sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Ääniä puistossa ja muita lasten tutustumisesta kertovia kirjoja

Olen saanut kivoja vinkkejä lukijoiltani hyvistä lastenkirjoista. Kiitos kaikille! Jos kirjat eivät ole olleet meille aiemmasta tuttuja, olen yrittänyt tutustua niihin kirjaston avulla.

Nimimerkki Nuppu vihjaisi minulle erikoisesta kirjasta Ääniä puistossa. Olemme lukeneet aiemminkin pari Anthony Brownen kirjaa (ainakin Minun äitini) mutta kirjat ovat olleet minulle hiukan haaleita, ja ehkäpä pojallenikin. Brownen käyttämä gorillahahmo ei myöskään ihan tavoita minua- miksi hän on valinnut tämän hieman pelottavan näköisen sukulaisemme kuvituksiinsa? No, makuseikkoja, joku voi pitää ideaa hauskana, vaikka minua se lähinnä hämmentää.


Värimaailma on aika tumma ja synkkä.


Ääniä puistossa kirja on kuitenkin idealtaan aika mielenkiintoinen. Se kertoo neljän eri henkilön gorillan näkökulmasta tarinan puistossa käymisestä. Tarina alkaa kiukkuiselta ja pelokkaalta vaikuttavan äitigorillan näkökulmasta, jatkuen työttömän isägorillan tarinalla ja lopussa kerrotaan kahden toisiinsa tutustuneiden lasten tarinat. Aikuisten tarinoissa tuntuu korostuvan yksinäisyys ja jopa alakuloisuus. Lasten tarinoissa tulee mukavasti esille kuinka tutustua uuteen tyyppiin ja miten uuden tuttavan kanssa voi leikkiä, vaikka lapsi olisikin erilainen kuin itse on. Kirja on omalla tavallaan aika kiehtova, ja olisi kiva tietää miten lapsi sen kokee. Yritin vähän kysyäkin tätä esikoiselta, mutten oikein saanut vastausta.
Mielestäni on hyvä, etteivät lastenkirjat ole aina pelkkää hattaran syömistä ja kiikkumista, sillä kirjojen kautta lasten on turvallista tutustua myös asioihin, jotka ovat outoja, pelottavia ja tuntemattomia. 3/5.



Toisen kirjasarjavinkin sain Keltaisen talon perhe blogin tiliaalta. Siri Reuterstrandin kirjasarja kertoo Emppu-pojasta ja me luimme näistä kirjan Empun uusi ystävä. Hieman surumieliseksi kuvitetun Empun kansi ei suoranaisesti kutsunut minua luokseen. Tarinan alku on toteavan oloinen mutta, kun tarina pääsee alkulatteuksien jälkeen käyntiin, siihen
tulee huumoria ja mielenkiintoa. Tarinassa Emppu tapaa uuden pojan hiljaisessa puistossa mummonsa kanssa ja alun vastahangoittelun jälkeen, hän huomaakin puistokaverin olevan aika hauska juttu. Loppujen lopuksi kirjan kokonaisuus on minusta niin hyvä, että mieleeni tuli jopa legendaariset Louhin Tomppa kirjat (niihin kuitenkaan yltämättä) ja olemme lukeneet hauskaa Emppu-kirjaa useamman kerran. Taidanpa laittaa loput Emput varaukseen! 4/5.


Lasten keskuksen kirjat ovat usein varsin ajatuksella tehtyjä. Kirjoissa on yleensä jonkinlainen teema tunteisiin, elämän tapahtumiin, uskoon tai sosiaalisiin suhteisiin liittyen. Roul Krischanitzin kirjassa Ollaanko kavereita? kerrotaan myös kaverustumisesta, ja hieman Ääniä puistossa kirjan tapaan, myös tässä kirjassa valotettiin tarinan kautta lapselle, kuinka me kaikki näemme maailman omista näkökulmistamme. Tämä toisen näkökulman ymmärtäminen on taito, jonka lapsi oppii kehittyessään ja sitä ei siis ole vauvalla tai täysin vielä taaperollakaan. Tämä seikka (theory of mind, mielen teoria) on mielestäni varsin mielenkiintoinen asia ja tiedetään, että joihinkin ihmisten erityispiirteisiin kuuluu osana myös pulmat toisen näkökulman ymmärtämisestä. Ihan hauska kirja kauniilla, värikkäillä kuvituksella 3/5. Suosittelen Lasten keskuksen kirjoihin tutustumista!


"Kauhea suupaltti, Emppu ajattelee ja istuutuu keinuun. Eikö täällä saa olla hetkeäkään rauhassa?"

- Siri Reuterstrand: Empun uusi ystävä.

4 kommenttia:

  1. Kiva, että tykkäsitte Empusta :)! Oiskin hauska lukea joskus noita kirjoja myös suomeksi, kun meidän versiot on kaikki sillä toisella kotimaisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, Emppu on muuten tyttö! Itsekin luulin pojaksi, mutta mies selitti, että Ellis on tytön nimi ja hon siellä kirjassa sitten lukikin.

      Poista
    2. Enpä olekaan katsonut minkä kielinen kirjasarja alunperin on, oletin, että englanninkielinen. Vai tyttö! Hauska homma, että näin :). Olin aikoinaan ihan varma, että Muumien Tuutikki on poika, mutta sittemmin minulle asia selvisi, että kyseessä on tyttö/nainen ja luin myös asiaan kuuluvan tarinan. Tyttötai poika, minulle ihan sama, kunhan kirja on vaan HYVÄ!
      Kiitos tosiaan siis kirjavinkistä ja kerro taas uusia :)! Ja kiitos kommentista, kun näihin kirjapostauksiin tulee näitä niin vähän :).

      Poista
  2. Ääniä puistossa kirja tuntuu useammalla lukukerralla aina vain mielenkiintoisemmalta. Ja 3v.vastasi onko tämä kirja sinusta hyvä kysymykseen "Joo, on hyvä.". Ja se on paljon se. Lapset ovat parhaita kritiikin antajia.

    VastaaPoista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!