppu ja vauva

      Kopsasin tuolta Apo Apposen postauksen kommenteista nuo kirjat :), ole hyvä!

      Poista
    2. Kiitos! Mä muistelinkin, että oon jossain nähnyt varmasti listan... :D

      Poista
  2. Mä klikkasin heti cdon.comiin ja tilasin hattukirjan, Emppu lääkärissä sekä sen Äiti kuuluu minulle. Viimeisintä et muistaakseni suositellut mutta parilta tutulta olen kuullut siitä hyvää joten ostin sian säkissä.

    Olen siis niin laiska nykyään etten jaksa lyllertää kirjastoon selailemaan noita kirjoja vaan tilaan ne lukematta suoraan kotiovelle :) Mutta mihinkäs muuhunkaan kuin kirjoihin äitiysrahan käyttäisi, kun pakkausta ei tarvitse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kaikki kirjat ovat teistä hyviä :)!
      Oma kotikirjasto on kyllä ihana asia, on aina luottokirjat hollilla, kun niitä tarvitaan.

      Poista
  3. Emppu-kirjoista tykätään meilläkin (omana meiltä löytyy juuri tuo Emppu ja vauva), Kirjasto-Kaisakin on ihana ja Rickhard Scarry on tuttu ja tykätty. Tuo Klassenin kirja kiinnostaa tosi paljon, harmi että se on vasta "hankinnassa" meidän kunnankirjastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja piti kertomani, että sinulle on haaste blogissani :)

      Poista
    2. Meillä esikoinen pitää kovasti kaikista lääkärikirjoista (vaikka jännittääkin aina kaikkia käyntejä tosi paljon :( ) ja nytkin olemme lukeneet Emppuja useaan otteeseen, jopa monta kertaa päivässä :). Jännä miten nämä lapsetkin osaavat valita kirjoja tarpeensa mukaan! Lohtukirjoja :).

      Haaste, oi kiitos, olen kovin otettu tästä huomiosta :). Yritän tässä joskus vastailla, minulla on tunne, että joku muukin haaste on vielä vastaamatta :/!

      Luimme juuri taas Klassenin ja esikoista ihan hihitytti se kirja toistoineen. Kiva kun kirjoissa ei vähätellä lapsen älyä vaan vaikka tässäkin loppu voi pienemmillä jäädä epäselväksi, juuri se tulkinnanvaraisuus voi olla aika hauska juttu ja toisaalta kirja kestää useamman lukukerran (mikä nyt olisi mielestäni tavoiteltavaa lastenkirjoissa). Hyvä kirja :).

      Poista
  4. Oi että, tuo äiti kuuluu minulle kuulosti kivalta, olisin itsekin varmaan ostanut silloin kun kuopusta odotin! Laitoin jo korvan taa tuon Scarryn :) Muutenkin oli taas mielenkiintoisia kirjoja koko postaus täynnä!

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!