sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Tavallisia kuvakirjoja, tavalliseen arkeen

Seuraa tunnustus. Tai todennäköisemmin ei mitenkään yllätyksellinen, mikäli olet lukenut joskus aiemminkin blogiani. Kun menen kirjakauppaan ja ostan lapsilleni kirjoja, ostan yleensä niitä ihan tavallisia kuvakirjoja (tai klassikompia satuja), joita lapset oikeasti haluaa kuunnella kerta toisensa jälkeen. Siis niitä, missä on hyvä kuvitus ja ainakin ihan okei tarina, ja mielellään ripauksella huumoria, jotta ei iltasatuhetki ole pelkkää tössötystä.


Siispä ei, en oikeastaan osta niitä palkituimpia, kauneimpia ja samalla joskus niitä kummallisimpia kuvakirjoja, vaan niitä, joita me luemme. Ja varsin paljon minulla vaikuttaa kuvituksen laatu. Toki jos tarina on huono, ei kirja saa ajatuksissani paljoa kiitosta, mutta sen kestää hyvällä kuvituksella. Toisinpäin on jo vaikeampaa.
Tässäpä siis vielä pikaisesti vuoden viimeisiä tavallisia kuvakirjavinkkejä, olkaat hyvät!


Kevään katalogeja lastenkirjarintamalta on tullut varsin niukasti postiluukkuun, joka petaa hyvin hieman pohtimaani hiljaista blogikevättä, mutta katsotaan nyt vielä miten käy pienen bloggaajan!


Peter Bentlyn kirjoittama ja ah niin ihanan Charles Fugen kuvittama Koti virran varrella! (Kustannus-Mäkelä, 2018, suom. Minna Ihatsu, esittelykpl) on oikein hyvä esimerkki tällaisesta tavallisesta mutta kuvitukseltaa laadukkaasta kuvakirjasta (Kustannus-Mäkelän kirjat ovat muutenkin lähes aina täysin varma ostos tai lainaus, kun etsii mieltä lämmittävää iltasatukirjaa, vink vink). Fugen kuvitus on itselleni legendaarinen (vai pitäisikö nykyaikana sanoa että lähes eeppinen), sillä ensimmäiset kuvakirjat mitä luin esikoiselleni oli juuri Charles Fugen Jomppa Vompatit. Lähes itku pääsee, kun niitä kirjoja muistelee. Tässä kirjassa mäyrä ja rupikonna huomaavat, että joen vesi on hävinnyt ja he lähtevät etsimään asialle syytä. Seikkailevan, hempeän tarinan kautta kosketetaan melko tärkeää aihetta veden puutteesta mutta varsin tarinamaisella tavalla.


Stefanie Dahlen kuvitukset ovat vertaansa vaille, mikäli etsit jotain hempeää ja vaaleanpunaista.  Rosa Ruusunnuppu ja pahvisivuinen Mansikkahaltijatar kirjat tulivat hauskoilla viitesanoilla kustantajalta koelukuuni (Aurinko Kustannus, 2018, suom. Maarit Varpu). Sanotaanko pari vuotta taaksepäin ja hempeä ja vaaleanpunainen oli varsin tiukka tavoite etsiessäni kuopukselleni kirjoja, joten sillä kahlauksella Dahlen tarkat, yksityiskohtaiset ja kauniin suloiset kuvitukset pääsivät itselleni "luku"suosikkien kärkeen. Valitettavasti tarinat ovat näissä kirjoissa usein melko höttöisiä mutta (seuraa paljastus numero kaksi) vuosien mittaan olen antanut itselleni luvan heittäytyä AJOITTAIN ajattelemattomaksi lukemisen aikana ja olen huomennut, että osaan ajatella samaan aikaan ihan muuta kuin mitä luen. Mieletöntä. Rosa Ruusunnuppu -kirjassa etsittiin oravalle ystävää, älä kysy siis tarinasta tarkemmin. Mansikkahaltijattaressa (kuvassa) on taas monta pientä tarinaa, joita voi lukea mukavasti iltasatuina.
Valitettavasti Rosa Ruusunnupusta ei löytynyt kustantajan sivuilta kansikuvaa tänne napattavaksi.


Hannamari Ruohonen on yksi lempparikuvittajistani. Missä olet, Eppu? (WSOY, esittelykpl, 2018) kirjassa tapahtuu minullekin varsin tuttu tilanne (äidin trauma), kun lapsen lempilelu häviää! Voi kamala, mikä tilanne (lapsi on kyllä täysin fine asian kanssa). Ruohosen kirjassa Rikke kuitenkin selviää menetyksestä vanhemman avulla ja ajan myötä. Kirjan kuvitus on ihana mutta ilmeisesti tarina oli sen verran raflaava, ettei meillä kuopus ole tätä halunnut kuunnella toistamiseen. Ruohoselta tuli tänä syksynä myös toinen kuvakirja Kaisan ja Oskarin lempikirja (S&S, 2018, kirjastolaina), jonka luimme myös irjastolainana. Tässä kirjassa oli iltasatumaisempi lempeämpi tarina.


Debi Gliorin kirjoittama ja Alison Brownin Pikkupöllön suuri päivä (suomennos Terhi Leskinen, 2018, Kustannus-Mäkelä, esittelykpl) on taas oikein hyvä esimerkki kivasta lastenkirjasta, jossa käsitellään lapsille tärkeää aihetta koulun tai päivähoidon aloituksesta. Pikku pöllöä jännittää ja kotona olisi paljon kivempi olla mutta pian hän onneksi huomaa, että koulussa onkin aika monta hauskaa juttua mitä ei kotona tehdäkään! Sopii mielestäni tosiaan ihan hyvin myös päivähoitoa aloittavalle lapselle ja varsinkin sellaisessa tapauksessa, jossa pienempi sisarus jää äidin kanssa kotiin.


David McKeen Elmerit ovat monille lapsiperheille arkikirjoista rakkaimpia. McKeen värikäs ja iloinen kuvitus on varmasti yksi syy suosioon mutta totta tosiaan McKeen tarinatkin yltävät hyvään keskitasoon, jolloin kokonaisuus on parempi kuin moni muu kuvakirja. Elmerin kävelyretkessä (Kustannus-Mäkelä, 2018, suom. Terhi Leskinen) ollaan oikein mindflullnessin ytimessä (kai), kun Elmeri pysähtyy nauttimaan siihen mitä ympärillään näkee. Sitäpä olisi hyvä harrastaa ihan itsekin arkensa kiireissä, siis siihen mihin voi vaikuttaa, eikä vatvoa menneitä tai murehtia mahdollisia tulevia, koska ne ovat vaikusalueemme ulkopuolella. Ollapa ihan tässä vaan ja vähän välillä ilman sen tärkeämpää tekemistä, tai keskittyä ihan just siihen, miltä sillä hetkellä tuntuu parhaimmalta tehdä.


Näihin sopiviin sanoihin, kuviin ja tunnelmiin. Kiitoksia lukijat ja kustantajat jälleen kerran Sinisen keskitien kävelyretkeltä ja hyvää joulun aikaa, hyvää uutta vuotta ja ihania lukuhetkiä teille kaikille! Kurkistelin arkistoja ja blogiin on kirjoitettu lastenkirjoista vuodesta 2012 lähtien, eli jo kuusi vuotta vinkkailua. Ihan paras innoike moiseen höperyyteen on ollut saamani kommentit ja pikkublogiksi varsin runsas päivittäinen kävijämäärä. Jos edes puolet teistä piipahtajista on oikeasti lastenkirjojen metsästysretkellä, olen varsin iloinen!
Nautitaan yhteisistä lukuhetkistä ja seikkaillaan säännöllisesti kirjastoissa- yksin tai yhdessä!

Muistakaa etsiä omat kirja-aarteenne! Ne odottavat teitä ihan varmasti!


"Serkukset seisoskelivat tyytyväisenä rinnakkain ja katselivat yhdessä, kuinka taivas tummui ja täyttyi tähdistä.
- Pitäisikö meidänkin laskea tähdet? Viljami ehdotti.
- Ei, Elmeri vastasi. - Se veisi liikaa aikaa."

- David McKee: Elmeri kävelyretki

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Onni-pojan talviseikkailu

Täsäs lumettomassa talvessa on ihana lukea kirja, jossa on oikea luonnonmukainen talvi. Tämän talven paras talvikirjalöytö on selvästi Sanna Pelliccionin jo klassikoksi nousseen Onni-pojan uusi Onni-pojan talviseikkailu (Minerva, 2018, esittelykpl).

Harmillisen epätarkka kuva on kustantajan sivuilta

Onni-poika lähtee seikkailemaan perheensä kanssa Lappiin ja tutustuu ihanalla lomamatkallaan ohi suhahtavalla hiihtävän Neetan kautta saamelaisperheen arkeen. Kirjassa on myös sanoja ja lauseita saameksi ja koko tarina on revontulten ärikkään kaunis ja satumainen. Ihastuttava kirja kotomaamme rikkaudesta ja kaunis kunnioitus Suomen luonnolle ja saamelaisuudelle.
Helposti voisi uskoa, että kirjasarja hiipuu mitä pidemmälle sarjaa edetään, mutta Onni-pojan talvikirja näyttää miten näin ei ollenkaan aina käy! Suursupervinkki talvi-iltoihinne!

Mukavia lukuhetkiä joulunodotukseen!


"- Kuka sä oot ja mikset sä kaadu koskaan? Olavi huutaa tytön perään."

- Sanna Pelliccioni: Onni-pojan talviseikkailu

keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Kiva löytö lapselle omaan lukuun!

Löysin kirjastosta tosi hauskan uuden kirjasarjan, joka sopii hyvin lapsen omaan lukuun tai kuten meillä: yhteislukuun. Mauno ja muka-monsterit on laadukas, hauska ja hyvin kuvitettu kirjasarja.


Kuvat kustantamon sivuilta
Ensimmäisessä osassa söpöt monsterit esitellään kirjassa Töräys pimeässä ja toisessa kirjassa Sekoilua siivillä Mauno lähtee monstereiden kanssa ulkomaille (käy myös lentokonematkailuun tutustuvalla lapselle hyvin!). Kirjassa on hauskoja sarjakuvakohtia, jotka keventää harjoittelevan lapsen lukemista ohimennen ja lisää kiinnostusta lukemiseen. Pidimme näistä kummastakin kirjasta lapseni kanssa yllättävän paljon, joten piti pikavinkata teillekin!

Voisinpa sanoa tässä vaiheessa vuotta, että oikein mainio vinkki lukevan ja huumorintajuisen lapsen pukinkonttiin!


"Ette tuu mun ja mun juuston väliin!"

- Zanna Davidson ja Melanie Williamson (kuv.), Lasten Keskus ja Kirjapaja, suom. Anna-Reetta Sipilä

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Kolme värikkään uutta runokirjaa marraskuuhun!

Tänä syksynä olemme lukeneet kolmea uutta runokirjaa tai oikeastaan yksi niistä on kokoelma. Yllätys, yllätys omaksi suosikiksi nousi jälleen kerran Jukka Itkosen uusin Tukaani puussa (2018, Lasten Keskus, esittelykpl), joka palaa kirjalla Matti Pikkujämsän kuvituksiin.

Kuva kustantamon sivuilta
Itkonen loruttelee eksoottisista eläimistä kuten mangusti, tiikeri, krokotiili ja kirahvi. Lorut ovat varsin lyhkäisiä ja napakoita, joten sopivat aivan loistavasti pienemmänkin lorukorvan kuultavaksi. Itkosen runoissa on aina erityisen kaunis poljento, hauska tarina ja hellyyttävä sisältö. Ilokseni huomasin, että myös eskarilaiseni piti näistä loruista eniten ja Itkosen runoja toisteltiin pienemmän pyynnöstä useita kertoja. Pikkujämsän kuvitus on kirjassa värikylläisen runsas ja soveltuu näin värimaailmanltaan ja intensiivisyydeltään aurinkoa hohtaviin runoihin kuin nenä päähän. Luottokaksikon paluu.

Kuva kustantamon sivuilta
Kotimaisen kirjallisuuden taituri Tuula Korolainen on ansainnut vuosikymmenien (runot kirjassa vuosilta 1990-2018) loruttelullaan kokoelmansa Taivasta hipoo hännänpää (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl). Kirjan runot ovat pääosin ihanan perinteisiä ja lempeitä (kissarunot ovat aina parhautta!) ja osin veikeitä, rohkeita ja eivätkä päästäkään lukijaansa liian helpolla. Runojen moninaisuus ja iloisuus lämmittivät minua. Näitä runoja emme ole ehtineet lukea kaikkia, ja osa oli ehkä lapselleni, ja minulle, hieman vieraampia. Kirjasta tulikin mieleen kirjailijan kokoama joulukalenterirunokirja, joka pitääkin kohta kaivella taas esiin. Voi että lastenrunoja on hauska lukea aina tavallisten satujen ja pidempien seikkaiden piristeeksi ja tasapainoksi! Korosen kirjaa koristavat aina niin kauniit ja hempeät Virpi Talvitien herkän upeat kuvitukset.

Kuva kustantamon sivuilta
Syksyn yllättäjänä löysimme kirjastosta Mariskan runoileman ja Reetta Niemensivun & Aapo Ravanttin kuvittama Määt ja muut, runoja eläimistä ja ihmisistä (Tammi, 2018, kirjastolöytö). Lauluntekijä Mariskan lorut ilahduttivat varsinkin rebelimäisyydellään sanatehtailun äärellä. Parasta on aito irrottelu, joka tapahtuu pelkästi sanataiteen ilakoinnista- ja se välittyy tässä lauluntekijä Mariskan kirjassa. Kirjan kuvitus on varsin runsas ja värikäs mutta toisaalta niin on Mariskan runotkin, joten kokonaisuus on varsin bueno. Runokirjasta on äänikirja, joka on ollut meillä myös lainassa mutta nolo tunnustaa, etten ole ehtinyt kuunnella sitä vielä. Oletko sinä?

Runoista ja räppäämisestä tuli mieleeni, että luemme tällä hetkellä uusinta Risto Räppääjää, jossa myös räpätään oikein olan takaa. Eli vink vink.

Olipas muuten hämmentävää nähdä miten paljon tänne on vielä eksynyt piipahtajia, vaikka blogi on smelko unelias päivittymään. Marraskuu saa taas pienen bloggaajan miettimään kaiken tämän järkevyyttä, mutta odotetaanpa taas keväät uutuuskatalogit ja päätetään sitten.

Etsiiköhän täällä piipahtajat joululahjavinkkejä? Ne ovatkin olleet tässä mielessäni... :)


"Joskus pysyn aloillani,
seison takajaloillani
ja jään miettimään.

Mietin sitä, että miksi 
käärme syntyi käärmeeksi 
ja minä mangustiksi."

- Jukka Itkonen: Mangusti, kokoelmasta Tukaani puussa

tiistai 6. marraskuuta 2018

Poks, Julia ja Mollistavia mietteitä

Poks, sanoi pikku panda ja törmäsi... (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl) on tosi hauska ja hyväntuulinen pikkukirjauutuus taaperoille ja leikki-ikäisille. Kirjan tarinana on pikkupanda, joka kierii paikasta toiseen ja aina vaan Poks tömähtää uuteen asiaan. Kirjan kieli on valtavan onnistunut ja sanat oikein poksahtelevat ja pyörivät suussa muodoistaan innoissaan. Tästä kiitos Tuuli-Maaria Rauta! Kuvituksesta vastaa Marjo Nygård ja se toimii söpöydessään ja selkeydessään jo varsin pienille silmille.

Kuva kustantajan sivuilta
Toinen taaperouutuus on Julia -sarjan Julia on väsynyt (Kustannus-Mäkelä, 2018, suomennos Raija Rintamäki, esittelykpl) kertoo ihanasti pikku Julian tavallisen vilkkaasta arkipäivästä ja kuinka iltaa kohdin Julia alkaa rauhoittua arkisilla rutiineilla, joka valmistelee Julia iltasadun kautta unille... vai valmisteleeko? Näin yleensä aivot oppii nukkumaan tiettyyn aikaan mutta  sitten on niitä kuuluisia kausia. Julia-kirjat ovat erittäin laadukkaita peruslastekirjoja, joissa on kauniit kuvat, huumoria ja mukavaa vertaistukea pienten lasten vanhemmille.  Lämmin suositus!

Kuva kustantajan sivuilta

Katri Kirkkopellolta on tullut pienen pieni Mollistavia mietteitä (Lasten Keskus, 2018, esittelykpl) uusi Molli-kirja, missä on lähinnä käytetty jo aiemman kuvakirjan kuvia ja lisäilty Mollin mietteitä elämästä. Eskarilaista vähän hihitytti kirjan äärellä mutta totuuden mukaisesti ei kirja kovin paljon minua ennakko-odotuksiaan vastaisesti mollistanut. Mutta yksi mukava tunnekirja uusien mukavien tunnekirjojen joukkoon.



"POKS, sanoi pikku panda
ja törmäsi tuttiin.
Panda työnsi tutin korvaan,
kokeili tuttia kainaloon.
Tutti kutitti.
TURHA TUTTI! VIPS!"

- Marjo Nygård ja Tuuli-Maaria Rauta: Poks, sanoi pikku panda ja törmäsi...