keskiviikko 15. elokuuta 2012

Unihiekkaa etsimässä ja pahantuulen kirjoja

Luin Anna Keski-Rahosen ja Minna Nalbantoglun Unihiekkaa etsimässä kirjan kokonaisuudessaan. Luulin, että lukaisen kirjaa vain soveltavasti mutta kirja olikin niin hyvin kirjoitettu ja kattoi lapsen kehitystä unen kautta sekä terveys että muulta kehityksen saralta mukavan "päivitetyin" ajatuksin, että kirja teki mieli lukea kokonaan. Kirjassa oli myös hyviä vinkkejä esimerkiksi sairaan lapsen nukkumiseen liittyen, niistä sipuleista lähtien.




Kirjassa oli kerrottu lapsen unirytmiä ja kuinka vasta noin kuudenkuun ikäinen lapsi pystyy muokkaamaan untaan unikoulun avulla. Kirjassa oli myös varhaisilta viikoilta asti olevaa infoa ja vinkkejä kuinka lasta voidaan opettaa hellästi kasvun myötä itsenäisen nukahtamisen taitoon. Toisilla kikat tepsivät mutta tilanteet ovat yksilökohtaisia. Esimerkiksi meillä täsmäsyötöstä ei koitunut mitään hyötyä, ilmeisesti siitäkin syystä, että appsin kasvussa on ollut nyt pyrähdystä, eikä varmaan yösyötöissä enää suuntaa parempaan ole kuin vasta myöhemmin lisäruokien avulla.

Mielestäni kirjassa oli mukavasti sekä lempeää, lapsenmukaista kasvatusta, että napakkaa aikuislähtöisempää johdonmukaisuutta. Kirjan lopussa oli myös pätkä aikuisen unesta ja pieni rentoutusharjoituskin, joka simautti minut tänään viideksi minuutiksi sohvalle, appsikka kantoliinasylissäni. Että jotkut kikat toimivat täälläkin :D.

Olen todella yllättynyt kirjan asiallisuudesta ja toimivuudesta. Hyvä katselmus lapsen uneen monelta kantilta ja tieteellisiin näkökantoihin perustuen mutta myös yksilölliset kokemukset ja tyylit huomioiden. Voin suositella tätä kirjaa lämpimästi kaikille vanhemmille, ja muille lapsen unesta kiinnostuneille. Laadukas teos, bravo!


Uhmislaisen kanssa luimme tänään hänen omasta valinnastaan teokset Pahalla päällä, jossa mäyrä nousee kiukkuisena ja tartuttaa pahan mielen kaikille mutta pelastaa pahat mielet sitten lopulta järjestämällä pienet juhlat. Tarina olimielestäni vähän kökkö mutta opettavainen tokikin, kuten Lasten keskuksen kirjat lähes aina. Kissa Killin kiukkupussi oli aika hauska kirpparilöytö: hyvin piirroksin tehty pitkähkö kertomus kuinka kiukutella saa muttei sitä kannata padota niin suureksi, että se räjähtää.


Bonuskirjoina "arvioin" kirjastosta löytämäni vanhukset, eli Oili Tannisen Metsätontusta kertovat kirjat (Mini Metsätonttu ja Mini Metsätontun tähtihetki). Olivatpas aika mielikuvituksellisia ja hassujakin. Varsinaisia retrolöytöjä. Kuvat niin piristäviä nykyaikaisten kuvitusten joukossa! Tannisen kirjojahan on painettu viime vuosina uudestaankin. Kirjoista tulikin mieleen vanha lastenohjelma Käytöskukka. Kuka muistaakaan tämän sarjan? Tai oliko tuttuja kirjoja? Entä mitä kirjoja sinun lapsesi on valinnut viimeksi luettavaksi?


"Hyvä yö alkaa hyvästä illasta."

- Keski-Rahkonen ja Nalbantoglu: Unihiekkaa etsimässä

7 kommenttia:

  1. Kyllä minun pitää tuo unihiekka kirja jostain saada kätösiini, kuulostaa niin lupaavalta. Monet ovat sitä kehuneet. Viimeksi minulla oli lainassa joku tiiliskiven paksuinen kirja englanniksi ja jossa luovutin johdannon kohdalla. Olin niin pihalla niiden ekojen vikkojen aikana että nimenikin unohtui ja mm. pankkikortin tunnusluku aika pitkäksi aikaa (eipähän kulunut rahaa). Eipä sitä sitten tarvittu kun tyttö nukkui niin hyvin pienestä lähtien.

    Nyt haluaisin ihan mielenkiinnosta lukea. On tätä omaakin tietoa jo pohjalla, mikä tekee lukemisesta mielekkäämpää :) Olen muuten lukenut teidän arjen rytmeistä, lisää vaan! On mukava kuulla miten sujuu, tosin myönnän että välillä jopa vähän pelottaa mitä on edessä.. Hyvällä tavalla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvennys:
      "Eipä sitä sitten tarvittu kun tyttö nukkui niin hyvin pienestä lähtien"

      Siitä unikirjaa ei siis tarvittu. Pankkikortin tunnuslukua kyllä tarvittiin :)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta :)! Ihana, että suomenkielisiäkin laadukkaita kasvatuskirjoja tulee silloin tällöin, ettei tarvitse niitä tiiliskiviä tosiaan lukea. Nuo tiivistelmät ja kaikki- kuinka käyttäjäystävällistä!

      Ja kiitos, kun olet lukenut arkikuvauksiakin. Hengissä tästäkin selviää, kait :p.

      Poista
  2. Unihiekkaa etsimässä on mun suosikkikirjoja, koska a) uni on mulle äärimmäisen tärkeä asia, b) pidän siitä, että kirjoittajat jättävät valinnan tekemisen vanhemmille, eivätkä saarnaa jotain omaa totuuttaan. He kertovat eri keinojen hyvät ja huonot puolet, viittaavat tutkimuksiin (ja ovat niidenkin suhteen mukavan lähdekriittisiä esim. tuovat esiin tutkimuksen rahoittajan, jos epäilevät, että sillä on merkitystä tutkimusasetelmaan), ja lopuksi toteavat, että vanhempien arvomaailmasta ja preferensseistä riippuu, mikä on millekin perheelle paras ratkaisu. Bravo!

    Minä luin kirjan kannesta kanteen, ja olen palannutkin siihen muutamaan otteeseen. Mieheni ei ole niin suuri kirjojen ystävä, joten hän luki tiivistelmän - iso bravo sellaisenkin olemassa olosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amen! Olen samaa mieltä, todella hyvä kirja monin tavoin. En keksi mitään vikaa koko kirjasta. Tämä olisi oivallinen opus omaan kirjahyllyynkin, mutta en ole vielä onnistunut hankkimaan (siis törmäämään oikeassa hinnassa).

      Poista
  3. Tutustuin juuri samaan unikirjaan. Selkeys ja kiihkottomuus eri unikoulujen suhteen on todella ilahduttavaa sen jälkeen kun on tutustunut muutamiin englanninkielisiin julkaisuihin.
    Mummona voin olla iloinen ensiksi siitä, että lasten kasvatukseen ja lapsiperheiden arkeen on saatavissa paljon tietoa ja tukea tänä päivänä, kun perheiden arki on paljon hektisempää kuin silloin ennen, kun omat lapseni olivat pieniä. Toisaalta,kun olen tutustunut tähän kenttään nyt lastenlasteni tilanteessa, olen huomannut, että olin kasvattajana sekä tietämätön että taitamaton. Nukutusasia oli yksi tällainen. Esikoinen nukkui hyvn eikä ongelmia ollut. Kakkonen sitten valvotti senkin edestä. Hän nukkui parin tunnin pätkissä parivuotiaaksi ja kannniskelin häntä kaiket yöt. Unikoulun kaltaiset neuvot olisivat olleet hyödyksi. Vietin vain puolen vuoden äityisloman, ja olin tosi väsynyt. Selvisin kuitenkin hengissä, työpäiväni olivat onneksi alle kuusituntisia.
    Kiitos tästä blogista ja kirjavihjeistä. Luen omille lapsenlapsille todella paljon ja yritän antaa vinkkejä vähän muillekin. Pieni yritys netissäkin: mummolukee@blogstop.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos kommentistasi. Kukin meistä kasvattaa omassa ajassaan ja sen tiedon ja taidon mukaan. Näinhän se vain on. Elämä on niin hurjassa liikkeessä koko ajan, kaikki on muutoksessa.
      Ihana kuulla, että luet paljon lapsenlapsillesi ja jaksat vielä kirjoittaa kirjavinkkejä blogiisikin, hieno juttu :)!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!