perjantai 18. elokuuta 2017

Kylvyssäkin voi lukea

Joskus lapsen kylpeminen tai saunominen (tai kaikki) sujuu leppoisammin, kun saa leikkiä samalla! Aina ei vesi tunnukaan kivalta, tai se on pikkiriikkisen kuumaa tai kylmää, mutta puhdistautua pitäisi ja veteen on hyvä totutella... Meillä oli ilo saada aikoinaan vauva-aikaan pari muovista kylpykirjaa kaveriperheeltä, ja totuus on, ettei niitä ole raskittu pistää vielä eteenpäin, kun vieläkin nuorimmainen välillä leikkii lukevansa noita kirjoja saunassa. Ja aina sieltä tulee sama tarina- ja sama huippuhetki, jossa kaikki nauraa.



Oppi ja ilo laittoi meille pahvikirjojen lisäksi tällaisen Kasperi kylpee kylpylelulaukun. Muovilaukussa (jonka vetoketju meni heti rikki) oli pieni ankka ja kylpykirja. Sigrid Martinezin kuvat ovat suloisia ja tarinakin kannustaa lasta, tai Kasper-ankkaa, kylpemään ja polskimaan hauskasti. Oikein hellyyttävä kuvakirja ja loistava ensikirja vauvaperheille!


"Vihdoinkin hän uskalsi!
Hienosti tehty Kasperi!"

- Kasperi kylpee

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Äänteleviä kirjoja vauvoille ja taaperoille

Olen monesti sanonut, että minusta kaikkein tärkein kirjallisuudenlaji on vauvakirjallisuus. Ja tarkoitan siis ensikirjoja vauvoille JA vauvaperheille. Niiden avulla avautuu parhaimmillaan koko kirjamaailma. Esikoiseni aikaan olin hihkua ilosta, kun löysin joitakin pahvikirjoja, joissa oli sopivan kumma huumoritwist. Siis sellainen, että sitä jaksoi lukea sen miljoona kertaa, kuten vauvoille pitää kaikkea toistaman. Muuten ei opi.



Oppi & ilo lähetti minulle 0-3 -vuotiaille suunnattuja kirjoja kokeiluun ja vaikka ensin ajattelin, että varmaan lapseni olisivat voineet innostua kustantajan uusista eskarikirjoista enemmän, olikin hauska nähdä, että jo taaperovuodet taakse jättäneet lapsenikin viihtyivät mukavan hetken näiden hauskojen kirjojen ääressä. Mutta tokihan kohderyhmä on yllämainittu.


Mikä sanoo tööt? ja Mikä sanoo muu? ovat äänteleviä kirjoja, joissa lapsi saa katsella mukavia, selkeitä, kiinnostavia ja ensisanoiksi mukavia kuvia (kuvitus Nathalie Choux). Kirjoissa on myös touhutaaperoille sopivaa tekemistä, sillä kirjoissa voi liikutella paksuja, töppösormile sopivia kuvia ja löytää niiden alta sormen kokoisia palloja, joita painamalla kuuluu kuvaan kuuluva ääni. Siis voi vain kuvitella vauvojen ensi-ilmeet näiden kirjojen äärellä! Löytämisen ja oppimisen riemua monin tavoin.


Nämä pahvikirjat ilmestyivät kauppoihin muistaakseni tässä syyskuun korvilla. Mukavia lukuhetkiä vauvaperheille! Vaikka se yhdessä lukeminen tuntuisikin vauva-aikana vähän hassulle, on oikeasti kirjan ääreen pysähtyminen ja yhteisen huomion jakaminen monin tavoin opettavaista (ja usein sangen mukavaa!) lapselle, eikä vain kielellisellä tavalla, vaan se opettaa myös ensi askeleita keskittymisen haastavalle tielle.

Eli just do it! Tai, read it!


"Entä mitä sanovat pulut?
DUH-DUU!"

- Mikä sanoo tööt? 

lauantai 12. elokuuta 2017

Kesällä luettuja

Syksyn uutuuspino kasvaa hiljalleen, eli polkaistaanpa blogikausi käyntiin kevyesti koontipostauksella. Kuvissa näkyy kirjoja, joita kannattaa kyllä kokeilla. Monenlaisia, hienoja kuvituksia, rohkeita kokeiluita. Ja arkisempaa parhautta.


Heti kärkeen kirja, jota en ole itse lukenut, eli Pate aarresaarella (Timo Parvela, kuv. Pasi Pitkänen, Tammi, 2017, kirjastolaina) mutta jonka halusin heti, kun se ilmestyi luettavaksi. Kirjan kuitenkin on lukenut vain nyt koululaislapseni, joka kertoi minulle, että kirjassa Pate lähtee enonsa kanssa Japaniin etsimään jotain miekkaa. Kertoi loppuratkaisunkin mutta jätetään se paljastamatta. Kuulemma mikään kirjassa ei ollut huonoa, joskaan suurta intoa ei lukija osoittanut, summaan siis että todnäk melko hyvä kirja, jonka haluaisin itsekin joskus lukea, kun vaan ehtisin.
Myös uusi Ella -kirja ja Risto Räppääjä on ilmestynyt, jotka kiinnostaisivat myös mutta aika. Rajallinen. Harry Potter -luku. Ikuinen.


Jenni Erkintalon ja Réka Királyn Talo kulman takana -kirjassa (Etana editions, 2016, kirjastolaina) Eppu muuttaa taloon, missä hänen mummunsa asustaa ja käy tutustumassa sen kaikenkarvaisiin asukkeihin. Ihan hauska idea ja tätä luki mielenkiinnolla. Vaikka lapset totesivat lopuksi, että eihän tässä tapahtunut mitään. Tämä kommentti on nyt tullut monesta kirjasta. Lienee joku kausi.


Parku-Pöllön oma PUM! (Paul Friester, kuv. Philippe Goossens, suom. Tanja Poskela, Lasten Keskus, 2016, kirjastolaina) kertoi pikkupöllöstä, joka vinkuu ilmapallon perään. Huhhuh, jotenkin aika tutun kuuloinen konsepti. Toimi siis hyvin ja lapset sanoivat, että tämä oli kyllä hyvä, voisi olla omanakin. Totta. On niillä hyvä maku.


Satu hammaspeikoista -kirjaa (WSOY, suom. Eeva-Liisa Manner, 1990, kirjastolaina) vähän jännitti lukea noin niinkuin iltasaduksi mutta osoittautuikin, että Thorbjorn Egner oli aikoinaan kirjoittanut tästäkin aiheesta hauskan sadun, jonka äärellä naurettiin kaikki monta kertaa. Peikkojen nimetkin oli hauskoja: Paa ja Möö. Ostaisin omaksi jos sattuis kirpaarilla vastaan. Lapset haluaisi, että lukisimme uudestaan, mutta on vähän pidempi niin ei olla vielä ehditty. Tai jaksettu.


Jos joskus kirjankansi voi olla kutsuva niin se on Pasi Pitkäsen upeasti kuvittamassa ja kirjoittamassa Kadonneiden eläinten saaressa (WSOY, 2017, kirjastolaina). Kuvitustyyli alkaa olla jo meille kaikille tuttu ja sitähän olikin ilo katsella 65 sivun verran. Myös konsepti oli hauska. Tekstiä per sivu oli tosi vähän, mikä teki tekstistä hieman toteavaa mutta oli samalla mahtavaa, kun sai edetä niin paljon kuvan viemänä. Kuitenkin kirja on kokonaisuutena melko pitkä. Tarina on hyvin seikkailullinen ja tapahtumiakin riittää. Sanomakin hyvä. Kyllä me tästä tykättiin, vaikka ehkä hienosäätöä kaipasinkin.


Vihdoin sain minäkin luettua tämän kehutun Inka Nousiaisen ja Satu Konttisen Yökirjan (Tammi, 2015). Kirja on kokonaisuudessaan todella kaunis. Kuvitus hieman erilainen, jotenkin hauras. Nousiaisen teksti kulki suussa kuin huokaus. Tarina oli lapsista taas sellainen, ettei tapahtunut mitään. Ehkä kirja oli enemmänkin sellainen fiilistelevä, hieman melankolinenkin, herkkä. Lähes runollinen.
Unelmoiva. Hirveä ikävä tuli Nousiaisen kirjoitustyyliä, tulisipa pian uusi aikuistenkirja...


Toinen talokirja, talonasukkeihin tutustuen, mutta tarina eteni hauskan loruttelun kautta Sanna Manderin Avain hukassa -kirjassa (S&S, 2017, kirjastolaina). Tämä pitääkin lukea vielä toistamiseen ennen palautusta. On talokirjoista suosikimpini.


Nelli Hietalan ihanan simppeli ja arkinen tarina tytön ja kärpäsen ystävystymisestä. Sari Airolan kuvitus on aivan upea, kuten aina. Sen myönsivät lapsetkin ihan ilman kyselyjä. Lopussa pieni, mielenkiintoinen info kärpäsestä. Ihan loistava kirja, jonka ehdottomasti haluaisin hyllyyni. Ehdotonta arkilukukamaa, josta tulee kaikin puolin hyvä mieli. Kerttu ja kärpänen (Karisto, 2017).


Mulla on tämä Janosch jumittuma. Joku vaan on niissä sellaista, että hykerryttää. Soittajasirkka ja maamyyrä (WSOY, suom. Riitta Mäyrälä, 1985, kirjastolaina) oli taas yksi osoitus tästä mahtavasta huumorintajusta. Sirkka vaan soittelee koko kesän ja syksyn, eikä valmistaudu talveen ollenkaan. Syksyn tullen kaverit ei alakaan kestittää huoletonta elukkaa, mutta lopulta maamyyrä ottaa sirkan kaverikseen ja saa kivan kaverin taloonsa. Kaikki ovat tyytyväisiä. Tarina oli jotenkin niin passeli lomallani, kun mietin tekemisen ja lököttelyn suhdetta. Ihan mahtava.
Lapsistani tässä kirjassa ei tapahtunut yhtään mitään. Kukapa olisi arvannut.


Multakutri ja suon salaisuus -kirjan (WSOY, 2017, kirjastolaina) luimme jo alkulomasta ja siitä syystä en muista ihan tarkasti miten kirjan tarina meni. Muistan kuitenkin ilahtuneeni kirjasta, sen Elina Warstan upeasta kuvituksesta (vähän sarjakuvamainenkin!) ja tyytyneeni Jukka Laajarinteen mukaeltuun tarinaan. Tässä oli vähän jännittävä örkkimönkelö, mutta onneksi se ei ole sitä kuitenkaan.

Olettekos lukeneet näitä kirjoja ja mitä tykkäsitte? Millaisia kirjoja luitte kesällä ja olisiko teillä minulle hyviä suosituksia? 
Syksyn uutuuksien pino on pikkuhiljaa kasvamassa ja kohta päästään niiden kimppuun. Mukana on kirjoja vauvaperheille, runoja, tietokirjoja ja toki tavallisia, huippuja kuvakirjoja. Toivottavasti saatte vinkeistä apua alkavaan syysarkeen! Mukavia lukuhetkiä!


" - Ilmaiseksi! tammikainen huusi.
- Ei asuntoa! Ilmaiseksi! Kaikkea sitä kuulee. Ei Maariaiseni, en pysty auttamaan sinua. Koko kesä pelkkää viulunvingutusta, ja sitten on otsaa tulla pyrkimään toisen siivelle..."

- Janosch: Soittajasirkka ja maamyyrä

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Mitä sä rageet?

How cool is this book? Tosi cool! Nyt nimittäin on Lasten Keskus julkaissut todella hienon nuorten (ja nuorten aikuisten) tietokirjan Mitä sä rageet? (2017, esittelykpl). Anne-Mari Jääskisen kirjoittama ja Sanna Pelliccionin loistavasti kuvittama kirja on täyttä timanttia! En tiedä, mutta lieneekö kyseessä ensimmäinen näin suoraan nuorille tehty tunnekasvatusopus? Ainakin itselleni tämä oli sellainen ja isolla jysäyksellä.


Tunnekasvatus on aikamme sana. Siitä ei "meidän nuoruudessa" puhuttu mutta olen ajatellut, että ehkä tunnekasvatus on aiemmin sisältynyt esimerkiksi uskontojen oppeihin ja sisältöihin. Nykyään sosiaaliset taidot, erilainen viestintä jopa esiintyminen on melko arvostettu asia. Nykynuoria katsoessani saatan usein ihailla heidän itsevarmuuttaan ja ulospäinsuuntautumistaan. Nuoruuteen ja kasvamiseen yleensä liittyyy kuitenkin myös paljon kipukohtia, muuttuvaa kroppaa ja pääkoppaa, ajatusmaailmaa ja hämmennystä. Tunteet ailahtelevat murrosiässä ja tuon ajan tarkoituksena on myös kokea tunteiden aaltoilua ja rajakokemuksia, jotta opimme tuntemaan itsemme- sietämään itsemme erilaiset puolet, moninaiset tunteet ja jopa säätelemään niitä.


Mitä sä rageet antaa loistavasti tietoa nuoren kasvusta ja kehityksestä ja erilaisista tunteista. Jääskisen sanat ovat helppolukuisia ja osuvia. Ne eivät paasaa tai ragee, vaan ovat kirjoitettu nuorten omalla kielellä ja kansantajuisesti. Tietoa on pienissä, täysin sopivissa määrissä, jota koristaa Pelliccionin mielestäni loistavasti osuva kuvitus. Tietoa tasapainottaa myös lukuisat erilaiset rentoutumis- ja tunteiden tunnistus- ja säätelyharjoituksia, jotka painottavat nykyaikaisesti hyväksi havaittuja toimintamalleja, kuten hengitysharjoituksia ja sen säätelyä. Kirja on voimavara- ja ratkaisukeskeinen ja huokuu hyvää mieltä, rauhaa, hyväksyntää ja sydämellistä tsemppausta. Vaikeistakin jutuista selviää! Ihan totta!


Näin heinäkuisena päivänä voisin lupailla Mitä sä rageet kirjalle onnea ja menestystä. Olenpa Lasten Keskuksen somen kautta jopa huomannut, että kirjailijat ovat päässeet esittelemään kirjaa telkkariin ynnä muuta, joten toivottavasti kirjan äärellä oleva pöhinä tarttuu myös sen varsinaiseen kohderyhmään: nuoriin. Ja samalla, kirja on aivan LOISTAVA opus aikuiselle (itselleen oman tunnekasvatuksensa tukena), vanhemmalle (ymmärtämään nuoren ja lapsen normaalia kasvua ja kehitystä) sekä kaikille, jotka toimivat lasten ja nuorten kanssa. Vuoden tietokirja? Hyvin vahvoilla.


Lämmintä kesää kaikille ja rentouttavia joutenolon hetkiä reippaampien puuhien lomassa ja lempeitä hengähdyksiä! Ylen sivuilla oli hyvät vinkit lomalle laskeutumiseen, jonka mukaan se olisikin hyvä aloittaa jo rikkomalla viimeisellä työviikolla piintyneitä rutiineja. Minäkin vietin työtovereitteni kanssa aamuhetkiä kahvipöydän äärellä, mitä en yleensä arjessa koskaan ehdi, istahdin ruokatauolla hyvin mielin hetken pidempään ja teinpä jopa taukojumppaa ja suoristin itseni välillä jumppamatollekin! Rage-kirjasta löysin myös yhden lemppari mielikuvaharjoituksen, jossa aluksi hengitellään ulos stressin aiheet, mitä ahdistuksia, mietinnänaiheita, mielipahaa sattuukin olemaan ja kuvitellaan tuon aate jokaisella uloshengityksellä joksikin väriksi, vaikka ruskeaksi. Pikku hiljaa hengitellessä tuo väri haalenee ja voi alkaa hengitellä sisäänpäin jotakin voimauttavaa väriä, vaikkapa keltaista tai vaaleansinistä, mikä se juuri sinulle sopivalta tuntuu. Ja jokaisella sisäänpäinhengityksellä väriä tulee sisällesi ja ulospäin hengityksellä väri leviää ympäri kroppaasi, ihan sormen ja varpaiden päihin asti. Siinäpä on hyvä nyt olla.

Jään tämän myötä myös blogikesälomalle, joten toivottelen hauskoja lukuhetkiä kaikille ja mukavaa kesää! Tavataan taas elokuussa :)!


"Ajatukset vaikuttavat oloomme ja siksi ne kannattaa valita huolella. Mutta ennen kuin voit valita ajatuksiasi, sinun täytyy tulla niistä tietoiseksi. Se tarkoittaa, että sinun täytyy ensin huomata mitä ajattelet."

- Anne-Mari Jääskinen ja Sanna Pelliccioni: Mitä sä rageet?

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Sirkus Rinkeli 2: Suuri taikajahti

Tiina Konttilan ja Anne Muhosen toinen Sirkus Rinkeli -sarjakuvakirja on ilmestynyt! Näin kesäkeleilläkin on hauskaa istahtaa välillä varjoisampaan paikkaan ja rauhoittaa itsensä vaikkapa kotimaisen sarjakuvan ääreen. Ja hyvänen aika, kotimaista sarjakuvaa lapsille, se on suorastaan sellainen helmi simpukassa, jonka äärelle todellakin kannattaa kerääntyä. Siis hyvin harvinainen.


Suuressa taikajahdissa mennään nopeassa vauhdissa itse asiaan. Sirkukseen tupsahtaa hihittelevä kirjekuori, joka osoittautuu karkaavaksi taiaksi, jonka Pitkämies niminen henkilö on saanut taikakurssiltaan pohdittavaksi. Kummallisia tapahtumia alkaa sattua ja yhtäkkiä sarjakuvan ruskeavalkoinen värikin muuttuu moniväriseksi! Puusta löytyy mummo ja mitä kaikkea. Tarina soljuu hauskalla ja vauhdikkaalla tavalla eteenpäin, kun taikaa metsästetään pitkin kirjan sivuja.


Suuri taikajahti on mukava pieni seikkailu, jossa on mukana lapsille usein toimivaa pieruhuumoria, mutta kohtuullisissa määrin. Aluksi sarjakuvaa lukiessani yritin etsiä hahmojen kuvauksia, mutta kansisivuilta löytyi vain kuvat ja nimet. Tarina polkaistaan siinä määrin vauhtiin (mikä on hyvä), että aluksi olin hieman häkeltynyt mitä siinä tapahtuu, pian kuitenkin minäkin pääsin seikkailun mukaan ja nautiskelin etenevästä tarinasta. Samalla mietin, että kun lapsi tutustuu sarjakuviin ensi kertoja on varmasti tärkeää, että aikuinen on tässäkin ensin apuna, niin ikään opettamassa kuvalukutaitoa, jotta lapsi pysyy tarinan kärryllä. Itsekin luen romaaneja, en sarjiksia, joten huomasin, että kuvalukutaitoni on karissut käyttämättömyyttään.



Suuri hatun nosto Sirkus Rinkelin sarjakuvan tekijöille, sillä on todella mahtava asia, että lasten kotimaista sarjakuvaa tehdään ja vaikka omin voimin! Ja kyllä, Suuren taikajahdin jälkeen jäin vain odottamaan lisää Rinkelin sarjiksia, joita olisin mielellään lukenut vaikka samasta niteestä lisää!

Kotimaista herkkua on ihmetelty ilolla myös Lastenkirjahyllyssä.


"Tuntuuko teistäkin, että tänä aamuna asiat ovat tavallista enemmänkin... kummallisia!"

- Tiina Konttila (tarina) ja Anne Muhonen (kuvitus): Sirkus Rinkeli ja Suuri taikajahti (2017)