tiistai 15. tammikuuta 2013

Lastenmusiikkia, maestro!

Esikoiseni vauvakirjana on ollut Hannele Huovin kirjoittama ja Kristiina Louhin kuvittaman Kun on oikein pieni ja siinä mukana tuli hyvä samanniminen Soili Perkiön sovittama cd. Tämän äänitteen myötä innostuinkin kuuntelemaan vauvani kanssa musiikkia ja huomasin, että usein musiikki rauhoitti häntä, koko ajan pitenevissä määrissä. "Soitan kelloa, painan nappia, tällä pysäkillä pois, liukuportaita metroon ja metrolla mummolaan..." Tämä biisi on vieläkin omassa mielessäni minun ja esikoisen "se oma biisi", sitä olemme laulaneet ja leikkineet monessa eri paikassa, mikä kuvastaa sitä, että laulu on koettu monen muunkin mielestä hyväksi lastenlauluksi.
Musiikissa on voimaa.

Epätarkka kuva on epätarkan bloggarin merkki.

Löytyipä varastomme kätköistä sitten joku toinenkin lastenlauluäänite, nimeltään eh-kä-pä "Lastenlauluja" ja perässä jokin numero. Kuvitus: tuntematon. Laulut kuulostivat tutuilta: Mikki Hiiri merihädässä ja Peppi Pitkätossu- laitetaanpa soimaan! Mutta auta armias, sisältö olikin melkoista itkuvirsityyppistä laulelmaa, jossa esiintyjinä olivat joko kulahtaneet lavatanssitähdet tai kansakoulujen lastenkuorot. Yritin pysyä iloisena ja laulaa tuttuja biisejä mukana mutta siinä vaiheessa, kun lapsikin alkoi itkeä, oikeutetusti, laitoin cd:n omaan pahvikanteensa, jonne se jäi.

Alkoi operaationi "hyvän lastenmusiikin metsästys". Samoihin aikoihin satuin käymään Hannele Huovin pitämässä lastenloruhetkessä (okei vauva oli mukana), jossa hänellä oli mukanaan Karvakorvan laulupurkki cd, josta hän soitti ja lauloi omista runoista tehtyjä kappaleitaan. Ja taas kuulosti hyvälle. "Koiria, koiria..."  Googlasin cd:n heti, tilasin sen ja myöhemmin myös laulujen sanat, sävelet ja pieniä leikkejä sisältävän kirjasen.
Huovin ja Perkiön laadukkaasti sävellettyä ja toteutettua musiikkia löysin myös levyltä Vauvan vaaka (+saatavilla laululeikkikirjanen). Myöhemmin tutustuimme kirjaston kautta Urpon ja Turpon lauluihin, joka ei kokonaisuutena saavuttanut vastaava iloa kuin aiemmin mainitut, mutta hyvä on sekin.

Täältä
Kuten olette ehkä huomanneet, minä tylsistyn jos en saa vaihtelua. Siispä tarvittiin lisää musiikkia! Esikoisen vielä kontatessa osallistuimme vauvatanssiin, jossa taidokas tanssinopettaja soitti lauluja, joita huomasin tavailevani vielä kotonakin " Loms loms loikitaan, ollaan niin kuin sammakoita, pompuloita, omenoita, pom pom pompitaan!" . Tai: "Juoksien ja juoksien ja sitten seis!".

Laulut olivat yhtä iloisia, oikeasti soitettuja (ei siis pelkillä panhuiluilla tai sähkouruilla vingutettua). Ja näin tutustuin Satu Sopasen musiikkiin ja lainasin kirjastosta heti niin Lystitunnin, Leikkitunnin, Taikapeiton (big band orkesterin kanssa!) kuin myöhemmin Soittorasiankin. Kaikki levyt ovat mahtavia ja vuosien soittoa kestäviä. Sopasen ja orkestereiden musiikki on sekä vanhoista että uusista lastenlauluista tehtyä. Näissä cd:ssä ei kopioida aikuisten popkappaleita, vaan lapsekas ilo, riemu, hyvä mieli ja huumori ovat ensisijainen lähtökohta. Lauluja on otettu myös eri puolilta maailmaa: mukana on usein välipaloina afrikkalaisia rytmejä tai vaikka irkkupillejä! Piristävää, sanon minä! Ja huomasinpa ilokseni, että Sopaselta on tullut nyt Laulupussi niminen cd, jossa on koottu Sopasen esittämiä lauluja. Levy näyttää sisältävän melkokimaran ikihittejä, joten suosittelen tutustumaan tämän lisäksi myös näihin yllämainittuihin, joissa on enemmän vanhempia lastenlauluja ja myös Sopasen omia lauluja.


Uusista, hyväksi kokemistamme, lastenlevyistä haluaisin vielä mainita (taas) Liisa Kallion ja Soili Perkiön Pikku Papun laulut, jonka mukana on kuvitettu runokirja runoista, joiden pohjalta laulut on tehty. Pikkukakkosesta tutulta Siinalta on tullut Siinan taikaradio cd, jossa on hauskasti omia uusia lauluja, joista osa on hyvin (huvittavankin) opettavaisia (mm. aikakäsitteet) mutta kaikki samalla iloisella tavalla esitettyjä- Sopasen (yli)pirteään malliin.

Uskonpa, ettei lastenmusiikin tekeminen ole sitä arvostetuinta puuhaa tässä maailmassa. Lastenmusiikissa yhdistellään usein myös aikuisten maailmaa, mikä ei ole henkilökohtaisesti minun juttuni (mutta toki se voi olla sinun juttusi). Itse en kuuntele radiosta populaarimusiikkikanavia, en välitä populaarihevistä (edes riitelevien dinojen laulamina), enkä koe omakseni hartaudella kuorolaulettuja itkuvirsiä. Niin, olet oikeassa, olen aika vaikea ihminen, ja helpommalla pääsisin, kun pitäisin helposti saatavilla olevista asioista. Mutta kun en. Ja silti olen löytänyt myös lastenmusiikkia, joka sopii meidän perheelle, tanssittaa meitä, ilahduttaa, laulattaa, tekee automatkamme paremmiksi, rauhoittaa, naurattaa ja tuottaa hyvää mieltä. Silloin sinäkin voit löytää itsellesi ja lapsellesi teidänlaistanne, mielekästä musiikkia.


Jostakin voi kuulostaa ikävältä, että valitsen soittimeeni levyn, josta nimenomaan ITSE pidän- itsekästä? En kuitenkaan koe sitä niin. Sillä uskonpa, että pienten lasten kanssa se aikuisen luoma malli, oma olo ja ilo ovat varmasti isossa osassa jaettua musiikin kuuntelua, ja innostaa lasta musiikin pariin- aivan kuten lukemisessakin! Kyllä nämä meidän lapsemme jo viimeistään teini-iässä oppivat valitsemaan oman mieleisen musiikkinsa soimaan, joka tietysti on siinä vaiheessa päinvastaista mieltymystä kuin vanhemmilla. Odotan siis innolla teinilastemme huoneista kantautuvaa smurffi/kantri/lavatanssimusiikkia... Kääk!

Millaista musiikkia teidän perheessänne kuunnellaan? Onko sinulla hyviä lastenmusiikkivinkkejä? Pitääkö sinusta lastenmusiikin olla laadukkaasti tuotettua vai onko pahvikantinen ihan riittävän hyvä?

Käykää yhdessä konserteissa, muskareissa ja pysähtykää vaikka katusoittajan ääreen :)! Livemusiikilla on omanlaisensa voimakkaampi vaikutus myös meihin aikuisiin, niin myös lapsiin (joskus myös pelottava, johon kannattaa varautua jopa korvakuulokkein, lempileluin...). Viime vuosina myös kaupunkien sinfoniaorkesterit ovat ottaneet ohjelmistoonsa lapsille suunnattua ohjelmaa klassisesta musiikista lähtien- suosittelen lämpimästi kokeilemaan näitä konsertteja! Taisin itse hurahtaa tällaisen lastensinfoniatapahtuman jälkeen ensi kertaa klassiseen musiikkiin.



"Minä näin kun kettu häntää heilutti,
minä näin kun kettu juuston piilotti!"

- vanha lastenlaulu

12 kommenttia:

  1. Jee, odottelinkin jo, milloin palaat tähän musiikkiteemaan! Meillä on nähtävästi niin sama maku lastenmusiikin suhteen, että nappaan tästä postauksesta seuraavat vinkit kirjastotilauksiin eli nuo Satu Sopasen ja Siinan levyt.

    Pikku Papusta meillä tykäteen ihan hirveästi. Ja kun pidemmän tauon jälkeen kaivoin Karvakorvan laulupurkin esiin, on poika ollut innoissaan. Olen jo tällä lyhykäisellä päiväkotiurallamme huomannut, että kun tulemme päiväkodista kotiin kannattaa kuunnella vähän musiikkia. Se rauhoittaa poikaa selvästi.

    Kiitos vinkeistä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun satuit linjoille :)! Sinulle nimenomaan pitikin vinkata Sopanen ja Siina. Tuo pväkodista tuloasia olikin hyvä vinkki. Olen kuullut, että kotiin tullessa olisi hyvä ottaa semmoinen "turvatankkaushetki" niin lapsi saisi purettua päivän stressiä. Musiikin yhdistäminen, siis semmoisen joka tuo hyvän mielen, on kyllä mitä mainioin idea.
      Käytän itsekin musiikkia arkipvinä rauhoitukseen. Joskus se inspaa kyllä tanssimaankin, mikä on toisaalta vähän villimpää mutta kuitenkin rajatumpaa kuin sekopäinen juoksentelu. Joskus lapset selvästi vaan jäävät kuuntelemaan, varsinkin esikoinen, joka ymmärtää jo sanoja (siksi niiden tasolla onkin väliä etteivät ole liian pelottavia tai vaikeita).
      Kiitos LQ!

      Poista
    2. Eipä kestä! :)
      Ja kyllä meilläkin musiikkia käytetään sekä rauhoittumiseen että tanssimiseen. Viime aikoina muistin jopa sen pojan vauva-aikana käyttämäni kikan, että jos lapsi oli tosi levoton vaippaa vaihtaessa (kuten on taas nykyisin jostain syystä), lauloin hänelle sitä "vauva venyttelee vaan" laulua ja heti loppui kiukku. Ja yhä toimii, vaikkei tuo enää mikään vauva olekaan. ;)

      Poista
    3. Ne jää varmaan niin erilailla fyysisestikin muistiin nuo laulut! Minä käytän laulua syötössä rauhoittajana. Toimii :)!

      Poista
  2. Itse pidän lastenmusiikista, jossa on helppo tarttuva sävel. Lauluja, joita on helppo laulaa mukana, ilman että sävel tekisi kommervenkkeja. Jos lauluun on vielä joku helppo leikki, niin tarttuu lapsiinkin helpommin.

    Haluan vinkata nettiradiosta, jossa soitetaan lastenlauluja omasta lapsuudesta nykypäivään: lastenomaradio.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä huomio! Voin allekirjoittaa tuon mutta lisätä, että myös pieniä nokkeluulsia saa olla mukana esim osassa biisejä. Esim tuo lainaamani kettu laulu on oikein hyvä esimerkki ja tällaisia kauniita toistavia lauluja on noissa vanhoissa lauluissa varsinkin. Harmi kun en muista yhden lasten cdn nimeä missä nimenomaan on tällaisia paljon "kova työ sahata... Kova työ sa-ha-ta" tyylisiä joita on helppo lapsenkin oppia ja leikkiä.

      Kiitos nettiradiovinkistä, pitääpä kokeilla vaikka jo huomenna! Minulla on nykyään niin harvoin läppäri auki että nettiradiotkin ovat olleet unohtuneet. Olen kyllä tästä joskus kuulla mutta olin jo täydin unohtanut. Kiitos paljon kommentistasi :).

      Poista
    2. Toki pienijä jippoja saa olla, että laulu pysyy mielenkiintoisena. Tulee mieleen eräs Jääkarhujen kahvila- laulu, jossa on pitkiä taukoja, että miten ilman säestystä laulun saisi kuullostamaan järkevältä. Jotkut lastenlaulut eivät siis vain ole laulettavia.

      Tuota Lasten omaa radiota voi kuunnella myös esim. Kännykällä, jos osaa asentaa tarvittavia ohjelmia (itse en osaa).

      Poista
    3. Harmi, ettei radiokanava löydy radioaalloilta, joka olisi meille paras vaihtoehto arjessamme. Miltähän vuosisadalta me oikein olemmekaan :D ?

      Poista
  3. Kiitos musiikkivinkeistä! Täytyy heti kyllä etsiä käsiin, koska täältä löytyy yksi vaikea tapaus myös. Meillä on autossa ollut jotain pahvikantisia levyjä, mutta ei niitä oikein ole kukaan jaksanut kuunnella. Niissäkin tosin tuntuu olevan eroja ja osa on jopa laadukkaampaa tavaraa kuin toinen.

    Meille uusin lastenmusiikki osaston edustaja on Mimin ja Kukun Timantti -levy. Sieltä varsinkin laulu Lokkenlollia on saanut suurta suosiota tässä talossa.

    Ja älä ihmeessä lopeta edellisen postauksen tyylisiä kirjoituksia. Täältä löytyy ainakin yksi, joka saa niistä valtavaa vertaistukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että olet vertaistukena tässäkin :).
      Noita levyjä kannattaa lainata kirjastosta. Minä yleensä varaan levyjä ja kirjojakin, koska se tulee kuitenkin monin tavoin kannattavammaksi (säästää rahaa, aikaa ja luontoa- ei turhia ostoksia) ja kaiken lisäksi osassa kirjastoissahan lasten "tuotteiden" varaus on ILMAISTA!
      Mutta sitten taas joitakin haluan ostaa itselleni jo ihan kannatuksen vuoksi. Lystitunti ja leikkitunti olisivat kyllä ihana saada omaksi (niissäkin laulukirjat) mutta ovat kovin tyyriitä. Laatu maksaa!


      Kuule sain tänään kirjastosta sen Emppu kirjan (meniköhän nimi oikein, kirjoittelen täältä nukuttamasta, eli lasken appsia seisomasta alas!!!, niin en pääse tarkistamaan). Emppu ja ystävä. Niitä ei näköjään saakaan juuri lainaan kuin varaten ja erityisen hyvällä tuurilla.

      Kiitos kovasti myös viimeisestä kommentistakin. Jatkan varmasti appsin 1v.asti ja sitten mietin jatkoa :). Ne postaukset vievät minulta paljon aikaa, enkä osaa oikein päättää onko ne ajan tuhlauksen väärtejä.

      Poista
  4. Mä olen jostain syystä vältellyt Satu Sopasen lastenmusiikkia, en oikein itsekään tiedä miksi, kai mä kuvittelen sen olevan vähän isommille tjtn. Täytyypä heti ruveta kokeilemaan!

    Meillä yksi suuri suosikki on Mimmien Maailman ympäri -levy. Kannattaa kokeilla! Ja sellainen kuin Häntä pystyyn. Kivoja leikkilauluja. Taisin aiemmin jo mainita että en oikein jaksa kuunnella lastenlauluja lasten laulamina. Häntä pystyyn -levyllä niitä on jonkin verran mutta aikuisten laulamien seassa menettelevät kyllä.

    On ihana katsoa miten pieni ihminen riehaantuu musiikista tanssimaan ihan villisti, ja nykyään sitten jo keskittyy hyvin tarkkaan kuuntelemaan sanoja ja jälkikäteen kommentoi niitä varsin yllättävissä tilanteissa. Ja meillä joskus jopa pyydetään että saisi soittaa pianolla ja laulaa :) Kiinnostusta kestää ehkä max. 2 minuuttia, mutta on jotenkin tosi suloista että lapsi itse tekee tähän aloitteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopasta oli tosiaan meillä jo 0-2 vuotiaiden tanssissa ja oli aivan sopivaa siihen. Ymmärtääkseni Sopasen teokset ovat myös varsin suosittua muskarikamaa.

      Minkään en jaksa kuunnella levyllistä lasten laulamaa musiikkia mutta esim Siinan levyllä osittain lapsen laulama kappale Tiedän mä sen on ihan koskettava kappale (okei ainakin näin hormonihuuruissa). Ja onpa se kyllä niinkin sanottava, että toisten lasten ääni on kauniimpi omaan korvaan kun toisten, kun sitä on tarkoitus kuunnella toistuvassa tarkoituksessa.

      Musisointi on hauskaa :)! Minusta on maailman söpöintä kun appsi heiluu musiikin tahtiin =). Voih! Vaikka toki esikoisenkin tanssi sai eilenkin minut ihkuttelemaan niin paljon, että jäi iltapala kesken.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!