tiistai 24. heinäkuuta 2012

Uhmaikuisuus part 2: lastenkirjoja

Olemme nautiskelleet taas rauhallisimmista päivistä uhmaikään liittyen. Perusarkea ylläpitäen. Leikkihuone sateilla tuntuu olevan aika POP.


Viime viikolla etsiskelin siis kirjoja sekä lapsille että aikuisille uhmaikään liittyen.
Useampia onkin jo luettu. Omiin suosikkeihini (ja ilmeisesti makapakankin) nousi Enkä! Mikko Mallikas sanoo. Olin täysin unohtanut Mikko Mallikas kirjat, vaikka olihan ne suosikkejani omassa lapsuudessani Pupu Tupunan kanssa. Ja oih, tämä kirja ainakin oli hyvin hauskasti kirjoitettu lukijan kanssa kommunikoivalla otteellaan. Toki kirjassa oli ajalle sopiva opettavainen ote kursiivineen mutta tämäkin osa oli tehty hauskasti ja rennosti. Kirjassa Mikko Mallikas ei tahdo syödä ja isä kokeilee kaikki kasvatuskikat mitä keksii ja kiitollinen lopputulos syntyy vasta kompromissilla...Ai niin.


Richard Scarry on tehnyt maailman pienille autoihmisille suuren palveluksen. Kirjoissa on usein runsas ote huumoria niin kuvin kuin teksteinkin. Maailman paras lapsenvahti kertoo Juuhanin ja Eihänin päivästä lapsenvahdin kanssa. Ote on varsin opettavainen "Smile and the world will smile with you" sisältöinen. Äärilaitoja esittävät Kärsälän lapset ovat taaperon mustavalkoiselle elämänkatsomukselle oikein hauskaa luettavaa.


Sisaruksista, mustasukkaisuudesta ja uhmasta kertovia kirjoja on myös satuina. Sadut ovat siitä hyviä, että ne voidaan tulkita monin eritavoin, kulloisenkin elämäntilanteensa mukaan, eivätkä ne ole valmiiksi purtuja opetuskirjoja. Perinteiset sadut Piparkakkupojasta, Kolmesta karhusta, Kolmesta pienestä porsaasta ja Maalaishiirestä ja kaupunkilaishiirestä toimivat mielestäni monitasoisesti. Saduissa tulee hyvin selvästi (aikuisesta välillä liiankin raa'asti!) hyvän ja pahan ero, joka tuntuu olevan selkeä juttu lapselle. Paha ja hyvä saa palkkansa. Mustavalkoista, mustavalkoista. Tuntuu välillä niin vaikealta olla aikuinen, kun meillä kaiken pitää olla niin harmaata!


Tuuri löytö kirjastosta oli Sorsa kieltää kaiken (Kustannus-Mäkelä, 2012), jossa loma-ajaksi lammikon vahtijaksi päässyt sorsa pistää hieman jöötä kavereilleen kieltämällä lopulta lähes kaiken. Tätä kirjaa suosittelen uhmaikäisten vanhemmille, juujuu vanhemmille. Hyvä muistutus siitä, millaista on, kun kieltäminen ja ei-puhe jää päälle. Nii-in, silloin ei saa kavereita, nih! Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, on hyvä muistutus kasvatuksessa myös meille vanhemmille.

Niin sanottu off-topic osio:
Suurta kaverisuosiota ei myöskään olettanut Katniss Nälkäpeli-kirjassa Vihan liekit, jonka lukaisin vihdoin nukutussessioiden lomassa. Pitää sanoa, että tämä toinen kirja oli parempi kuin ensimmäinen. Se piti otteessaan vieläkin napakammin ja tarina oli jollakin tapaa vieläkin tiiviimpi ja selkeämpi. Ei auta kuin hankkia vielä kolmaskin kirja, koska minä en ainakaan voi elää tietämättä miten tässä fantasiakertomuksessa lopulta käy, pystytkö sinä?


"But when you're cryin',
you bring on the rain.
So stop your frownin',
be happy again.
Cause when you're smilin',
keep on smilin'
The whole world smiles with you."

- Louis Armstrong: When You're Smiling

2 kommenttia:

  1. Hii, ollaankohan me oltu samassa kirjastossa? Mua nauratti kovasti kanssa tuo esillä ollut kirja "Sorsa kieltää kaiken", mut se jäi tilanahtauden takia hyllyyn. Nauratti sekin, kun itse tykkään valita esikoiselle joko klassikkolastenkirjoja tai sitten uusien kuvittajien innovatiivisia, rajoja rikkovia tarinoita vinkeine kuvituksineen ja sukupuoliroolien rikkomisineen. Esikoinen valitsee itse vaaleanpunaisen ponikirjan, vaaleanpunaisen prinsessakirjan ja sydämen muotoisen, tietysti myös vaaleanpunaisen eläinkirjan. "Tää on vaaveanpunainen! Tättä on kukkia! Minä rakattan tätä!" :D

    Richard Scarry on mun oman lapsuuden suosikkeja ja nyt noiden mukeloidenkin. Tykkäsin katsella niitä kuvia ihan loputtomiin lapsena. Esikoinen hassahti jo vauva-aikana VR:n junien Hessu Kissa -kuvitukseen siinä määrin, että junassa matkustaminen sujui joutuistasti kun Hessulle piti nauraa hehettää melkein kaksi tuntia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tuo vaaleanpunainen villitys :DDD! Taitaa olla samaa perua kuin makapakan autovillitys. Jos kirjan (tai vaikka näkkileipäpaketin) kannessa, se pitää ottaa. Ollaankin sitten tehty niin, että otetaan pari hänen valitsemaa kirjaa ja sitten loput tuhannesta äiti valikoi :D. Kirjasto on niin huippu paikka, kun siellä tosiaan löytyy sekä ikivanhat että uusimmat pompomit sulassa sovussa- ja kumpaisistakin löytyy huippuja!

      Scarryt on kyllä hauskasti piirrettyjä. Jos joku piirros viihdyttää pientä lasta kaksi tuntia, tulisi kai siitä antaa jo joku kansainvälinen rauhanpalkinto :D?!

      Poista

Ole hyvä ja kommentoi rohkeasti :)!