tiistai 6. marraskuuta 2018

Poks, Julia ja Mollistavia mietteitä

Poks, sanoi pikku panda ja törmäsi... (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl) on tosi hauska ja hyväntuulinen pikkukirjauutuus taaperoille ja leikki-ikäisille. Kirjan tarinana on pikkupanda, joka kierii paikasta toiseen ja aina vaan Poks tömähtää uuteen asiaan. Kirjan kieli on valtavan onnistunut ja sanat oikein poksahtelevat ja pyörivät suussa muodoistaan innoissaan. Tästä kiitos Tuuli-Maaria Rauta! Kuvituksesta vastaa Marjo Nygård ja se toimii söpöydessään ja selkeydessään jo varsin pienille silmille.

Kuva kustantajan sivuilta
Toinen taaperouutuus on Julia -sarjan Julia on väsynyt (Kustannus-Mäkelä, 2018, suomennos Raija Rintamäki, esittelykpl) kertoo ihanasti pikku Julian tavallisen vilkkaasta arkipäivästä ja kuinka iltaa kohdin Julia alkaa rauhoittua arkisilla rutiineilla, joka valmistelee Julia iltasadun kautta unille... vai valmisteleeko? Näin yleensä aivot oppii nukkumaan tiettyyn aikaan mutta  sitten on niitä kuuluisia kausia. Julia-kirjat ovat erittäin laadukkaita peruslastekirjoja, joissa on kauniit kuvat, huumoria ja mukavaa vertaistukea pienten lasten vanhemmille.  Lämmin suositus!

Kuva kustantajan sivuilta

Katri Kirkkopellolta on tullut pienen pieni Mollistavia mietteitä (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl) uusi Molli-kirja, missä on lähinnä käytetty jo aiemman kuvakirjan kuvia ja lisäilty Mollin mietteitä elämästä. Eskarilaista vähän hihitytti kirjan äärellä mutta totuuden mukaisesti ei kirja kovin paljon minua ennakko-odotuksiaan vastaisesti mollistanut. Mutta yksi mukava tunnekirja uusien mukavien tunnekirjojen joukkoon.



"POKS, sanoi pikku panda
ja törmäsi tuttiin.
Panda työnsi tutin korvaan,
kokeili tuttia kainaloon.
Tutti kutitti.
TURHA TUTTI! VIPS!"

- Marjo Nygård ja Tuuli-Maaria Rauta: Poks, sanoi pikku panda ja törmäsi...

lauantai 3. marraskuuta 2018

Jännittäviä kirjoja...

Luimme ihan vahingossa sesonkiin sopivaa kirjaa. Minä en itse tästä Halloweenista niin ymmärrä mutta lapset tuntuvat innostuvan kovasti näistä jännittävistä jutuista- vaikka samalla ne varmasti todellakin jännittävät. No kuitenkin, vähän JÄNNITYKSELLÄ lainasin kirjastosta nämä seuraavat kirjat mutta koska lukukokemukset olivat hitti, niin ajattelin jakaa ne myös teille.


Magdalena Hain kirjoittama ja Teemu Juhanin kuvittama Painajaispuoti ja kamala kutituspulveri (WSOY, 2018, kirjastolaina) oli ihan älyttömän hyvä. Lukupalathan ovat lyhyitä kirjoja, runsaalla kuvituksella, eli sopivat tosi hyvin lapsille, jotka ovat oppineet lukemaan suht sujuvasti. Tässäkin kirjassa jännittävä tarina tytöstä, joka hakeutuu painajaispuotiin apulaiseksi saadakseen taskurahaa uuteen pyörään, oli varsin tiivis- mutta taidokkaalla tavalla. Kirja oli hauska ja kuvitus ihan loistava! Olin erittäin innostunut tästä kirjasta ja niin oli myös esikoululaiseni. Tästä tulikin mieleeni, että hyllyssä on odotellut myös toinen kaksikon kirja, jota lapseni ei ole halunnut jännittävän kuvan vuoksi vielä lukea- ehkä nyt saan senkin luettua!


Toinen halloweeniin sopiva on Paula Norosen kirjoittama ja Kati Närhen kuvittama Yökoulu ja kadonnut opettaja (WSOY, 2016, kirjastolaina) Tässä pääosissa on haudoistaan yöksi heräävät zombit ja vampyyrit, joten kirja oli vähän astetta jännempi. Koululaisten opettaja häviää ja seuraa rikosromaanin tyylinen kokonaisuus. Kirjan kuvitus eikä tarina vedä vertoja Painajaispuodille mutta on kuitenkin ihan hauska kirja jännityksennälkäiselle koululaiselle. Tästäkin eskari tykkäsi kyllä.


Olen lukenut iltaisin myös lastenloruja (lorubloggaus mielessäin) ja tällä hetkellä luen Tuula Korolaisen kokoelmaa Taivasta hipoo hännänpää vuosilta 1990-2018 (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl), joka alkoi sattuvasti kummitusloruilla- että siinäpäs vinkki kauhuun, lorujen muodossa!

Luetaanko teillä jänniä kirjoja?
Yksi jännien kirjojen tuottaja on kyllä myös Roald Dahl, jonka kirjoja olemme nyt lukeneet toista kertaa. Viimeisimpänä Iskä ja Danny maailmanmestari, Nilviöt ja Matilda, joissa varsinkin viimeisissä oli kyllä tosi rohkeita, lähes liian pelottavia kohtia, että kävivät ihan kauhusta välillä. Onneksi vastapainona on myös huumoria ja loistavaa verbaalineroutta.


"Ammatinvalinta

Pikku aave julisti:
'Tahdon isona vampyyriksi!'
Isä kauhusta ulvahti:
'Kautta kaapuni, miksi?'

Äiti sanoi: 'Silloin et
saa yhtään pelätä verta
etkä hammaslääkärissä
pyörtyä joka kerta.'"

- Tuula Korolainen:

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Joogaa lapsille

Tänä syksynä on ilmestynyt kaksi joogakirjaa lapsille. Viime vuosina on tullut todella paljon kaikenlaisia tunne-, rentoutumis- ja tietoisuustaitoja käsitteleviä kirjoja ja ryhmäpohjia. Jopa siinä määrin, että tuntuu välillä, että niihin hukkuu. Mindfulness- ja joogakirjat lienevät nyt uusin valtaus ja minusta on mukava asia, että jo lapsille puhutaan rauhoittumisen taidosta ja opetellaan rentouttamana itseään- sitähän nämä kirjat tekevät. Tutkimuspohjaisesti olen ymmärtänyt, ettei meillä ilmeisesti vielä ole pidempää tietoutta siitä, miten nämä vaikuttavat lasten kehitykseen mutta eipä nyt rentoutumisesta luulisi kellekään mitään haittaa olevan.



Fearne Cottonin ja Sheena Dempseyn Joogavauvat on enemmän sadunmuotoon kirjoitettu, lyhyt tarina perheen arkipäivästä, jossa äiti ja lapset tekevät niin sanotusti arkijoogaa. Kun arki stressaa, äippä ja isompi lapsi ottaa joogamatot alle ja rentouttaa itseään. Kirja on kauniisti ja hyvin kuvitettu ja kuvalla on suurempi osuus kuin sanoilla.  Liikkeen oppii lähinnä katsomalla kuvasta mallia. Tykkäsin tästä eskarini kanssa kovasti. Kirjassa on hyvä tunnelma, kuvitus tosi ihana ja tarina yllättävän kivasti näiden liikeiden esittelyyn kehystetty. Suosittelen! (Kustannus-Mäkelä, suom. Minna Ihatsu, saatu esittelykpl).




Toinen, mielestäni isommille, jopa koululaisille sopiva joogakirja on Lorena Pajalungan Joogaleikki, jossa esitellään 20 eläintä, joiden asentoja matkimalla oppii siis myös 20 joogaliikettä. Tässä kirjassa ei ole tarinaa, vaan jokaisella aukemalla on esitetty yksi liike sekä selkeällä kuvalla (ihminen ja liikkeen eläin) ja toisella puolen aukeamaa on kirjalliset ohjeet asennon toteuttamiseen, sekä vaiheittain kuvitettu liikesarja kolmella eri ihmiskuvalla. Tämää kirja on tosi hyvä esim. lapsiryhmien ohjaajien käyttöön, näistähän voisi valita välitaukojumppaan vaikka mitä ja lopulta lapsetkin saisivat valita päivän suosikkiliikkeet... Tykkäsin myös tästä kirjasta ja myös eskarini halusi heti alkaa matkia liikkeitä, kun saimme kirjan kätösiimme. Oikein mukavia juttuja vaikka yhdessä kotona töiden jälkeen höpertämiseksi! (Nemo, 2018, suom. Nina Tarvainen, saatu esittelykpl)

Oletko sinä joogannut? Minä en ole koskaan joogannut mutta olen kyllä pohtinut sen tarvetta pilateksen lisäksi, sillä omaehtoinen rauhoittuminen ja venyttely tuntuu hukkuvan muiden arjen askareiden alle- mikä on tosi tyhmää. Ja sen kyllä huomaa...


pst. tapahtui joku ihme, että omat kuvat latautui blogiin hitaasti mutta varmasti- yritän laittaa näitä aina, kun vain tää homma suostuu toimimaan, koska ilmeisesti kustantajien mediakuvat ei näy kaikille bloggerissa käytettynä- olen tosi pahoillani tästä mutta en osaa näillä taidoilla nyt tämän parempaa... Jospa kuvat latautuu jatkossa paremmin!


"Me ollaan joogavauvoja,
ja me osataan vaikka mitä."

- Cotton ja Dempsey: Joogavauvat

lauantai 20. lokakuuta 2018

Lisää syksyn uutuustaaperokirjoja sekä kirjoja päivähoidosta

Kustannus-Mäkelältä ilmestyi tänä syksynä oikea aarrearkku taaperokirjoja. Lopultakin saimme nimittäin Mervi Lindmanin Bebbe -kirjat suomeksi (suomennos Raija rintamäki) nimellä Peppe. Peppe onkin oikein ovallinen suomennos ja nimeä on hoettu ainakin meidän taloudessa riittämiin. Mervi Lindmanhan on meille kaikille tuttu monista varsin tutuista lastenkirjakuvituksesta, mutta Pepeissä Lindman toimii myös kirjailijan roolissa (Kustannus-Mäkelä, 2018, esittelykpl).

Kuvat kustantajan sivuilta


Peppe pillastuu! ja Peppe pussaa kirjat ovat valtavan suloisia ja ihania. Kuvitus on täydellistä Lindmanin kuvitusta, joista ei voi keksiä mitään paranneltavaa, koska laatu on taattua loppuun saakka. Ei voi ymmärtää miten upeita ilmeitä Lindman osaa luoda söpöjen karakteeriensa kasvoille noin vain. Ja todellakin kuvitus on varsin hellyyttävää. Peppejen tarinat ovat taaperoille sopivia toistavia, yksinkertaisia puuhia. Pussatessaan Peppe pussaa kaikkia ja pillastuessaan (loistava suomennos taas!) Peppe pillastuu yhdelle toisensa jälkeen. En voi väittää, ettenkö kokisi tekstien kohdalla huomattavaa yhdennäköisyyttä Berbro Lindgrenin ja Eva Erikssonin täydellisiin Max, eli Oskari -kirjoihin, jotka kuuluvat vauva/taaperokirjoihin klassikoihin siinä määrin, että ainakin itse säilytän ne ehdottomasti hyllyssäni, vaikka lapseni eivät ole enää "siinä iässä". Oskareissa (joista meillä löytyy myös suomentamattomat Max -kirjat) kirjapohja on mielestäni varsin sama kuin Peppeissä. Eli oikein toimiva. Pikaisesti katsellessani myös lauseet ovat hyvin samantyyppisiä riisuttuja "lapsipuheita", kuten "DUMMA LAMPAN", vaikkakin Maxeista puuttuu jopa pisteet lauseiden lopuista. Summa summarum Peppe -kirjat ovat aivan loistavia taaperokirjoja, jotka ainakin itse haalisin ihan omaan kirjahyyllyyn lasten luettavaksi. Sillä vielä tosiaan nämä huvittavat ja humoristiset Peppet luetuttivat vielä eskari-ikäistänikin useaan otteeseen!

Kuvat kustantajan sivuilta


Toinen suomennettu taaperosarja, joka sopii oivallisesti myös leikki-ikäiselle, on Maria Nilsson Thoren Kolmikko -kirjasarja (Kustannus-Mäkelä, 2018, suom. Raija Rintamäki). Kolmikko luopuu tutista kirjassa jo tutista luopunut Essi kokee tuttikateutta ja pääsee tutin makuun kaverin luovutettuaan ihanan tuttinsa hänelle. Tutti saa Essin tuntemaan itsensä suloiseksi vauvaksi. Kirjat on kuvitettu jälleen loistavan ilmeikkäästi ja selkeästi (kuten pienten lastenkirjat tulisikin) ja tarina on Peppe-kirjoihin verraten monisäikeisempi mutta kuitenkin lyhkäinen ja hauska. Kolmikko tahtoo leikkiä kaksin kirjassa käsitellään taas hyvin arkista asiaa, jossa pohditaan sitä kuka on kenenkin kaverina. Kirjasarja sijoittuu hauskasti pelkästääm päiväkotimaailmaan, mikä on minusta aivan oivallinen asia. Siis vink, vink päikkäri-ikäisten vanhemmat ja hoitajat!

Kuva kustantajan sivuilta
Tästäpä mieleeni tulee myös toinen kotimainen kirjasarja, joka sijoittuu lähes täysin päiväkotimaailmaan: Päiväkoti Heippakamu. Kirjasarjan uusimmassa Isabella ja tuikkiva tyttö (Otava, 2018, esittelykpl), ryhmään tulee uusi lapsi. Kirjassa käsitellään mielestäni myös ohi mennen matematiikan alkuoppimista ja hieman sitäkin tilannetta, kun numerot eivät asetukaan niin helposti kohdalleen kuin hyvin monella muulla. Tämä onkin varsin tärkeä aihe ja kirjailija Veera Salmelle iso kiitos, että asiaa tässä näin käsitellään. Tiedämme nykyään nimittäin, että matematiikan kammo saattaa juurtua sen haasteista kokeville jopa jo eskarissa, joten oppimisen mukavuus ja mielekkyys olisi tosi tärkeää taata jo pienestä pitäen erilaiset aiheet sillä tavoin yksilölle mielekkäinä, että minäpystyvyys kaikkine haasteineen ja vahvuuksineen pysyisi positiivisena. Elina Warstan kuvitus on ihanan mielenkiintoista katseltavaa ja sopiikin näin oikein mainiosti myös isommille lapsille tutkailtavaksi. Ehdottomasti taas loistava vinkki sekä kotona että lapsiryhmissä luettavaksi!

Mukavaa syysloma-aikaa kaikille! Muistakaa lukea yhdessä ja käykäähän kirjastoretkillä!


"Peppe pussaa autoa.
PUS!"

- Mervi Lindman: Peppe pussaa 

perjantai 12. lokakuuta 2018

Mestarietsivä Peppunen on syksyn tapaus

Nyt se on tapahtunut: tämä kirja vietiin käsistä, sen halusi lukea IHAN ITSE kumpikin lapseni, siitä on siis myös tapeltu, sitä on luettu ääneen myös iskälle ja se löytyy koko ajan ympäri meidän kämppää. Syksyn tapaus lastenkirjamaailmassa on täällä: Mestarietsivä Peppunen (nemo, 2018, Tanaka ja Fukasawa, suomennos Mayu Saaritsa, esittelykpl)!


Kuva otettu kustantajan sivuilta
Mestarietsivä Peppunen muistuttaa varsin paljon tyypillistä brittietsivää, apulaisensa Brownin kanssa. Peppusen näössä on kuitenkin jotain kummallista. No, jätetään tämä havainto kirjaamatta, mutta se kannattaa pitää mielessä, koska sillä voi olla osuutta tarinan tapahtumiin. Mestarietsivä Peppusen kirjassa on kaksi arvoitusta, jotka Mestarietsivä Peppunen ja sinä ratkaisette. Mestarietsivä opettaa kirjassaan siis myös sinut etsiväksi. Sinun täytyy vain osata muistaa, tutkia ja tulkita. Koko kirja on täynnä tätä päättelyä vaativaa puuhaa erittäin hauskalla ja antoisalla tavalla. Lisäksi saat etsiä peppuja parilta sivulta. Mutta se yksi kohtaus. Sitä en kerro.

Kuvitus on todella mahtava, sarjakuvamainen ja selkeä. Ihanan retromainen ja samalla tyylikäs ja formaattiinsa täydellinen!

Mestarietsivä Peppunen aiheuttaa ihastelua, huudahduksia, iloa, huutonaurua ja nahistelua lukijoiden kesken, koska kaikki haluaa lukea tämän omissa käsissään pidellen. Lue siis sinäkin. Ja äkkiä.
Voi toivottavasti näitä tulee lisää!!!


"Hmm, tämä haiskahtaa."

- Mestarietsivä Peppunen