tiistai 4. syyskuuta 2012

Mitä tehtäis? (taaperon kanssa)

Olen ollut aikoinaan se lapsi, joka kyselee jatkuvasti mitä tehtäis. Eli puuhailija jo pienestä pitäen! Puuhailuinto näkyy jo pienessä esikoisessanikin (2,5 v.) ja olen yrittänyt vastata tähän energiamäärään keksimällä arkipäiviin jotain pieniä kivoja juttuja vapaan leiki lisäksi, jos siis ei ole kerhoa tai muuta menoa. Ja jos totta puhutaan, näin minunkin päivät sujuvat mielekkäämmin!

Tällä viikolla olemme todel-lakin nauttineet appsin parantuneista unista- sekä päivällä että yöllä. Olen saanut nukuttua ilman vaippojen vaihtoa jo pari yötä ja päivälläkin tuntuu olevan hurjasti aikaa puuhailuun, kun appsi vetelee ulkona parin tunnin päikkäreitä. Makapaka nauttii tietenkin äidiltä saamastaan huomiosta ja selvästi nämä yhteiset puuhailut ulkoiluineen ja sisäleikkineen parantavat myös mielialaa, eikä uhmailuja ole välillä laisinkaan!

Tänä syksynä olin ostanut kokeiluksi esikoiselle puuhakirjan. Ensiksi makapaka sai jostakin arkisuorituksestaan palkinnoksi Salama-kynän, -vihkon ja -kumin. Makapaka haluaa usein, että aikuiset piirtävät hänelle ja se oman kynän käyttö on jäänyt vähän toissijaiseksi. Ajattelinkin houkutella häntä piirtelyn ja "pöytäpuuhien" ihanaan maailmaan, aluksi halpamaisesti Salama-tuotteilla lahjomalla! Viime viikolla otimme ensi kerran puuhakirjan esille, kun appsi nukkui.




Ja jopas jotakin! Esikoinen innostui kynäpuuhasta nopeasti saadessaan itse päättää puuhakirjan aukeaman, minkä sinä päivänä tekisimme. Päätimme, että yhdellä kerralla saa tehdä kaksi sivua. Piilo-opetussuunnitelmani (hekoheko) tässä oli, ettei innostus vihkoon menisi ihan hetkessä. Ensi kerta sujuikin niin hienosti, että makapaka yritti selkeämmin ensimmäistä kertaa värittää piirrettyä kuvaa "tarkasti". Äiti oli haljeta ylpeydestä ja silmäkulmassa kiilui ehkä yksi kyynelkin.

Tällä viikolla olemme käyttäneet ulkoilun jälkeisen yhteisajan askarteluun makapakan toiveesta. Eilen maalasimme tavallisilla peiteväreillä ja pensseleillä (paperi teipattiin askartelualustaan kiinni, niin ei se liu'u ja samalla paperin ympärille tulee kivat "kehykset"). Tänään esikoinen halusi askarrella "autoja, lentokoneita ja kuorma-autoja", kun houkuttelin häntä kärpässienen tekoon. Hän harjoitteli hetken saksia ja sitten teimme yhdessä sen ajattelemani kärpässienen (makapaka toimi liimausmestarina, sekä valkeinen pisteiden silkkipaperimyttäysmestarina). Lounasta lämmitellessäni makapaka sai tehdä miettimänsä autopuuhan liimaamalla autotarroja askartelukartongin "työmaalle" (helppo ja nykyään aika halpakin askarteluvinkki ja aika takuuvarma innostaja lapsille, kuten myös kuvien tms. liimaus).

Askartelu ei siis mielestäni tarvitse kerhoja, kerhonvetäjiä tai edes paljon aikaa. Jos kaapista löytyy pala paperia, kyniä, liimaa/teippiä ja sakset: askarteluainekset ovat valmiina. Jo pienellä mielikuvituksella tai vaikka vähän muilta kysellen (ja kerhojen seiniä katsellen) löytyy "ohjeita" askarteluun kasapäin!

Mitäs teillä on viimeksi askarreltu? Askarteletteko kotona?

Kohta voin varmaan ostaa lappuhaalarit, pistää pirteät ponnarit päähäni ja laittaa marimekon värikkään raitapaidan päälle! Wannabe-lto bleuen kokeileva kotihoito!


"Mitä tehtäis,
kissa pestäis,
kenen kuvalla,
naapurin munalla luvalla"

-lastenloru

12 kommenttia:

  1. Mä muuten olin sellainen " mitä mä voisin tehdä" mankuja. Mulle olisi tehnyt kerho tai askarteleva äii hyvää mutta vanhemmat työskentelivät silloin kotona ja pyörin vain jaloissa... Ei sillon ollut niin tarkkaa ja tärkeää olla lasten kanss tai ei siitä silleen puhuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että lasten kanssa oleminen arjen lomassa työpuuhien tai leikkien kautta on sellaista itse kullekin vanhemmalle yksilökohtaista vuosiluvusta piittaamatta.
      Olisi väkinäistä ja varmasti lapsellekin epäaitoa jos vanhempi puuhaisi hänen kanssaan jatkuvasti jotain mistä ei yhtään pidä. Onneksi me aikuiset osataan valita: toinen lukee kalastuslehteä lapselleen, runorimpsujen sijasta, toisessa talossa ommellaan ja hupistellään kankaita ja toisessa maalataan oikeille taulupohjille... Mielestäni tärkeää on löytää se yhteinen kiva kiinnostuksen kohde, vaikkakin aikuisena me joudutaan aika paljon joustamaankin. Minusta hiekkalaatikolla on tylsää, siksipä käymmekin pienellä kävelyllä ensin koska se tekee minulle hyvän mielen ja sitten ollaan hiekkiksellä ja yritän jopa jaksaa leikkiä. Tai sitten mieheni menee hiekkiksellekun pääsee, koska on siinä paljon parempi kuin minä!

      Poista
  2. Olen miettinyt tosi paljon, että mitä kaikkea sisäleikkejä keksisin tytölle ihan siihen loppuraskauteen ja kun vauva/syysmyrskyt/runsasluminen talvi ovat tullut (en manaa tai mitään :)). Muovailuvahaa ostin viikonloppuna, ajattelin sitä säästellä vielä joihinkin sadepäiviin, vaikkakin värikäs paketti pöydällä kiinnostaa tyttöä kovasti. Tosi kivalta kuulosti tuo askartelu! Mietin vain että säilyyköhän tytön mielenkiinto tai onkohan liian pieni. Saksia en taida uskaltaa antaa käteen. Piirtelemme, tai siis tuherramme, aika paljon, mutta vielä ideasta ei ole oikein saatu kiinni ;) Perhekerhossa tyttö askarteli oman kukan (tai siis hoitaja leikkasi kukan, kirjoitti siihen tytön nimen ja tyttö veteli siihen muutaman viivan liidulla). Ihka eka taideteos koristaa jääkaapin ovea :)

    Kuulisin mielelläni jatkossa teidän askarteluista, nämä ovat aina niitä parhaimpia vinkkejä lapsi-arkeen!

    Toivottavasti tämä kommentti tulee ja pysyy..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkohan minä sen vahingossa viimeksi poistanut :( ei kyllä löytynyt roskakoristakaan, kun katsoin :((. Pahoittelen jos olen mokannut!

      Sisäleikkejä hmmm. Kiinnostuisiko tyttösi jo esim majapuuhista, kauppaleikistä (keräät puurolaatikoita yms jemmaan) siis hyvin pienellä tavoitteella eli tavaroiden laitolla ja ihmettelyllä. Joskus teimme pahvilaatikosta auton, se oli varsinainen hitti.

      Lastensakset ovat sellaiset muoviset, pyöreälaitaiset, niitä voi harjoitella pienempikin mutta malliahan se tarvitsee. Ei makapalakaan osaa vielä mutta mini ikätoverityttö on jo aika sinnikäs leikkaaja!

      Kokeillaa tuota tarrahommaa? Entä siilin teko? Osta kartonkia josta leikkaat tytön kanssa (eli sinä) möllykän, siihen piirrätte kynällä silmät/ silmätarrat (liikkuvat?) ja piikeijsi liimaatte syksyn värejä silkkipaperimöllyköistä (tyttökin saattaa innostua rypistelemään, ainakin ihailee paperia) tai liimaatte tulitikkuja piikeiksi.

      Kokeilkaa maalausta! Perusvesivärit käy, peitevärit näkyy paremmin! Pensseli oli yltsin aikaisin jo meillä kiinnostava :)!

      Poista
    2. En usko että se olit sinä. Blogger ei ole paras kaverini.

      Majoja meillä on rakenneltu, ne on aika lailla miehen heiniä, mutta voisihan sitä itsekin intoutua! :D Hyvä vinkki nuo lastensakset, en tiennytkään! Ja siilistähän vallan innostuin. Huomiseksi on suunnitteilla Tiimarireissu, katsotaan mitä saan aikaiseksi :) Kiitos ideoista!

      Poista
    3. :)))) vilauta jossakin blogikuvakulmassa se siili sitten jooko?! Minun piti kanssa käydä tänään Tiimarissa :D!

      Poista
    4. No tottahan toki siili sitten ikuistetaan :D

      Poista
  3. Ihania askarteluja ootte keksineet :)! Me ollaan tänään menossa askartelemaan tuohon meidän naapuriin syyskortteja. Eilen keräiltiin lehtiä maasta sitä varten. Meillä tulee piirreltyä ja maalattua aika paljon ja jotain synttärikorttejakin ollaan väsäilty. Tuntuu vaan, että nyt lienee aika ottaa tujummat askartelusessiot kehiin ja voitaisiinpa piipahtaa tiimariin tässä lähitulevaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onhan näitä vinkkejä pikkukakkoset pullollaan mutta pitää aina löytää se just itseä nappaava :). Tiimariin, kyllä!! Kerro mitä puuhasitte? Kortteja mekin olemme tehneet. Silleen saa näytejäkin kun liimaa erillisen piirtospaperin kortin kanteen että jää kehykset :)!

      Poista
  4. meidän pikkuakka rakastaa piirtämistä ja leikkaamista, ja tekeekin sitä usein ihan vaan tuossa sivussa itsekseen. Monesti tekee "nameja" leikaten pitkuloita paperista ja sitten rullailee ne ja painaa luttuun... ei olis ihan heti tullut äidille mieleen tälläinen lemppari ;) ei tarvitse siis välttämättä olla kovin kummoisia että pienet tykkää... väritystä tuo on alkanut vasta nyt tajuta vaikka on kynää käytellyt jo pitkään. Ja sitten kun ei enää nuo neidin omat meinaa olla tarpeeksi, niin ootas, liima on aina kova sana :) leikkaaminen oli hetki sitten, nyt äiti piirtää paperille ympyrän ja ai kun sitä leikataan tarkkaan sitten... tai paperin ryttääminen... parhaat taiteet on tainneet tulla kun neiti on saanut toteuttaa itseään leikaten pienen pientä paperisilppua, sakseilua kun rakastaa ja sitten on saanut ne liimata A4:lle... oo mikä projekti, sai neidin puhkumaan innosta, ihan oma tekele...
    Me ollaan aika paljon askarreltu tosi pienestä jo sen mukaan miten on neidille saanut ikänsä puolesta tuunattua kerhon askarteluja, ja tuo on kyllä aina tykännyt, varsinkin jos on saanut tehdä omaan tasoonsa, ja koko ajan on tekemistä pienille käsille eikä tylsiä äiti tekee tässä välissä tän vaiheita.
    Kaikenlaista sitä keksii ja touhuaa, ja huomaa sitten tehneensä vaikkei oo ajatellut asiaa tekiessä sen enempää... tässä on kyllä ajoittain huomannut yht äkkiä miettineensä että melkein on päällä se marimekon tasaraitapaita ja polkka päässä kuten kunnon tarhatätisellä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. meillä myös ruoanlaitto ja leipominen on tosi kova sana... ja ompelukset, momo pyytää, äiti ompelee ja tuo rassaa ruuvarilla koneen sivussa yhtä ja samaa reikää, kuulemma korjaa konetta samalla kun ompelen ;D mutta toimii ja jaksaa olla... niin on saanut sit patalappuja leikkeihinsä, kantoreppua nukkevauvalle ja muffinseja leikkeihin... ja on ihan liekeissä kun saa valita kankaita ja kertoa millainen pitäis tulla :)

      Poista
    2. Teillä onkin hoksattu juuri se hyvä asia, että ei kannata tehdä askartelusta sen suurempaa suoritusta. Eli mytyt ja pikkunyperöitten liimaus paperille ovat taidetta, ei tarvitse olla mitään Mona Lisa tasoa. Näin minäkin ajattelen :).

      Ompelukoneen ääni on jotenkin lapsista aika kiva, sellainen rauhoittava? Ehkäpä appsi haluaa joskus myös nukeilleen jotain vaatteita niin äippä pääsee hommiin :D. Tällä hetkellä olen tekemässä appsille sisähaalaria, saas nähdä mitä tulee- inspis vaan vetää minut nyt sukkapuikkojen varteen! Nuo ruuanlaitto-ompelut voisivat kiinnostaa makapakaakin :). Jään ihmettelemään miten olet loihtinut muffinsseja ompelemalla!!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!