maanantai 21. tammikuuta 2013

Pehmokirja kangaspaloista

Olen ollut viime päivät yllättävän stressaantunut. Tänään blogeja lukiessani tuntui, että lähes kaikkialla muuallakin on murheita, epäonnea ja huolta. Voihan!

Viime päivinä olen myös ajatellut, miten valtava tuki mieheni onkaan varsinkin tässä elämäntilanteessa pienten lasten kanssa. Siitä voin olla vain suuresti kiitollinen. Ja nauraa yhdessä Home Improvement sarjan kohdalle, jossa raskaana olevan naisen mies sanoo oikuttelevan vaimonsa käytöksestä pelikavereilleen, hieman anteeksi pyydelleen: "Raskaushormonit, tiedättehän, mutta nehän helpottavat heti synnytyksen jälkeen?". Samassa huoneessa olevat miehet pälyilevät toisiaan ja hieman köhien ja toisiaan hiljalleen kannustaen ja kuin yhteisestä päätöksestä vastaavat, että: "Ye-e-eah... Right!". Joskus on parempi, kun ei tiedä mitä nurkan takana on odottamassa!


Mutta esimerkkinä tuesta oli taas tämä ilta. Esikoinen veti mielenterveyteni rajatiloihin sairautensa jälkeisellä uskomattomalla ärtymyksellään (Onko muille tuttu tilanne? Sairauden jälkeen taannutaan uhmaikäiseksi ja mustasukkaiseksi mutta asteikolla: possessed). Ja mieheni peruu harrastuksensa ja sanoo, että ota omaa aikaa, ja vie lapset toiseen kerrokseen ja käskee tekemään jotain mukavaa. Niinpä ikuisuusprojektiksi manaamani pehmokirja valmistuikin tänään yhdellä ompelukoneelle istumisella. Jälki on kiireistä, mutta toteutin ideani, jonka periaattena oli olla luova alusta loppuun ilman mittanauhoja tai kaavoja. Kankaina käytin ex-shitterin uusia, nyt jo vanhoja, vaatteita ja lisäsin vanhoista jämäkangaspaloista jotain sinne tänne. Inspiraation sain aikoinaan kirjaan muun muassa blogista Sydämen asialla .

Saatte siis läjän kuvia. Näitä minun höperyyksiä, hassutuksia, sinnepäin ja silleen. Jospa nämä tuovat edes vähän hauskuutusta kunkin olotilaan! Kirja toi ainakin hymyä minulle ja perheelleni! Eipä luovuteta, eihän?!

Vink: jotkut nettikangaskaupat tarjoavat
ilmaiseksi kangaspaloja.


Räpellettävää.
Mikäs se...?
Se rapisee (leivinpaperia ja vanua sisällä).
Ensikertalaisen kiireistä applikointia.
Kankaat ovat erituntuisia.



"Tim: I didn't bug you during childbirth. 
Jill: No, but you bugged me during conception."

- Home Improvement

14 kommenttia:

  1. Ihana kirja. Voi kun itsekin viitsisin edes yrittää!

    Toivottavasti stressi helpottaa! Tuli hyvä mieli kuitenkin siitä, että puolisosi on noin ihanasti menossa mukana :) Ja että osaat ottaa siitä sen oman ajan irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuta kuin kokeilemaan :). Peruskankailla saisi aika helpostikin kaunista ja suoraa. Trikoojämillä talla pohjassa saa.. Uniikkia :D!
      Joskus osaan, joskus en. Välillä menee hengähdysraot kovasti vaan puuhatessa.

      Poista
  2. Ihana kirja! Kohta vaadin samanlaista, joten mieti jo hinta valmiiksi :)

    Stressi on jännä asia. Joskus on jostain syystä pinna niin tiukalla että yksi kaatunut maitolasi katkaisee kamelin selän. Joskus on hyvä mieli. Aina en ihan itse osaa sanoa mikä mielialat aiheuttaa, mutta unen puute on varmaan suurin yksittäinen tekijä. En onnekseni ole kovin hormonihuuruinen henkilö raskaanakaan - toki vähän normaalia sekavampi mielentila on, mutta ei ihan tuuliviiri. Huonosti nukuttu yö tai öiden sarja on tosi paha vaikka ei edes olisi lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, olitpas ystävällinen :)! Kiitos!

      Stressi. Niinpä. Uni, kyllä. Jo yhden yön katko tuntuu muuten hyvin nukkuvan olossa, eikä voi edes tajuta mitä pitkäkestoiset unettomuudet tekevätkään noille aivosoluillemme!
      Hormonit hyrräävät varmaan eri tasoilla kullakin ja lienee omalla persoonalla siinä yhdessä se vaikutus miten ailahtelevaisena itse itsensä milloinkin löytää. Mysteerisiä juttuja ja itselleni mielenkiintoisia, siis sellainen itsetutkiskelu ja itsensä kehittäminen :).

      Poista
  3. Vaude! Tästähän tuli tosi kiva. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitpas nopea :D! Kiitos :)! Mietin kuules, että vanhoista lastenvaatteistakin voisi tulla aika kiva ja nostalginen :).

      Poista
  4. Ihana pehmokirja, uniikki! Tuossa on monta tuttua rakasta kuosia, erityisesti norsukuosi, jota löytyy paristakin kestovaipasta ja tuollaisena froteepintaisena ensimmäisestä vaatekappaleesta, jonka silloin vielä mahassa majailevalle Lipsille ostin. Kuvaavaa on, että ostin paidan kokoa 50, vieläpä harvinaisen kapean mallin. Ei ollut toivoakaan ahtaa sitä nelikiloisen jättiposkivauvan ylle. Onneksi kakkonen sattui syntymään etuajassa, sille ihana norsupaita oli justiinsa passeli!

    Lapset on kipeinä(kin) todella ärsyttäviä joskus. Kuopus veti ripuli-kuume-hässäkkänsä ohessa sellaiset vonkunakonsertit, etten olisi saanut mitään muuta kuin kantaa tai pitää sylissä tai imettää. Kätevää tietty, että oon tällainen perverssi taaperoimettäjä, koska ripulinesteytys tulee hoidettua kätevästi (lapsi raivostuu kipeänä jos sille tarjoaa muuta juotavaa) mut tuli kyllä vähän vauva-ajan fläsärit päälle, kun ruudussa pyöri Täykkärit jakso toisensa jälkeen ja mä imetin, imetin ja imetin. Mukavaa olis, jos kuuluisin niihin joita imetys laihduttaa, olis varmaan lähtenyt kilo-pari viimeisimmän imuroinnin jäljiltä, mut kun ei niin ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norsupaita kokoa 50! Oi ihana!
      Imetys on kyllä tuntunut kipeän vauvan kanssa kovin tärkeältä kyllä. Siitä saa oikeastaan aika hyvänmielen kun pystyy tarjoamaan kipeälle jotain mikä maittaa ja tuottaa hyvää oloa. Olen kyllä muutenkin pitänyt imetyksestä aika paljon kummallakin kerralla. Saa nähdä missä vaiheessa raskin lopetella kuopuksen kanssa, vielä en halua edes ajatella koko asiaa!

      Poista
  5. Ihana :)! Mulla on joskus ollut mielessä tehdä myös jotain tuollaista, mutta aina se on vain jäänyt. Ehkä pitäisi esikoisen ajalta jääneet sotkuvaatteet käyttää tuohon. Sellaiset siis mitä ei viitsi edes kirppikselle vielä, kun on joku iso tahra jossain.

    Ja meillä taitaa olla myös joku sairastamisen jälkeinen ärrinmurrin-tauti menossa, kun ollaan jo toista viikkoa niinkuin pehvalle ammuttuja karhuja (isompi). Vähän alkais olla jo äidinkin pää tuuletuksen tarpeessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tein joskus pehmolelukokeilun esikoisen raitabodysta, jotain tällaisia pitäisi tehdä vaikka ihan lempikuoseista joku. Mietin joskus myös lasten pikkutyynyjen (päikkärityynyt tai "sisustustyynyt") vanhoista vaatteista tai jopa päiväpeittoa. Tällä tavoin ne muistot olisi läsnä tässä arjessa :).

      Käyhän lenkillä issekseen tai varaa kampaaja :)! Minulla kyllä helpotti eilen kun pääsi kaksin esikoisen kanssa katselemaan ihmisten menoa arki-illasta, pois sairastupamme hiljaisesta odottelusta. Ollaan huomattu, että esikoinen tarvitsee syliä ja huomiota nyt sairauden jälkeen. Jätettiin myös menot tältä vkolta pois. Sairaana olo taitaa tuoda semmoista turvattomuutta, onhan sitä aikuisenakin vähän lapsellisempi kipeänä...

      Poista
  6. Oi että miten ihana! Saanko laittaa yhden tuollaisen tilaukseen? ;) n vitsi, vitsi. Olisi tuollainen mukava ehtiä tekemään itsekin!

    Stressistä en edes jaksa alkaa avautumaan, puuh.. Nyt tosin elellään aika rauhallista vaihetta täällä vanhempieni luona, mutta en odota sitä keittiön uudelleen järjestämistä (miehen ollessa töissä, kahden lapsen kanssa) kunhan lattiaremppa on tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa paineita tehdä tuollainen toiselle! Tosin nyt kokeilun jälkeen tietäisi Vähän paremmin :D mitkä kankaat on helppoja mihinkin, eikä tarvitsisi lennosta keksiä ratkaisuja. Ehkäpä leikkaisi kankaatkin saman kokoisiksi :D.

      Mutta suosittelen kyllä tuota kankaiden kierrätystä omalla tavallaan. Hirveän helppohan olisi sellainen täytetty käärme/ matokin ja tosi kiva leikeissä :)!

      Toivottavasti saat jotain kivaa siihen uudelleen järjestelyyn... Ajattelet että saatpahan kaapit siivottua (tästä olen kade!!) ja ehkäpä voisi kokeilla uutta piristävää järjestystä, tai laittaa jopa uuden pöytäliinan ja verhot kevättä odottelemaan?! Onni että teillä on vanhempiesi tuki! Varmaan äitisi voisi tulla laittamaan tavaroitakin apuna jos haluat?

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!