perjantai 2. marraskuuta 2012

Dinoja, autoja ja isovanhempia lastenkirjoissa

Minulla on näköjään varsinainen blogikirjoitteluvimma menossa tällä viikolla. Ja koska eilen lupasin postata lastenkirjoista seuraavaksi, tässä sitä ollaan!

Minulla ja meillä on ollut "uusissa lastenkirjailijoissa" yhtenä lempikirjailijana Ian Whybrow, joka pikaisesti googlettamalla osoittautuikin lastenkirjailijoiden raskassarjalaiseksi yli sadalla julkaistulla lastenkirjallaan, joita on tupsahdellut jo vuodelta 1989 lähtien. Tällä kertaa kirjastostamme löytyi Moikataan dinoja kirja. Dinosauruskirjat ovat lähestulkoon varma valinta pikkupoikien lukemistoissa, ehkä ei ihan niin varma kuin autokirjat, mutta melkein. Meidän esikoisemme ei ole intautunut dinoista hirvittävän paljon, eikä omista yhtään dinoleluakaan (vaikka äiti olisi kerran jo kirpparilta ostanut, poika vain kieltäytyi kohteliaasti!) mutta kirjoissa dinoja voidaan aika ajoin moikata. Tässä kirjassa tutustutaan mukavaan, Whybrowlaiseen riimittelytapaan erilaisiin dinoihin ja lopussa voi jopa tutustua dinojen oikeisiin nimiinkin. Kaikenlaisten nimien opettelu tuntuu olevan omasta lapsestani erityisen mielenkiintoista, joten dinojen nimiä piti toistella useampaan kertaan. Mukava dinokirja mutta  tämä kirja ei voittanut kahta muuta Whybrownia, jotka olen ostanut jopa omaan kirjahyllyymmekin.



Nämä mahtavat Whybrownin kirjat ovat Mieluiten ukin luo ja Automatka mummolaan. Kumpikin kertovat nimensä mukaisesti isovanhemmista ja heidän luo matkustamisesta hauskasti riimitellen. Olen huomannut, että lapselleni on ollut tärkeää pitää "tärkeitä ihmisiä" arjessa mukana, vaikka näin kirjoin ja valokuvin, koska muuten tapaamisemme ovat hyvin harvassa. Niinpä kissan matka ukin luo majakkaan, on valtavan ihana seikkailumatka erilaisissa kulkuneuvoissa (ja myös ihana tirkistys majakan sisään). Automatkalla mummolaan köröttelevät perheen pienemmät äitinsä kanssa isovanhempien luo kakulle. Niin lämminhenkisiä ja yhteisöllisiä kirjoja, että voin vain suositella. Lämmöllä.


Olen aiemminkin todennut, että kirjasto on siitä paras paikka, että sitä kautta on helppo tutustua uusiin lasten ja aikuistenkin kirjoihin, matalalla kynnyksellä. Kirjoja voi valita kassillisen fiiliksen mukaan, kuin irtokarkkeja. "Tämän kansi näyttää kivalle" "Tässä on auto." "Tämä kirjoittaja on tehnyt ennenkin hauskoja kirjoja".
Aira Savisaaren (kirjoittaja) ja Hannamari Ruohosen kirja pysäytti katseeni ambulanssin hauskan ja vähän erilaisen kuvituksen kautta. Esikoisellani ei ole tällä hetkellä lääkärivimma, kuten aina aika ajoin tuntuu olevan, joilloin lääkärikirjat ovat pop, mutta nyt hän suostui kuuntelemaan tämän ambulanssi kirjan Salama lehtien (huoh) välissä. Ja Masa ja Maija ambulanssipartiohan olikin aika lupaava. Tarina eteni hauskasti kujeilevalla tavalla. Piirrokset olivat hauskoja ja tarina itsessään lämminhenkinen ja hupaisa. Tämä kirja oli selvästi esikoiskirja mahdollisesti tulevalle sarjalle, jolle toivotan tervetuloa. Autojen ja muiden aiheiden yhdistäminen toimii myös pikkupoikakuulijoille!

Koska en millään malta lopettaa tätä lastenkirjoista kirjoittamista, haluan lopussa antaa kuvavilauksen meidän tämän päivän päikkäkirjoihin. Aloitimme Mikko Mallikas panee töpinäksi kirjalla (Gunilla Bergström), jossa Mikko viivyttelee ruoalle menemistä "minä vain vielä..." keksimällä yhdestä asiasta toisen tärkeä puuhan, mikä vain vielä pitää ennen ruokaa tehdä. Voi miten tuttua! Ja ei vain lapseni kohdalla, vaan myös itse olen joskus samanlainen asiasta toiseen kulkija! Mahtava ja haus-ka kirja ja pidän kovasti Bergströmin kirjoitustyylistä, joilla lukijaa johdatellaan erilaisiin äänensävyihin ja painotuksiin kursiivien ynnä muiden kautta. Lisäksi Bergström antaa meille vanhemmille monta asiaa anteeksi. Mitä tällä tarkoitan? Lue, niin ymmärrät!


Toisena kirjana luimme Toisenlainen Sanna kirjan (Gunilla Wolde), joka tuli mieleen Suskin kirjapostauksen kommenteista. Sanna kirjat käsittelevät 70-luvun malliin monenlaista opettavaa seikkaa ja tässä Sanna näyttää erilaisia tuntemuksiaan ja puoliaan itsestä ja kirjassa tehdään vertailuita. Välillä on kiva olla puhdas ja välillä likainen- mutta onneksi illalla aina nukuttaa! Selkeitä kuvia, hauskasti kerrottuna, ihanan pienessä kirjakoossa. Kirjat sopivat myös pienemmälle lukijalle, joka jaksaa jo hetken istua kuuntelemassa.

Viimeisenä luimme Jomppa Vompateista meille tunnetun Charles Fugen Pikkudinojen lentomatkan. Näissä kirjoissa kirjailija toimii myös kuvittajana ja lopputulos on kyllä todella laadukas. Kuvat ovat mielestäni selkeitä mutta silti yksityiskohtaisia, vallan mielikuvituksellisia ja hauskoja. Jomppa Vompatit ovat lastenkuvakirjojen parhainta antia, jos minulta kysytään, eikä Pikkudinotkaan jää tästä kauas!

Eikö olekin hauskaa miten lastenkirjoissakin on niin erilaisia tyylejä ja tapoja kertoa tarinoita? Se, kenen kirjailijan tyyli sopii kullekin perheelle, on vain itse kokeiltava. Tai kullekin lapselle! Jo pienelläkin lapsella on huumorintajua, ja varsin omanlaisensa, vaikka usein perheiden kanssa yhtenäinen. Meillä ainakin nautitaan usein lastekirjoista, joissa on lämpöä ja huumoria. Tämä koskee myös lastenrunoja.

Millaisia kirjoja te olette viimeksi lukeneet? Kuka teillä valitseee kirjat kirjastosta? Lapsi vai sinä?
Haluaisiko joku esittää lastenkirjapostaustoiveita esimerkiksi teemoittain? Ottaisin näitä ILOLLA vastaan!! Luvassa olisi mahdollisesti teksti lapsen hoidon aloituksesta ja siihen liittyvistä lastenkirjoista, kiinnostaisiko tämä aihepiiri ketään?


"Ja osaa Mikko senkin. Katsos vain, kuinka sukkela hän on, eikä isä edes huomaa."

- Gunilla Bergström: Mikko Mallikas pistää töpinäksi

7 kommenttia:

  1. Meillä osan kirjoista on valinnut lapsi ja osan vanhemmat. Tämän hetken suosikkeja ovat Ellis kirjat, jotka ovat muuten uusimmassa postauksessani kuvituksena :D! Uusin kulkeutui meille tytön ja isän omalta kauppareissulta. Lisäksi neiti haluaisi aina lukea kanssani jotain omasta lapsuudestani meille kulkeutunutta Vaari-kirjaa, joka on omasta mielestäni T-Y-L-S-Ä..niin kuvituksen kuin tekstinkin puolesta!

    Ja postaa ihmeessä aihealueittain! Mitään toiveaihetta nyt ei tule mieleen, mutta eiköhän teille ajankohtaiset aiheet päde tännekin ;)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellis kirjat ovatkin tuntemattomia meille, lieneekö noita suomennettu lain? Kuvitus näyttäisi ainakin mielenkiintoiselta :)! Kiitos kun vastasit kirjapostaukseeni :))))!

      Poista
  2. Kommentoinpa minäkin, vaikka sanoit, ettei lastenkirjapostauksiin kommentoi kukaan. ;)
    Tosin en vielä osaa sanoa asiasta mitään, kun tuo minun lapsonen on niin pieni, että toistaiseksi on luettu vain niitä kirjoja, joita on omassa kirjahyllyssä, kahdella kielellä. Mutta olen jo vähän ruvennut silmäilemään Vauva- ynnä muista lehdistä lastenkirjasuosituksia ja takuulla ryhdytään mekin ravaamaan kirjastossa, jahka poika tuosta vähän kasvaa. Isänsä on oikea kirjaston suurkuluttaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kun vastasit :)!! Ei kannata välittää minun sarkasmista :D. Kirjapostaukset ovat toki vaikeita kommentoitavia jos ei ole tuttuja kirjoja tai muuten täysikirjahöperö?! En tiedä minkä ikäinen lapsesi on mutta jos vauvavauva niin aiemmin esittelin kirjat Vauva! Ja Kana sanoo Kot Kot, jotka ovat olleet mielestäni hyviä ja laadukkaita suomalaisia kuvakirjoja, joissa ensimmäisessä lorutusta. Nämä käyvät jo parikuiselle katseltavaksi, varsinkin jälkimmäinen.
      Lukeva mies, i like sound of that!!! Itse asiassa lapsille hyvä lukemiseen ohjaava motivaatio tulee siitä, että näkee vanhempiensa lukevan ja keskustelevan lukemisestaan.

      Poista

  3. Kiitos tästä kirjapostauksesta, laitoin tän bookmarkseihin että muistan lukea uudestaan ennen kun mennään kirjastoreissulle!

    Muistan noi Sanna- ja Teemu -kirjat omasta lapsuudesta. Myös Sini-kirjat. Mun miehen lempikirja lapsena oli Teemu siivoaa. Kuinka ihanan osallistavaa!

    Meillä oli just tänään pieni kärhämä miehen kanssa kun se yritti piilottaa omasta mielestään paskoja ja tyhmiä lastenkirjoja lastenkirjahyllystä vaikka MÄ OLIN JÄRJESTÄNYT NE VÄRIEN MUKAAN! Meni ihan värijärkät sekaisin. Mies vetosi siihen, että hän on meillä se joka iltasadut hoitaa, joten hän saa päättää. Mjoo.

    Mun lapsuuden yksi lempikirjoja oli sellainen kuin Viksu Rontti. Se kertoo koirasta, joka taiotaan omituiseksi monsteriksi. Huusin sen huuto.netistä ja luin nyt aikuisena lapselle iltasaduksi. Ja höh, ei se ollut yhtään niin hyvä! Toinen legendaarinen kirja oli tarina possusta, joka reissasi ympäri maailmaa, sillä oli hattu ja matkalaukku. Hitto vie kun en muista sen kirjan nimeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaa! Meidän isi on yhtä kelju iltasatulukija. Valitsee usein itse kirjat ja piilottelee osan :D. Nämä lapset kun tuppaavat jumimaan suosikkeihinsa. Minä saatan antaa valita kaikki ja välillä, kuten tässä postauksen päivänä valitsin itse (kun meinas mennä hermot valitsemisjahkauksessa).

      Hmm Sini kirjat eivät sano mulle mitään. Täytyypä googlettaa. Samoin noi lempparisi eivät olleet tuttuja. Kerran löysin itsekin lapsuuden lorukirjan ja tajusin, että oikeastaan yksi kuva oli se juttu, mistä se lukemismuisto tuli. Yksi säikähtänyt musta kissa!

      Minun piti ihan lukea tuo ensimmäinen lauseesi miehelleni ääneen, kun siitä tuli niin hyvä olo! Että kiitos sinulle :)!

      Poista
    2. Onkohan kyseessä siis Anna Taurialan kirjat, Sini osaa jo ja Sini käy kaupassa? Pitääkin tehdä Teemuista ja Sannoista joskus oma postaus, ne kyllä toimivat mielestäni vieläkin :). Sisaruskirjoistakin (vauvan tulosta perheeseen) ehkä parhain löytyy Sanna kirjoista.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!