sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Vaadin laadukasta kulttuuria lapsille!

Kun kävin vuonna 2010 kirjamessuilla ensi kertaa niin, että kiinnostukseni kohdentuikin pääasiallisesti lastenkirjoihin, tajusin mikä bisnes lastenkirjoissa liikkuu. Kirjoja pursuaa ovista ja ikkunoista mutta kun tarkemmin katsoo, moni kirja on sisällöltään ja kuvitukseltaan suoraan sanottuna tusinatavaraa. Näitä yhden lukukerran kirjoja on hauska lainailla välillä kirjastosta, useammin ei edes sieltä, mutta kotiini en halua ostaa yhtäkään lastenkirjaa, joka tuntuu vähän siinä ohessa tehdyltä. Joitakin meillä kuitenkin on, joko omasta virhearviostani, käytettynä saatuna tai sitten lahjaksi tulleena.

Mielestäni lastenkulttuurin tulisi olla yhtä laadukasta kuin aikuisenkin. Olipa kyse sitten näytelmistä, tansseista, kirjoista tai musiikista. On varsin surullista, kun lapsille tuotetaan asioita, joihin ei selvästi ole tuhlattu yhtään ylimääräistä aikaa. Tällaiset tuotokset huomaa yleensä siitä, että jopa aikuinen, se jolla on pitempi keskittymiskyky, kyllästyy, ajattelee muuta ja tuntee jopa vastenmielisyyttä teoksen edessä. Nyt moni saattaa miettiä, että näinhän se usein on. Ei kai aikuinen voi koskaan viihtyä lapsille tarkoitetussa kulttuuritarjonnassa? Väitän, että voi! Laadukkaan teoksen tunnistaa siitä, että myös aikuinen ihastelee teosta eri aistein, lumoutuu, kiinnostuu, innostuu, huvittuu tai jopa nauraa huumorille ja jakaa teoksen lapsen kanssa mielellään. No jos nyt alat miettimään tarkemmin noita hetkiä voit muistaakin jonkun hyvän televisio-ohjelman (Pikku Kakkosesta ehkä?), elokuvan, musiikkiesityksen, cd:n tai vaikka runokirjan? Ja tiesitkö, että kun sinä viihdyt, todennäköisesti myös matkiapina lapsesi viihtyy paljon paremmin. Lapset ovat useissa asioissa yhtä peiliä!

Hannamari Ruokosen Eläinten kaupungissa sataa lunta
Tämän pienen paatoksen jälkeen kerron millaisia hyviä, laadukkaita kirjoja satuimme tällä viikolla lasten kanssa lukemaan. Löysin suureksi ilokseni Hannamari Ruohosen (WSOY, 2008) Eläinten kaupungissa sataa lunta kirjan kirjastosta. Yhdistin heti piirrokset Ambulanssipartiokirjoihin, joita olen täällä kovasti teille kehunut, ja jotka tulevat päätymään myös meidän kirjakaappiimme. Kirja on todella hauskasti tehty. Ensimmäisellä sivulla Ruohonen esittelee kirjan päähenkilöt ja luo tarinoille pohjan ja esittää kysymyksiä: "Mutta keksiikö pikku-Luka jotain mäenlaskuakin hauskempaa?". Ja mitä sitten tapahtuu, seuraavat sivut ovatkin pelkkiä kuvia, ilman tekstiä. Mutta millaisia kuvia! Kuvia, jotka houkuttelevat tuppisuisemmankin keksimään sanoja, lauseita ja tarinoita. Kirja on mahtava houkute sadutukseen kuvien kautta. Kuitenkin, yksi asia pitää minun sanoa. Jotkut kuvat ovat hieman omituisia ja eläinten ilmeet hieman pelottaviakin. En sano, etteikö lastenkirjoissa pitäisi käsitellä myös jännittäviä asioita ja pelkoja, vaan juurikin niiden kautta hyvin montaa kipeää asiaa on erinomaista käsitellä mutta kun kuulijana on parivuotias, joka selvästikin osaa jo keksiä mielikuvituksen avulla jännittäviä asioita, on jännittävien kuvien kirjojen lukuunsaaminen pienoisen suostuttelun takana aikuiselta. Mutta sitten, kun kirjaan tartutaan, voi siitä tulla lapsenkin lempikirja. No mutta kuitenkin, tämä joulun allakin oikein hyvin luettavissa oleva kirja oli ehdottomasti hyvä. Annan ensimmäistä kertaa arvosanan lastenkirjalle (miksen aiemmin?! olenko aliarvioinut lastenkultuuria?) 5/5.

Donaldson ha Scheffler: Sepe superliero
Julia Donaldson ja Axel Schefflerin (Mäkelä, 2012) kirjoja löytyy kirjastosta mielestäni useita, joista Gruffalo (Mörkyli?) lienee tunnetuin ja näistä on tehty nyt myös vauvojen paksusivuisia kirjoja (en tykännyt). Sepe Superliero oli hauska kirja. Tarina oli kerrottu runomuodossa, muttei sen helpoimmalla tavalla. Suomentaja oli mielestäni onnistunut tehtävässään hyvin (riimittely on suomennoksissa varmasti varsin vaikea alue, joutuuhan suomentaja runoilijan pestiin!). Superliero on mahtimato verraton, jolla on paljo ystäviä, mutta eräänä päivänä ilkeä Velholisko kaappaa taitavan madon omiin tarkoituksiinsa. Tällöin ystävät rientävät madon apuun. Tässäpä hyvä esimerkki kuinka lastenkuvakirja voi sisältää taitavan, kestävän sadun. 5/5.


Tracey Corderoyn ja Jane Chapmanin (Mäkelä, 2010) Pieni valkoinen pöllö kertoo tarinan yksin viihtyvästä pöllöstä, joka päättää lähteä pienelle tutkimusmatkalle. Hän tapaa joukon värikkäitä pöllöjä, jotka eivät aluksi pidä valkoisesta tulokaspöllöstä. Pieni valkoinen pöllö ei kuitenkaan välitä siitä, vaan jatkaa sinnikkäästi ja iloisesti tutustumistaan ja kertoo, että hänen sisällään on paljon värikkäitä ja loistavia tarinoita, joita hän voi kertoa. Näin pieni valkoinen pöllö saa värikkäistä pöllöistä ystäviä ja jopa ihailua itselleen. Ystäviä löydettyään Pieni valkea pöllö nukkuu kuitenkin yksin omalla oksallaan ja nauttii siitä. Kaunis (kirjallisesti ja kuvallisesti) kertomus ystävyydestä ja yksinäisyydestä, erilaisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja kaverustumisesta. 4/5.


Olen pitänyt (vastoin yleisiä oletuksiani) näistä uusista Riina Kaarlan ja Sami Kaarlan vauvojen muumikirjoista. Kuvat ovat olleet selkeitä ja saduttamiseen innostavia. Hahmot ovat tietenkin hieman liiankin tuttuja meille, muumimukikansalle. Appsin joululahjakirjaksi tilasinkin Täältä tulee Pikku Myy: Villit vieraat kirjan, joka on 22 sivuinen kirjoitetulla tarinalla oleva kuvakirja. Appsi ei vielä todellakaan jaksanut tarinaa kuunnella (esikoinen sanoo, että appsin kirjat ovat kaikki paukutuskirjoja, koska appsi on lukijana hyvin aktiivinen: paukuttaa, maistaa, puree, raapii...!!) ja tarinakin oli vähän jännittävä. Mutta samalla kirja on hyvin hellyyttävä, hauska ja helposti etenevä: "Minä olen pikku Myy, ja tämä on nyt minun rumpuni!". "Emme olisi jaksaneet heitä enää hetkeäkään, Muumimamma huokaisi.". Ja näin pikku Myy saapui muumitaloon. 4/5. (Appsi on kyllä yksi pikku Myy, oli jo sitä massussa. Ehkä siksikin pidän näistä kirjoista näin paljon...)


Tämän viikon iloisimman kirjalöydön tein alennuksista. Syli kirjasarjan Metsäneläimiä (Tammi, 2011), jonka tekijöinä ovat Eppu Nuotio ja Elina Aarnio ja kuvittajana Karoliina Pertamo. Runot ja kuvat ovat kovin ilahduttavia ja söpöjä. Lisäksi vauvakirjan sivujen alla on pieni tietoisku kustakin eläimestä, joka on ehkä pikkuisen huvittavakin, mutta ihan hauska lisä. Hirvirunossa on mielestäni pieni sävähdys Jukka Itkosta. Mutta tunnustettakoon, etten ole tutustunut kirjailijoiden muihin teoksiin (vaikka Eppu Nuotio on varsin tuttu nimi). 4/5.

Oletko sinä ollut laadukkaassa lastentapahtumassa tai kokenut muuta hyvää, innostavaa ja hauskaa lastenkulttuuria? Millaisia tapahtumia tai muita teoksia suosittelisit? Millainen on sinun mielestäsi hyvä lastenkirja?


"Hirvi on konsertissa
ja konsertissa kuunnellaan.
Lintu laulaa hirvelle,
laulaa kruunusta kuninkaan."

- Nuotio, Aarnio: Metsän eläimiä

8 kommenttia:

  1. Anthony Brownen kirjat. "Ääniä puistossa" on mielenkiintoinen kirja aikuisellekin.

    Vesta Linnea -kirjat ovat uusia (eivät ole kuuluneet omaan lapsuuteen), ja ne vaikuttavat lämminhenkisiltä, joskin dialogi on hieman "televisiosarjamainen". Sopivat ehkä hieman isommalle lapselle, 4+ alkaen.

    -Nuppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden Vesta-Linnea kirjan olen täälläkin arvioinut. Ovat vähintään +4 kirjoja. Esim Mieli mustana oli kirja, jossa mm. kerrottiin alakulosta ja omien hautajaisten fantasioimisesta. Kuvitus on kirjoissa mielestäni tosi laadukas.

      Anthony Brownen kirjat ovat mukavia erilaisia kirjoja kuvituksineen. Olemme lukeneet muistaakseni kirjan nimeltä Äitini (tms) ja Gorilla (pahoittelen, nimimuistini on aika huono). Ihan jees kirjoja, eivät päässet meidän ostoslistalle. Ääniä puistossa kirjan pistän mieleeni ja yritän lainata ensi kerralla kirjastosta, kiitos vinkistä.

      Poista
  2. Minä tykkään ihan hirveästi tuosta samaisen Syli-kirjasarjan kirjasta Lapsosen loruja. Lorut osaa sekä minä että Ida ulkoa, ja niitä luetaan uudestaan ja uudestaan ja lausutaan pitkin päivää :)

    Ida sai joululahjaksi Mauri Kunnaksen kirjan, johon oli yhdistetty kolme Koiramäki-kirjaa. Vielä hän ei oikein tarinasta ymmärrä, mutta yksityiskohtaista kuvitusta on ihana katsella. Mieheni kanssa huomasimme molemmat tykästyneemme kirjaan, koska siinä on niin paljon tietoa, joka kiinnostaa ihan aikuistakin. Voin hyvin kuvitella, että kouluikäinenkin mielellään lukee tietoa historiasta Koiramäki-kirjoista.

    Me tykätään Idan kanssa myös kovasti sellaisista lämminhenkisistä kirjoista, jotka kertovat rakastamisesta ja välittämisestä. Nyt on kirjastosta lainassa Samantha Chaffeyn kirja Ollaan yhdessä, jossa on pieniä tarinoita eläimistä, jotka parantavat pipiä, pussaavat äitiä ja rakastavat isiä enemmän kuin taivaalla on tähtiä :) Melkoisen siirappista, mutta me tykätään :D Idankin lempisanontoja on nykyisin pipi pois, erään kirjan tarinan mukaan! Tähän liittyen Katriina Koskisen Vauva! teos (Papu-sarja) on aivan ihana. Sopii ihan pienelle vauvalle ja vähän isommallekin taaperolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syli sarjan Lapsosen lähellä oli minunkin Vauvakirjojen top 5 listauksessa, yhtä hyvä on myös se mustakantinen ensimmäisiin lukeutuva Syli kirja :). Ja Vauva! teosta olen myös täällä hehkuttanut useampaan otteeseen, se on jotenkin niin yksinkertaisen paras :D.

      Meillä oli jouluna ensimmäinen Mauri Kunnas lainassa (Onnin paras joululahja) ja olin todella yllättynyt, että pidinkin kirjasta, vaikken niistä itse lapsena pitänyt- olisivatkohan ilmestyneet pikkuisen myöhemmin, että luin jo "isompien kirjoja" tai jotain sellaista. Mutta taidanpa tosiaan lukea Mauri Kunnaksen kirjojakin jatkossa mielenkiinnolla. Pitää myöntää kyllä, että koska olen vähän vastarannankiiski perusluonteeltani, niin kamala Kunnas materiasyöttö ärsyttää minua niin paljon, että se vaikuttaa myös niihin kirjoihin tarttumiseen.

      Piti heti googlata tuo mainitsemasi Chaffeyn kirja. Vaikuttaa kauniilta ja siirappiselta. Minulla on kuule kamalan sukupuoliyleistävä miete nyt tulossa. Epäilen, että luen tuollaisia kirjoja enemmän tulevassa appsin kanssa kuin nyt esikoisen kanssa. Tai sitten en. Katsotaan :D.

      Poista
  3. Pitää lukea nuo kirjavinkit vielä ihan ajatuksella. Nyt tulin vain lyhyesti kommentoimaan, että olen tekstin alkupuolesta ihan samaa mieltä. Lisäksi lasten kulttuuritarjonta on minusta jossain määrin jopa tärkeämpää kuin aikuisten vastaava - sillä on niin valtavan muovaava vaikutus.

    Nyt meen takaisin sohvalle ekspiroitumaan. Vihaan vatsatautia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Jos into kulttuuriin lannistetaan jo alkumetreillä... Ja miten opettavaista ja kasvattavaista erilaiset kulttuuritapahtumatkin voivat lapsille olla. Ihan kuten kirjat ja elokuvat ja kaikki meillekin! Kokemukset voivat säilyä läpi elämän voimakkaina tilanteina.

      Voi ei, se tuli siis sinullekin :(. Vatsatauti on minusta ällöttävintä ikinä ja oikeastaan pelkään sitä.

      Poista
  4. Hei!

    Liisa Kallion kirjat. Lainasin kirjastosta yhden ja kuvat ovat lumoavia ja niissä on upottavaa kontrastia. Tarinat kauniita (yhden kirjan perusteella). Kallio on kahden tyttären äiti ja ilmeisesti hänen lapsensa seikkailevat kirjoissa.

    Nori-kirjat ovat omaan makuuni kivoja vauvalle. Lasten keskuksen kustantamia käännöksiä japanilaistyylisestä kissasta, joka menee nukkumaan potalle tai vieroittuu tutista.

    T. Nupsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Olet löytänyt tosi hyviä :)! Liisa Kallio on juuri Pikku Papun kuvittaja ja kirjoittaja. Kirjoja: Pikku Papu ja Pikku Papu ja kukka, käyvät myös taaperolle (tammen kultaiset kirjat). Pikku Papun lauluthan sisältää Papun runokirjan ja runoista tehdyn musiikkicdn (Perkiö).

      Nori kirjoista ehdoton klassikko on Hei hei tutti, joka on meillä omanakin "Sehän on minun saparosinkoni ammus!". Myös unikirjan olemme kirjastosta lukeneet mutta se ei aiheuttanut vastaavaa ikihittisuosiota :).

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!