perjantai 14. syyskuuta 2012

Lapsen seksuaalisuuden kehittymisestä (kirja)

Tässäpä aihepiiri, joka pistää ainakin minut itseni raapimaan päälakeani. Seksi on mielestäni aikuisen intiimi elämänalue ja sellainen, mitä ei kylillä kuulutella ja sellaiseksi tulisi jäädäkin. Olen ehkä hieman vanhanliiton nainen tässä suhteessa, koska tunnen usein epämukavuutta ja myötähäpeää, kun keskustelut alkavat mennä liian k-18 painotteiseksi. Huumori voi olla välillä härskiäkin mutta esimerkiksi aikoinaan saapuminen juhliin, joissa katseltiin pokea siinä missä kuunneltiin musiikkia, sai minut nolostumaan ja vähän etomaankin.

Tekstini lähti tämän kirjan pohjalta.

Piirretyt kuvat ovat taas napattu
tästä ranskalaislähtoisestä kirjasta.

Siis mitä ihmettä otsikollani tarkoitan? Jotain pedofiliaako?
No en. Vaan niitä normaaleita kasvun juttuja.

Lapset kehittyvät ja varmasti jokainen vanhempi huomaa, että joka ikinen lapsi löytää sukupuolielimensä siinä missä aikoinaan kätensä ja jalkansakin. Se on normaalia ja jopa toivottua. Kasvaessaan lapsi huomaa tyttöjen ja poikien erot ja uskallanpa väittää, että neutraaleista kasvatusyrityksistä huolimatta, lapset alkavat ihmetellä eroja (siinä missä lapsen ja aikuisenkin, eli iän tuomia eroja)  ja vertailla niitä "Onko äitilläkin pippeli? On sillä!".

Mutta koska aihepiiri on hiukan tabu, ajattelin tarttua tähän täällä blogimaailmassa pikalukaisemalla päivitettyä tietoa kirjasta Portaita pitkin (Korteniemi-Poikela ja Cacciatore, 2010). Heti kirjaa katsellessani huomasin, että itseäni tällä hetkellä kiinnostava osio vauvan ja lapsen seksuaalisen kasvusta (ja onko sellaista?) oli hyvin pieni, joten tartuin myös nettitietouteen. Lähteikseni otin Nettineuvon, jonka olin esikoisen aikana kokenut kasvun "seuraamisessa" kovin asialliseksi sekä MLL:n sivut. Nettineuvosta löytyi psykoanalyyttisesti värittynyt seksuaalisen kasvun kuvaus ja MLL:n sivuilla seksuaalisuudesta puhuttiin selvemmin vasta 15-vuotiaasta lähtien.

Pienistä tietomääristä kävi kuitenkin ilmi, että itse asiassa rakastamisen taitoa aletaan harjoitella jo hyvin varhain vauvana. Vauvana opitaan, miten oma kroppa on rakas ja kuinka sitä voi rakastaa. Vauva tarvitsee aikuisen ihailua ja ihastelua: vaikka oman nimen lauleskelua ja yhdessä kujertelua, sekä lämmintä, turvallista kosketusta leikein ja hoitamista- ilman pelontunnetta.

"Hän kokee olevansa rakastava ja rakkauden arvoinen, minkä hän ilmaisee hymyllä ja kujertelulla." 

"Yksi tämän varhaisen kehityksen tärkeä lopputulos on, että lapsi saa tuntea olevansa tähti, keskipiste ja itseään rakastava sekä nauttiva olento: tämä tulee voida tuntea täysillä, ilman pelkoa häpeästä tai fyysisestä kurittamisesta. Näin hän voi oppia, että on sallittua tuntea riemullista iloa, ylpeyttä ja nautintoa itsestään ja toisen henkilön rakkaudesta." 
(kirjasta Portaita pitkin).


Portaita pitkin- kirjassa lapsen seksuaalisuuden kehitystä kuvataan yhdeksän portaan kautta. Ensimmäinen varsinainen porras on "Vanhempien ihailu", joka kuvataan olevan 2-6-vuoden iässä.

 "Hänelle kehittyy kokemus siitä, että on sallittua hakea hyvää oloa ja lohtua omasta kehostaan." 

Nettineuvossa myös korrektisti muistutetaan, että:

"Ennen kouluikää 3-6-vuotiaana lapsen sukupuolielimet muuttuvat mielihyvän lähteeksi. Lapsi tutkiskelee omaa kehoaan ja tarvitsee ymmärtävää ohjausta näkyvän tai runsaan itsetyydytyksen suhteen."

Tämä voidaan mielestäni sanoa lapselle jo varhain kertomalla, että itseä saa tutkia mutta on kohteliasta tehdä se vaikkapa kylvyssä tai omassa sängyssä. Mielestäni ruokapöytään ei kuulu housun sisustan tutkiskelu tai muu, koska eihän se ole kohteliasta tai hygieenistäkään. Kerran eräs kaverini kertoi opettaneensa jo varhain lapsilleen oman kropan koskemattomuuden rajan jotenkin näin: "Tissit ja pippeli/pimppi ovat sinun omaa aluettasi, jota kukaan ei saa koskea ilman sinun lupaasi". Se oli mielestäni lapsen mukaisesti hyvin keksitty turvallisuuden opetus. Ilman sen kummempaa pelottelua tai muuta.


Taaperon ja alle kouluikäisen seksuaalisuuden kasvusta kertovista osioista mieleeni jäivät, että keholla lekkiminen on tavallista (kuten vaikka: laitetaanpa herne nenään) ja, että lääkärileikit ovat kiinnostavia. Pikku hiljaa lapsi miettii, ketä hän itse rakastaa ja valitsee valtavalle rakkauden osoitukselleen yleensä joko oman äitinsä tai isänsä, jonka kanssa haluaa mennä isona naimisiin. Tällöin lapsi saattaa suosia toista vanhempaa (rakkauden kohde voi olla myös joku muu) huomattavasti. Vaihe on kaikkien vaiheiden mukaisesti ohimenevä. (Eikä varmasti tarkoita, että toinen vanhempi olisi toista sen parempi?!)

 "Rakkauden kohteen sukupuolella ei ole väliä"

eli myös samaan sukupuoleen rakastuminen tulisi sallia ja keskustella siitä tarpeen mukaan. Nykyään saman sukupuolen seurustelusuhteet ovat niin yleisiä, ettei mielestäni asian käsittelyä voi välttää. Ehkä meidän ikäpolvemme ei muutenkaan koe aihetta enää niin tabuna, kuten esimerkiksi omat vanhempamme. Ja yleensäkin asia on enemmän läsnä ja näkyvänä.
Lapsen rakastamisen vaihetta pitäisi kirjan mukaan huomioida, eikä vain naureskella lasta vähätellen.
Keskustelujen edetessä vanhempien tulee myös hellästi tuoda esiin, että aikuinen ja lapsi eivät voi oikeasti mennä naimisiin ja vauvojakin tehdään vasta aikuisena oman ikäisen kanssa.

Tässä iässä myös vauvojen syntyminen kiinnostavat useimpia. Epäilen, että lapset, jotka ovat nähneet äitiensä masun kasvavan ja lukeneet sisaruskirjoja vauvaa taloon odottaessaan, ovat jo saaneet pientä vihiä ja kuulleet luonnostaan jotain vauvojen kasvusta. Pienillä lapsilla asian ymmärtäminen voi varmastikin olla hyvin pintapuolista ja lapsekasta, ja se riittänee.

Kirja lopussa muistutetaan lasten ja nuorten suojaamisesta.

"Jonakin päivänä hän on täysi-ikäinen ja päätösvaltainen asioistaan. Siihen asti aikuisten velvollisuus on suojata hänen terveyttään, jotta se olisi vahingoittumaton, kun hän ottaa päätösvallan kehostaan, turvallisuudestaan ja kehityksestään itselleen."

Mieleeni tulevat yllä mainitun fyysisen koskemattomuuden oikeuden lisäksi myös altistuminen muulle seksuaalisväritteiselle infolle. Miten tältä voi lasta suojata? Sulkemalla Salkkarit, kunnes hän on 18? Ei varmaankaan mutta esimerkki kertonee, että rajanveto on aika vaikeaa tässäkin- kuten kaikessa muussakin lapsen suojaamisessa.


Mitä ajattelette tekstistäni? Tuliko mieleen jotain, mistä olette samaa mieltä tai erimieltä? Onko aihepiiri vanhemmalle yhtä vaikea kuin "mitä ihmettä kerron joulupukista"- juttu vai joko sinulla on fläppitaulut aiheesta valmiina?!


"If you can see them, they can see you- touching it!"

-Drew Carey Show: Drew Careyn vanhemmat muistelivat Drewn lapsuutta ja heidän antamiaan neuvojaan, kun Drew kiinnostui housun sisuksestaan

8 kommenttia:

  1. Rohkea aihe, ja hyvä tietää että moinen kirja on olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) (sinulla on usein itselläsi rohkeita ja rohkaisevia tekstejä!), raapaisin kirjaa vain alusta ja lopusta, koska ne kiinnostivat minua juuri nyt. En tiedä oliko tekstistäni sen kummempaa hyötyä kellekään muulle kuin itselleni mutta jos se avaa yhdenkin keskustelun aiheesta jos ei täällä niin muualla..? Tai jospa joku huokaisee kotisohvalla, että jes muutkin miettii näitä räpellysasioita ihan kuten minä!

      Poista
  2. Olipa mielenkiintoinen kirjoitus, näitä samoja juttuja olen miettinyt itsekin paljon. Poken esittäminen julkisesti herättäis mussakin kiusaannusta. Olen liberaali ja mielestäni aika sinut seksuaalisuuden kanssa, mutta on se intiimi ja kahdenkeskinen asia ja pornon näkeminen jossain random-tilanteessa on hämmentävää ja tuntuu itsetarkoitukselliselta vapaamielisyyden manifestoimiselta.

    Just tänään oltiin ystävän luona ja meidän kolmivuotiaat ehtivät taas riisua itsensä alastomiksi ja hihkua paljaspyllyjuttuja. Lipsi selitti, kuinka lapsikaveri ja veli ja ipa (isä) ovat pippelimiehiä. Kysyin mikäs Lipsi itse on, hän on kuulemma pimppimies. Ystävä kuiskasi että "siis shemale" ja ulvottiin naurusta. Ollaan puhuttu siitä, miten pimppi ja pippeli on kaikkien oma paikka ja niihin ei saa muut koskea. Pienen lapsen kehollisuus on kaikessa täydessä häpeämättömyydessään jotain ihanaa: ne ovat niin täysin tyytyväisiä ja rakastavia oman kehonsa suhteen.

    Esikoistytön äitinä oli hämmentävää huomata poikakuopuksen "vauvajöpötys". Joskus vaippaa vaihtaessa, kun vaippa-aluetta piti rasvailla, huomasin äkkiä, että pikkuinen pippeli sojotti kohti kattoa. Olen lukenut, että ihan pienilläkin poikavauvoilla voi tulla erektio imettäessä, yleinen mielihyvä tekee sen. Kaikkihan me synnymme seksuaalisina olentoina. Vastasyntyneen poikavauvan sukuelimet ovat suhteettoman isot, tyttövauvoilla on alussa usein pienet tissit kohdun estrogeenikylvyn jäljiltä. Saatikka vauva-akne, josta molemmat lapseni kärsivät parin viikon iässä. On jännä tajuta että se kaikki kuohunta ja muutos on läsnä jo syntyessä.

    Lipsin kummi on lesbo ja parisuhteessa naisen kanssa. En luonnollisestikaan valinnut tätä ihmistä kummiksi seksuaalisen suuntautumisen takia vaan koska hän on yksi parhaista ystävistäni, mutta on mukava ajatella, että lapset kasvavat tätäkin kautta täysin luontevasti ajatukseen, että naimisiin voi vaikka mennä omaa sukupuolta edustavan ihmisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mielenkiintoinen kommentti myös!

      Joo, poken tuijotus ryhmäviihteenä kertoi kyllä minulle lähinnä erilaisista arvomaailmoista ja mahdollisesti ajatusmaailmoista muutenkin. Se oli suoraan sanottuna mielestäni lapsellista ja aika junttia.

      Hyvin kuvasit tuota lasten iloa omasta kehostaan :)! Juuri nakupellenä juoksemista ja peilistä itsensä ihailemista, aivan supersöpöä. Ihan tuntuu ärsyttävältä, että lapsen alastomuudesta on nykyaikana tehty pelkojen maaperää kaikkien pedofiilijuttujen myötä. Tietysti pitää miettiä missä lapsen on turvallista "esiintyä" mutta liiallinen häveliäisyyskään ei liene järkevää? Näistä tulee taas mieleen millaisia opetuksia itse on aikoinaan saanut omasta kehosta jne. On mielenkiintoista miten se liberaalisuus on näyttäytynyt eri aikakausina ja kasvatuksissakin. Hmm, tätäpä jään miettimään...

      Vauvojen jöpötyksen ovat kyllä vähän whaaaat tilanteita heti alkuun mutta sitten taas lapselle itselleen, kun ne aletaan huomata, tuntuu tilanne olevan usein vallan luonnollinen- toki hieman hämmästyttävä. "Äitii tuu kattoo miten iiiisoooo (:ooo) mun pippeli on!"- voihan pojat :D.

      Tiesitkö muuten, että vauvojen elimistössä on paljon samoja hormoneja kuin teinien kropassa?! Sain ihan vasta kuulla tämän faktan ystäväni kautta eräältä luennolta. Erittäin mielenkiintoista!

      Tuo oli tosi mahtavasti sanottu "On jännä miten se kaikki kuohunta ja muutos on läsnä jo syntyessä." - huomio käy vauvan kasvun ja kehityksen kuvaamiseen monessakin asiassa.

      Sukupuoli-identiteettien kirjon vapautuminen on ollut viime vuosinakin kovin suuria askeleita ottava. Varmasti kaikki meidän ikäisistä muistaa, miten jännä juttu oli, kun ensimmäiset "julkihomot" alkoivat esiintyä televisio-ohjelmissa, eikä tästä ole kovinkaan kauan. Yksi tämän kauden keskusteluissa esiintyvä on myös transsukupuolisuuden ymmärtäminen ja ymmärtääkseni myös "yleistyminen" (eli uskalletaan aiempaa runsaammin tutkituttaa asiaa). Alue, johon itsekin olen saanut lähivuosina tutustua. Sukupuoli-identiteetin kirjot ovat mielestäni biologisesti kovin ymmärrettäviä luonnon "tuottamia" asioita, siltikin erilaisuus on aina harvinaisuutensa vuoksi meistä ihmisistä hieman outoa ja jännittävääkin.

      Ajatukseni katkesi mutta ehkä sait jostakin kiinni!

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoinen teksti! Jotenkin se lapsen seksuaalisuus on vieläkin helposti tabu, vaikka seksuaalisuus on ihmisen elämässä läsnä kehdosta hautaan. Se vain ilmenee eri tavoin eri ikävaiheissa. Lapsuudessa se on vielä varsin piilevää, mutta kyllä niitä ikävaiheita tulee, kun alkaa pippelit ja pimpit kiinnostaa :) Tai käsittääkseni siinä kolmen vuoden tienoilla on suurempaa kehitystä sillä saralla havaittavissa, sitten kouluiässä seksuaalisuus jää taas vähän kuin enemmän piiloon, ja sitten taas murkkuiässä tulee esiin oikein kunnolla :)

    Jotenkin sitä toivoo, että saisi omalle lapselleen opetettua sellaisen luontevan suhteen seksuaalisuuteen. Sen, että oma keho on hyvä ja myös, että sitä pitää kunnioittaa, sekä itsen että muiden. Ja erityisesti sen, että lapsi on hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisenaan, ettei tarvisi liian nopeasti sitten nuoruudessa lähteä etsimään hyväksyntää muualta, seksisuhteista jne... Ja tottakai toivoo, että avoimesti pystyttäisiin kotona puhumaan kaikesta. Ja että lapsi kokisi, että voi tulla äidiltä kysymään ihan mistä vaan mieltä askarruttavasta, seksiinkin liittyen. Itse muistan kotoa ne pari vaivaannuttavaa kertaa, kun äiti yritti jotain seksistä puhua. Toivon itse pystyväni olemaan avoimempi.

    Ja tuo lapsen suojeleminen - erittäin tärkeä asia. Vanhempien olisi joskus hyvä kuulla, minkälaisia seksuaalisväritteisiä sanontoja pienet lapset jo ihan alakoulussa viljelevät, tietämättä välttämättä edes niiden merkitystä! Jostain kaikki on opittu, ja itse olen kuullut lasten suusta sellaista, mistä sen ikäisten ei todellakaan tarvitsisi vielä tietää mitään. Seksiä tulvii telkkarista niin valtavasti parhaaseen katseluaikaan, että tuntuu kyllä melkoisen mahdottomalta se lapsen suojelu-urakka. Mutta onneksi omaa pientään saa vielä pitää pahalta piilossa :)

    Kiitos ajatuksia herättävästä tekstistä! Täytyy melkein lainata tuo Cacciatoren kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suski!

      Minusta tuossa kirjassa oli kivasti rinnastettu termit seksuaalisuus ja rakastaminen (itsensä ja muiden). Tämä jotenkin avaa sitä laajuutta seksuaalisuuden aihepiiristä, vaikka varmasti usealle aikuiselle sana seksuaalisuus tarkoittaa seksiä, siis yhdyntää. Tuossa kirjassa kerrottiin, että yhdyntä on yleensä seksuaalisuuden kehityksessä viimeisimpiä portaita, eli todellakin asia ei ole vain sitä.

      Kouluikäisen seksuaalisuudesta tosiaan mainittiin (pikakatselmuksella) juuri tuota seesteisyyttä, mutta se ei todella tarkoita sen seksuaalisuuden häviämistä. Porras taisi olla joku idolivaihe tms. Mieleeni heti tulivat omat Dingo ja NKOTB ajat, juuri tätä kaukorakkautta :D!

      Aah sinullakin nousi mieleen, miten omassa lapsuuden kodissa aihetta käsiteltiin. Minulle tuli muisto, että asian hoiti "pois alta" lähinnä sängylle jätetyt esitelehtiset, jotka käskettiin ohi mennen lukea. Nyt ymmärrän, että tällainen tapa teki seksuaalisuudesta ja omasta kasvusta jotenkin Erityisen salaista, josta ei pitäisi liikaa puhua- enkä tainnut koskaan lukea "ällöttäviä esitteitä"! Voi jospa uskaltaisin olla itse rohkeampi! Ja muistaisin myös sen, että jos lapsi kysyy (ja kysyyhän hän) liian vaikeita, aina voi sanoa totuuden mukaisesti, että nyt tätä aihetta äidinkin pitää vähän miettiä ja pohtia ensin (tai ottaa selvää tms). Koska myös armollisuus itselle, ettei todellakaan osaa ja tajua kaikkea tätä maailmankaikkeutta, on hyvin ymmärrettävää, kun sitä vähänkin miettii ja lapselle nämä tilanteet ovat hyvin antavia ja kasvua kehittäviä- eivätkä vanhemmuuden auktoriteettiä vähentäviä, kuten voisi nopeasti kuvitella...

      Hmm. Saat minut poikkeamaan ajatuksissani jo vähän liiankin kauas innostuksessani :D!

      Mutta suojelemisesta vielä. Tuli mieleeni, kun olemme olleet hiekkalaatikolla tässä syksyn aikaan useamman lapsen kanssa. Makapakaa on aina opetettu, ettei toisen kädestä saa ottaa ja puutun tähän niin kotona että kodin ulkopuolella. Mutta hiekkiksella on erilaisia perheitä, erilaisine sääntöineen ja toisten vanhempien mielestä 1v. voi aivan hyvin käydä ymmärtämättömyyttään hakemassa toisen kädestä lapion ja se on vain huvittavaa ja "ei se muuta vielä voi osata". Ei toki voikaan jne. mutta ei sa tarkoita, etteikö sitä voisi jo pikku hiljaa harjoitella. Tilanne on myös tahtoikäiselle, hyvin mustavalkoisessa maailmassa elävälle lapselle täysin Epäreilulta tuntuva!

      Mutta siis, koska meillä kaikilla perheillä on omat kulttuurimme ja tapamme elää, jo tämän ikäinen lapsi joutuu tilanteisiin, mihin ei ole kotona joutunut- myös puheissa. Joku pikkupoika on voinut nähdä hurjan elokuvan tai tietokonepelin ja selittää sitä suu vaahdossa, tietysti koska se on hänellekin tilanne on ollut hyvin jännittävä kokemus ja haluaa keskustelullaan helpottaa omaa hämmentynyttä oloaan. Ja niin edelleen, eli sosiaalisten tilanteiden kautta "altistumista eilaisille tavoille ja kokemuksille" käy kontrolloimattomaksi- ja se tuntuu välillä minusta hieman jännältä! Pelottavaltakin ehkä, mutta lähinnä haastavalta. Asia, joka vain tulee eteen ja senkin kanssa on pärjättävä. En enää voi suojella lastani siinä määrin kuin silloin, kun hän leikki viiden metrin säteellä luotani.

      Poista
  4. Löysinkin tämän mainion tekstisi omin neuvoin googlen avustamana :) Taidan pikapikaa tehdä retken kirjastoon ja lainata myös tämän opuksen.

    Omatkin lapsuuden ja teini-iän kokemukset kun ovat sellaisia, että joku kirja on annettu käteen, eikä aiheeseen ole sen jälkeen palattu. Sieltä on siis vaikea ammentaa omaan vanhemmuuteen käyttäytymismalleja. Ja tosiaan uskon, että seksi- ja seksuaalisuuskeskustelut pitää omien lasten kanssa aloittaa paljon aiemmin kuin teini-ikäisenä.

    Toki tästä sinunkin kirjareferaatista kävi ilmi, että perustan terveelle seksuaalisuudelle luovat ihan normaaali hellyys ja rakastaminen. Se, että lapsi hyväksytään sellaisena kuin hän on, ja että häntä ihaillaan. Se on mielestäni hienoa kuulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jahas muistin kirjan nimen taas tosi hienosti...

      Joo, ajattelen samoin tuon loppukaneettisi. Olen joskus ollut Cacciatoren luennolla ja yksi parhaista ohjeista mitä jäi mieleen oli se kuinka lapselle tulisi sanoittaa välillä miten hyvä oma kroppa on esim. tulepas köllötellään viltin alla yhdessä, eikö olekin ihana, lämmin ja rento olo? Tämä jäi mieleeni ja tämä oli hyvä opetus monessakin asiassa mitä hän kertoi. Cacciatore on viisas nainen.

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!