sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Apo Apponen viihdyttää!

Kirjastoreissumme oli jälleen vallan palkitseva uusine löytöineen. Tällä kertaa Juhani Känkäsen Hyvää huomenta, Apo Apponen! (Teos, 2012) on ollut minun selvä suosikkini. Olin jo aiemmin lukenut Känkäsen kirjasta erittäin hyvästä lastenkirjablogista nimeltään Lastenkirjahylly.



Apo Apposen kirja kertoo Apon ja perheen arkiaamusta esikoululaisen Apon näkökulmasta. Kirja on kuvitettu hauskasti sarjakuvamaisella tavalla. Sarjakuvamaisuus (kuvineen ja tekstineen) sai ainakin minut lukijana innostumaan ääntelyyn ja elehdintään, johon hauskan tarinan vilkkauskin kannustaa. Päikkärikirjana tämä oli hieman huono valinta, koska kirja innostaa, rauhoittamisen sijaan. Mutta onneksi tilannetta voi tasapainottaa lukemalla päälle rauhallisempaa.



Pidin kirjan kuvituksesta, kielellisestä leikittelystä, huumorista ja nimenomaan lapsen näkökulmasta, ja hieman koirankin! Tarinassa oli kerrottu loistavasti, kuinka mielikuvituksellisesti lapset voivat arkeaan elää. Tylsä aamupuuro voi muuntautua vähän jännittävän näköiseksi Kaaro Puttilaksi, tuoksi puuromieheksi, joka sotkee joka paikan! Tai miksi Apo ei tykkää hakea ulkovaatteitaan pimeästä vaatehuoneesta? Siksi, että pimeä huone näyttää kuin siellä olisi monta mörköä. Mutta tämä pelottava piirros ja kohtaus käsitellään ihanasti heti seuraavalla aukeamalla, kun Apo laittaa valot päälle ja huoneen valot ja varjot saavat heti selityksensä (toisin kuin Pikku Kakkosen tyhmässä Kuunalle ohjelmassa, jossa pelko puretaan vasta minuutteja myöhemmin- kuinka pieni lapsi voi ymmärtää noin pitkiä juonia vallan tunteikkaassa tilassa?!).

Hyvää huomenta, Apo Apponen! antaa hauskalla tavalla pehmennystä jokaiselle perheelle tuttuihin kiistanaiheisiin: heräämiseen, hampaiden pesuun, syömiseen, pukemiseen ja ulos lähtemiseen. Siirtymiä ja tylsiä arkipuuhia muutetaan astetta hauskemmiksi ja rennommiksi pienillä tarinanpätkillä, joita voi lukea erikseen tai sitten koko kirjan kerralla (ei siis liian pitkä kirja). Ajattelepas, jos pitkähihaisen pukeminen otsikoidaankin Pitkävihainen paita, ja paidan päälle pukeminen esitetään kuin ninjataisto konsanaan! Kyllä ainakin meidän esikoinen nauroi ihan kippurassa! Eikä ihme, pitkävihaisen paidan pukeminen ei ole aina hänen lempipuuhaansa!


Hyvät lastenkirjat ovat mielestäni lohdullisia ja hauskoja sekä lukijalle (aikuiselle) että lapselle. Tämän kriteerin täyttää myös Känkäsen kirja, joka tarinallaan lohduttaa meitä kaikkia vanhempia arjen haasteissa ja muistuttaa kauniisti, ettemme me aikuisetkaan ole koskaan täydellisiä. Vai eikö yllä oleva kuva näytä teistä yhtään tutulta? Sinä ja kännykkäsi? Muu maailma ympärillä pimenee? Niinpä niin. Ja tälläkin tarinalla on lopussa opetuksensa Apposen isille ja tietenkin hauska sellainen!

Juhani Känkänen on näköjään kirjoittanut myös aikuisten romaaneja. Onko kirjailija sinulle tuttu? Osaatko kertoa ovatko hänen romaaninsa tutustumisen arvoisia?

5/5. Ehdottomasti. Lisää Apposta!


"Tärkeät viestit ja aamu-uutiset saavat isän pauloihinsa."

- Juhani Känkänen: Hyvää huomenta Apo Apponen!

9 kommenttia:

  1. Ihan uusi kirjatuttavuus mulle! Teidän kolmevuotias siis tykkää?

    En muista oliko sun blogissa jo maininta kirjasta Äiti kuuluu minulle, käsittelee mustasukkaisuusteemaa vauvan tullessa taloon. Mulle on suositeltu tätä monesti, onko sinulle tuttu ja suosittelisitko? Jonkun mustasukkaisuusaiheisen kirjan aion hankkia ennen vauvan syntymää että saadaan nimi sille tunteelle, joka epäilemättä muuttaa meille asumaan ennemmin tai myöhemmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmivuotias ainakin kikatteli, kun kertaalleen luimme :). Pitää testata pian uudelleen. Luultavasti kirja puree parhaiten leikki-ikäsenä, varsinkin eskarin vaiheilla...?

      Me saimme tuon kirjan, kun odotin appsia. Todella moni tuntuu pitävän siitä ja siinä on kyllä ihan hyviä juttuja, jotka realisoi odotusta. Valitettavasti itse en hirvittävästi innostunut kirjasta. Mielestäni se oli vähän pitkä ja tylsäkin, ja kuvituskaan ei ollut minun makuuni, mutta varmasti suosittelisin sitä yhtenä kirjana vaikka kirjastosta varattavaksi/lainattavaksi, kun koskaan ei tiedä mistä se tärkein, eli lapsi tykkää :).

      Omia suosikkejani olivat Sanna kirjojen Sanna ja pikkuveli (tms) ja pidimme myös Hermanni hiiren pikkusisko kirjasta, jonka nimeä en muista. Olen kyllä muistaakseni kirjoittanut blogiinkin näitä kirjoja. Summa summarum suosittelen kyllä lukemaan vauvan tulosta kertovia kirjoja, koska jo hyvin pieni lapsi aistii jotain ja vaikka se kirjan kokonaisuus ei ja hahmottuisikaan, ja siis vauvantulo, uskonpa, että sen odottavan tunnelman, äidin mahan jne. jännitys laskee, kun asiasta jutellaan välineellisellä avulla eli kirjan kautta :). Tsekkaan vielä niitä vauvakirjoja sinulle ja palaan jos muistan uusia :).

      Poista
    2. Hermanni hiiri haluaa pikkuveljen -satumaisempi ote odotukseen ja syntymään.

      Sauli saa pikkusiskon- muistelen, että tässä oli myös sairaalaan lähdöstä asiaa.

      Richard Scarryllä on myös oma vauvakirja, senkään nimeä en muista mutta se löytyy Uskomattoman hyvistä joulukirjoista kirjoituksesta joulukuulta 2012 ja on jouluinen mutta siinä oli myös sairaalaan lähdöstä asiaa.

      Monissa kirjastoissa on oma hylly näille sisaruksen tulosta kertoville kirjoille, suosittelen tutustumaan :)! Myös Tammen kultaisista löytyy vauvakirjoja, ne ovat hieman vanhahtavia mutta isoine kuvineen voivat toimia pienemmille :)!

      Poista
    3. Kiitos näistä vinkeistä! Täytyykin laittaa heti varaukseen nuo kaikki kirjat ja katsoa mikä niistä uppoaa parhaiten.

      Onko teillä kokeiltu Riikka Juvosen Roope Roska-autoa? Meillä se on kova hitti. Ja kirja nimeltä Olisinpa kuin sinä. Kirjoittajaa en nyt muista. Samoin Kani Kuriton, joka ehkä on hieman 50-lukulainen kasvatuksellisesti mutta näyttää silti tehoavan, kun poika aina muistaa miettiä että Kani teki tuhmaa, hyi hyi, ja minä voin tarvittaessa muistuttaa että nyt ei saa olla niin tuhma kuin Kani Kuriton!

      Meidän poika näyttää pystyvän keskittymään jo vähän pidempiinkin tarinoihin. Täytyy varmaan kaivella mökiltä omat vanhat Lasten parhaan kirjakerhon antimet. Varmaan lähes metrin verran on kirjoja siellä. Ei tarvii miettiä mistä löytää lisää luettavaa.

      Poista
    4. Juvosen Roska-auto oli kiva ekologisia arvoja tuova kirja :). Ihan pikkuisen pitkähkö muistelen. Eli teilläkin tykätään tosiaan jo pitemmistä kirjoista :)!

      Kani Kuriton on aika monen suosikki, lienee Scarryn jos oikein muistan. Luimme sen pahaan AUTO4eva aikaan, joten esikoinen ei siitä sitten innostunut. Muistelen, että se oli minusta hauskakin. Vanhahtavuus ei minusta ole este, koska tarinoita voi aina jutella lapsen kanssa ja sille kannattaa jättää tilaa.

      Kolmannen vinkin laitan korvan taakse :).

      Ja aiemmin postatussa Emppu kirjasarjassa on myös Emppu ja vauva kirja, jonka sain kirjastosta tänään (kuten myös lääkärikirjoja jotka tulee meillä nyt tarpeeseen), tulit heti mieleen. En tosin ole vielä lukenut :).

      Kiitos vinkeistä kovasti!

      Poista
    5. Aah googlasi tuon Olisinpa kuin sinä ja kansi oli tuttu. On siis Lasten Keskuksen kirjoja. En vaan muista tarkalleen tarinaa lienenkö lukenut joskus vuonna x...

      Poista
  2. Kuulostaapa hauskalta! Pistän korvan taakse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan hauska ja piristävä uutuus!

      Poista
  3. Toinen lukukerta oli jopa ensimmäistä parempi. Ehdottomasti kirja, joka hankitaan omaksi, kun sattuu sopuhintaan eteeni tulemaan :). Siinä voi tosin kestää jonkun aikaa.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!