lauantai 27. elokuuta 2016

Äkkää ja tökkää ulkona

Äkkää ja tökkää ulkona (Lasten Keskus, 2016, saatu kustantajalta) on mainio itsenäinen jatko-osa jo aiemmin hehkuttamalleni pahvikirjasarjalle. Nyt mennään ulos ja katsellaan asioita, lasketaan, etsitään kuvista tarkasti juttuja pyöräillen, tivolissa, puutarhassa, KYLILLÄ (mahtavaa suomennostyötä jälleen kerran Kalle Nuuttilalta!) ja vaikkapa rannalla. Sillä seikkailuja ulkoa löytyy, kun vain vaivautuu laittamaan jalkaa toisensa eteen.




Kirjan idea on mahtava. Kuvitus sopii kaikenikäisille: se on selkeää, kaunista, kutsuvaa ja värikästä. Kirjan toiminnallisuus, eli kirja toimii niin kuin tehtäväkirja, jossa lukija lukee pienen kysymyksen ja kuulija toimii sen mukaan, on ilahduttavaa. Lapseni tapittavat kirjaa innolla ja toivovat tätä liiankin usein luettavakseen. Vaikka kyseessä on taas pahvikirja, se loistokkuudessaan toimii monen ikäiselle, eli on pitkäikäinen ostos.


"Kuka keikkuu korkealla ... ja kuka matallalla?"

- Watt (kirj.), Barker (kuvit.) ja Harrison (ulkoasu): Äkkää ja tökkää ulkona

torstai 25. elokuuta 2016

Putti ja uusi ystävä

Ystäväteema on nyt syksyn kirjoissa mukavasti läsnä. Luin Liian pieni Putti -kirjan alkuvuodesta ja viehätyin sen kuvituksesta ja kauniista kaveritarinasta. Ingrid Flygaren Putti -sarja jatkui nyt kirjalla Putti ja uusi ystävä (Tammi, 2016. suomennos Mirkka Hynninen).


Putin tallille tulee toinen shetlannin poni, niin kuin Putti itsekin on. Uusi poni tuo uusia juttuja on lasten ja hevosten mielestä aika kiinnostava kaveri. Mutta Puttia selväskin harmittaa. Ehkä hän kokee olevansa hieman huonompi kuin uusi poni, Sonja. Mutta talven tuiverruksessa Puttia ja Sonjaa tarvitaan kumpaakin yhteistyöhön, jotta juhlat saadaan pelastettua. Ja näin Putti huomaa, että yhdessä olikin aika mukava tehdä hommia.



OIkein mukava, hyväntuulinen, sopivan mielenkiintoinen tarina ja kauniilla, toimivalla kuvituksella. Kirjasarjan esikoinen sai vähän noottia vääristä hevostietämyksestään, siitä en älyä vieläkään yhtään mitään, joten keskityin nauttimaan kirjaa pelkästään tarinalliselta tasolta. Kirjan lopussa on sivun mittainen hyvin lyhyt, kuvitettu info siitä kuinka shetlanninponit ovat vahvoja kokoonsa nähden.


Kaverisuhteiden ja oman minän ymmärtämisen ja hyväksymisen teemat toistuvat tänä syksynä myös Sinisen keskitien esittelyissä. Esittelypinosta löytyy uusia tunnekirjoja (yksi upea voittaja) ja tietokirjamainen kehokirja... Ja koodaukseen ja tietokoneisiinkin pitäisi perhetyä lastenkirjojen kautta, mutta huomaan, että se alue on minulle kaukaisin. Mutta jos uusi opsikin vaatii näitä taitoja opetteleman, sen me teemme.


"- Pitikö tuon Jasminin muuttaa tänne ja pilata koko poniratsastus? Putti jupisee mielessään."

- Ingrid Flygare: Putti ja uusi ystävä

tiistai 23. elokuuta 2016

Risto Räppääjä ja pullistelija

Luimme viime vuoden puolella Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan ensimmäisen Risto Räppääjän ja totesin, että ehkä kirjassa tuntui aika- eikä kovin mairittelevalla tavalla. Kun luin Ristoja aikoinaan yli kymmenen vuotta sitten ensi kertaa (ääneen lapsille), ne olivat hyvin vauhdikkaan ja hauskan oloisia. Nyt tuo vauhti tuntui ensimmäisen kohdalla hiipuneen. Niinpä Räppääjien luku loppui meillä lyhyeen ja lapset lähinnä kuuntelivat Räppääjänsä äänicd:nä.


Risto Räppääjä ja pullistelija on syksyn uutuus (Tammi, 2016, saatu kustantajalta). Halusin kokeilla kuinka Christel Rönnsin kuvituksella varustettu nyky-Risto toimii. Ja toimiihan se, paljon paremmin kuin vuosituhannen alkupään Risto. Risto vain on säilynyt melko samanikäisenä, mutta kerronta on tiivistynyt, tullut muistojeni mukaan enemmän dialogiseksi ja napakammaksi. Teksti kutsuu ääninäyttelemään mukana. Tarina etenee, lauseet ovat tykittävämpiä (lyhyitä, helpompilukuisia). Rönnsin kuvitus on loistava (ei sillä, niin oli aiempikin).


Räppääjien naapuriin muuttaa tilapäisesti hauiskimppu Bill Pöntinen ja hänen poikansa Sylvester. Parivaljakko on tullut paikkakunnalle isä-poika voimannäytekisoihin. Bill lainaa naapurista kananmunia ja maksaa velkansa hyvin nopeasti Rauhalle takaisin. Rauha huumaantuu näistä kohteliaista lihaskimpuista, aivan kuten myös Riston paras kaveri Nelli. Rauha ja Nelli kannustavat Billiä ja Sylvesteriä kisoissa ja vähän harjoituksissakin. Mutta mitä tekee Risto ja Lennart... No, ovat vähän kateellisia tuosta kaikesta huomiosta ja päättävät näyttää.


Kirjan tarina oli hauska ja mukaansa tempaava. Lisäksi kirjassa ohitettiin mukavasti kaveruutta, kateutta ja kiusaamisasioita, mutta ei niitä liikaa opettavaisesti alleviivaten.
Luen mielelläni näitä uuden aikakauden Ristoja jatkossakin. Mutta huomio siitä, että aikakausi on muuttunut lastenkirjoissakin näin paljon kymmenen vuoden sisällä oli hieman pelottavaa. Varsinkin itseni kohdalla, enkö enää jaksa pysähtyä rauhallisemman kirjan kohdalle vai olenko ihan ajan sykkeen mukaisesti koko ajan vain vauhtia kaipaava? Jopa iltasatujen aikana.


"Lennart teki viisi haarahyppyä ja lysähti sohvalle.
Risto meni jääkaapille ja teki itselleen makkaravoileivän."

- Tiina Nopola ja Sinikka Nopola: Risto Räppääjä ja pullistelija

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Nok Nok Nok

Lucy Cousins on kaikille tuttu Maisa -kirjojen tekijä. Nyt Lasten Keskus on julkaissut yksinkertaisesti täydellisen pahvisivuisen vauva/taapero/lastenkirjan Nok Nok Nok (2016, saatu kustantajalta, loistava suomennos Tuula Korolainen).


Idea on yksinkertaisen mahtava. Pikku tikanpoika opettelee isän johdolla nokkimaan. Aluksi harjoitellaan yhdessä ja kun homma onnistuu, tikanpoika alkaa nokkimaan itsenäisesti joka puolella. Ja kylläpä nokittavaa riittääkin! Koko talo on nokittava, eikun nok nok nokkimaan! Tämähän onkin vallan hauskaa!


En laskenut kuinka monta Nok -sanaa kirjassa on mutta veikkaan että reilu sata. Olen usein kirjoitellut toistuvuudessa lastenkirjoissa ja kuinka sen kanssa saa lastenkirjoissakin olla varovainen. Lucy Cousins vetää toiston kanssa överit, ja sepä vasta toimiikin! Lapseni räkättävät tälle niin, että hyvä, että sängyissään pysyivät. Lisäksi kumpikin halusi lukea oman osansa kirjasta, koska äkkiä leikki-ikäinenkin alkaa tunnistaa sanan Nok ja sitäpä on hauska "lukea" sitten tuhat kertaa perätysten, sen minkä naurulta ehtii.


Eikä siinä vielä kaikki. Humoristinen, loruteltu kirja on samalla erittäin onnistunut kuvasanakirja, siis sopii sanoja opettelevalle. Kuvitus ja kuvien asettelu on täydellistä pienille silmille: värikäs, iloinen ja selkeä. Ja kaiken hassuttelun, vahingossa oppimisen lisäksi tarinassa on kaunis ja herkkä alku ja loppu. Nokkimisenkin aika on loppua illan saapuessa ja rauhoittumisessakin isä auttaa taas. Sanoo tyk tyk tykkävänsä ja peittelee reippaan pikkutikan vuoteeseensa.


Täydellinen lasten kuvakirja minun mielestäni ja sopii nokkeluudellaan (hahaa!) hyvin monen ikäiselle lukijalle ja kuulijalle. Supersuositus!


"Hyvää yötä, kauniita unia,
minä tykkään kovasti sinusta,
TYK TYK
TYKKÄÄN sinusta."

- Lucy Cousins: Nok Nok Nok

perjantai 19. elokuuta 2016

Kaneli Omenansiemen ja erityinen vieras

Toinen kesän alussa tullut yllätyskirja oli Kaneli Omenansiemen ja erityinen vieras -kirja (kirjoittanut & kuvittanut Andreas H. Schmactl, Aurinko Kustannus, 2016, suomennos Maarit Varpu). Olin aiemmin lukenut saman kirjoittajan Leonardo Loikasta kertovan kirjan ja pitänyt siitä, joten tämäkin kirja lähti lukuumme.



Kaneli Omenansiemen ihmettelee oudosti käyttäytyvää ystäväänsä ja alkaa Virna kaverinsa kanssa selvittää mikä Sirppi Siiliä oikein vaivaa. Tarina jakautuu viiteen osaan ja jokaisen osan lopussa oli pieni pulmatehtävä. Nämä tehtävät olivat lapsistani ja minustakin mukava "ekstrajuttu" lukemiseen. Itse tarina oli melko keskinkertainen ja totta puhuen näin jälkeenpäin ei siitä oikein mitään muistakaan ilman kirjaa selailemalla. Kirjan nimet olivat varsin erikoisia, joka hieman vaikeutti lukemistani ja tarinaan uppoutumista.


Myös tarinan tehtävät olivat, hauskasta ideastaan huolimatta, hieman kummallisia, emmekä ihan aina älynneet niitä. Se toki voi johtua vain meidän ymmärryksen tasosta. Kirjassa on noin 40 sivua tekstiä ja teksti on isommalla fontilla, näin ollen kirja on lukemaan oppineelle oikein mainio. Tarina ja kuvitus on hempeä, mukava ja rauhallinen ja aloitti uuden kirjasarjan. Sopii varmasti rauhallisemmalle pikku lukijalle, vaikka koulunaloitusylläriksi!


"Omalla tavallaan Synkkämetsä oli erittäin kaunis. Mutta se oli myös erittäin kolkko. Lisäksi metsä oli hyvin suuri. Todella valtava!"

- Schmachtl: Kaneli Omenansiemen ja erityinen vieras. Kertomus ystävyydestä.